Kaikkien mielestä olen määrätietoinen ja kova

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."

Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.

Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".

No miten mä olisin voinut tuoda tämän ongelmani muuten ilmi, kuin kertomalla miten muut yleensä näkevät minut ja kuinka itse koen?

En normaalissa elämässä tuo lausetta "Mutta kun minun mielestäni" paljon esille. Niin kuin aloituksessa sanoin. Harvoin OMASTA mielestäni tuon mielipiteitäni suurella äänellä ilmi.

Ap

Luitkohan ollenkaan kirjoitustani?

Tottakai luin kirjoituksesi. Minusta se oli malliesimerkki sellaisen ihmisen kirjoituksesta, joka kuvittelee olevansa tietynlainen ja on sitä mieltä, että niin on parempi, eikä ymmärrä tai varsinkaan hyväksy sitä, että muut näkevät asiat toisin.

Ja jos luit minun kirjoitukseni, kyse ei ole siitä, tuotko sinä mielipiteitäsi esiin aktiivisesti vai et, vaan siitä, ymmärrätkö oikeasti, ihan aidosti ja loogisesti, että muiden näkemykset ovat vähintään yhtä oikeita kuin sinunkin.

En pidä mielipidekeskusteluista muutenkaan yhtään. En ikinä puutu muiden mielipiteisiin, enkä halua keskustella kovinkaan kärkkäästi tai provosoiden. Enemmänkin kyselen asioita ja kuuntelen. Tämänkin työkaverin kohdalla olen toiminut kuuntelijan roolissa enemmissään. Hän ei yleensä kysele mitään minulta, vaan kertoilee kovasti omia juttujaan, joista teen jatkokysymyksiä ja keskustelemme yleensä hänen elämästään (ensinnäkään mua ei kiinnosta kertoa sen kummempia mitään yksityisasioita hänelle) ja hän sanoi että olen todella määrätietoinen, voimakasluonteinen ja minua helposti pelätään. Ihmettelin vain, kun tätä saan jatkuvasti kuulla. Enkä käsitä mistä tämä tulee. Jos nyt kovasti olisin äänessä ja olisin luonteelta sellainen että toisin itseäni esille - en ihmetteli yhtään. Mietin vain että mikä muu minussa voi tuoda "määrätietoisuutta" esille. En oikein ymmärrä koko konseptia, enkä osaisi kutsua ketään määrätietoiseksi. Päämäärätietoisen ymmärrän.

Ap

Olen vastaaja nro 1, ja ap sanoisin että olen ihan samanlainen kuin sinä, kaikki kirjoittamasi täsmää minuun, jopa se sarkastinen huumori mukaan lukien, oma huumorini on tosin ehkä eniten itseironiaa (moni ei tosin ymmärrä itseironiaani). Minäkään en kovin helposti "vuodata" itsestäni asioita muille. Toki kerron henkilökohtaisia asioita, mutta en sellaista tunnevuodatusta. Pääasiassa kuitenkin kuuntelen muita ja kysyn heiltä paljon jatkokysymyksiä siitä mistä he ovat (itsestään) kertomassa. Minua pidetään hyvänä kuuntelijana, niin on moni sanonut. En ala väittelemään mielipiteistä, vaan jos joku kertoo mielipiteensä niin kyselen lisää, että mikä saa ihmisen olemaan sitä mieltä, ja ehkä kerron perusteluineen oman kantani, mutta en koskaan ala vänkäämään siitä. Minua pidetään kovana kai siksi, että en harrasta ollenkaan sellaista tunnevuodatuspuhetta omista asioistani. Minua pidetään kyllä hyvin empaattisena ihmisenä, mutta silti yhtäaikaa kovana.

Hmm. Kuulostaa tutulta :)

Ehkä meissä on joku piirre mikä ärsyttää muita, tai tekee meistä "kovia". En itse kyllä koe itseäni niin hirveän kovaksi (itse luen tämän kylmänä), koska olen todella empaattinen ja huolehtivainen. Olen kyllä myös analyyttinen ja perustan mielipiteeni faktoihin, enkä ole tunteiden vietävissä helposti. En hirveästi jaksa hehkuttaa mitään, enkä tuo tunteitani kovin helpolla ilmi. Nauran kyllä :)

Ap

Edelleen sama :) . Olen analyyttinen ja looginen ja perustan mielipiteet nimenomaan faktoihin. En hehkuta tunteella asioita, vaikka olen iloinen, nauran paljon, mutta suhtaudun asioihin jotenkin asioina, en niinkään tunteella. No, olen opiskellut yliopistolla mm. logiikkaa (joo, se on oppiala, jos ette tienneet), argumentaation teoriaa jne, joten nämä varmaan näkyvät minusta uloskinpäin. Minäkin tulkitsen niin, että se kova tarkoittaa kylmää tai sellaista kylmän rationaalista. On totta, että teen usein kylmäpäisen tuntuisia ratkaisuja ilman että panikoin niistä tms. t. vastaaja nro 1.

Sama. Ajattelen todella rationaalisesti tilanteisiin, en stressaa tai hermostu. Teen nopeaita päätöksiä ja monesti "turhaudun" jos ihmiset jäävät jankkaamaan ja voivottelemaan asioita. Olen tyyliä "tässä päätös, mennään eteenpäin". Eli nopeasti päätökset kehiin eikä niitä jäädä murehtimaan tai märehtimään. Osa tiimistäni taas ottaa kovasti stressiä asioista ja miettivät kotonakin (menettävät yöunensa) työasioitamme. Itse taas koen stressaamisen turhana. Asiat on miten on ja ainoa miten niihin voi vaikuttaa on tehdä muutoksia.

Ehkä mä sitten olen kova :D

Ap