Miksi minun sanomana kaikki merkitsee enemmän? Saan aina vihat päälleni

Voisiko joku jutella asiasta kanssani? Alan olla ihan rikki tämän asian kanssa. En taida enää oikeasti uskaltaa jutella kenenkään kanssa irl.

Et sä tarvi niitä muita ihmisiä mihinkään.

Voisitko kertoa vähän esimerkkejä. Aloituksestasi on vaikea saada kiinni mitä tarkoitat.

No ihan vaikka jos kavereiden/kaverin kanssa puhutaan ihan yleisiä asioita tai joskus joku aloittaa juttelemaan vaikka jostain tutusta, sanoo vaikka että sekin Tiina kun sekoilee töidensä kanssa, mikään tunnu kelpaavan tms ja sanon siihen että no jotkut on tuollaisia tai jotain yhtä tyhjentävää. Saan kuulla jokin ajan päästä panetelleeni Tiinaa jauhamalla siitä paskaa.

Tai jos teen jotain niin sitä ruoditaan ja analysoidaan. Joskus tuntuu että olen suurennuslasin alla, ei ole asiaa mistä joku ei keksisi jauhaa jotain.

Joku joskus sanoi että kateelliset käyttäytyy noin mutta kun mä mietin mun elämää, ei kellään pitäisi olla aihetta kateuteen. Lapset on mulle rakkainta maailmassa. Mies on hyvä ja avioliitto on kestänyt kohta 20 vuotta, käyn töissä ja harrastan jotain pientä. Talo on ikivanha ja vähän vinossakin, ei ole rahaa käydä ulkomailla ja kilojakin on vyötäröllä.

Olen aina yrittänyt olla kiltti ja avulias, nyt tuntuukin juuri että nämä keitä olen eniten auttaneet ovat niitä pahansuopia. Muutama ihminen näyttää kuin pelkäisi minua, hätäisesti moikkaavat ja huomasin että fb on minulta salattu jne. Juuri tämän ilkeimmän ihmisen lähipiiri on tehnyt tätä. Tiedän siis kuka minua panettelee, en vain tiedä miksi ja varsinkin miksi minusta uskotaan niitä juttuja?! Jos niin kerta niin helppo uskoa niin kai se kertoo minusta jotain?

tuntuu että jotain tosi pahaa olen tehnyt tai olen pelottava kun kukaan ei tule minulta itseltäni kysymään asioita.

En ole vainoharhainen, luulotautinen tai narsisti. Mutta en ole tyhmäkään.

Alan lannistua tähän kun tätä on kestänyt jo niin kauan. Itsetunto romuttuu enkä uskalla kohta olla enää itseni.

Vierailija kirjoitti:

No ihan vaikka jos kavereiden/kaverin kanssa puhutaan ihan yleisiä asioita tai joskus joku aloittaa juttelemaan vaikka jostain tutusta, sanoo vaikka että sekin Tiina kun sekoilee töidensä kanssa, mikään tunnu kelpaavan tms ja sanon siihen että no jotkut on tuollaisia tai jotain yhtä tyhjentävää. Saan kuulla jokin ajan päästä panetelleeni Tiinaa jauhamalla siitä paskaa.

Tai jos teen jotain niin sitä ruoditaan ja analysoidaan. Joskus tuntuu että olen suurennuslasin alla, ei ole asiaa mistä joku ei keksisi jauhaa jotain.

Joku joskus sanoi että kateelliset käyttäytyy noin mutta kun mä mietin mun elämää, ei kellään pitäisi olla aihetta kateuteen. Lapset on mulle rakkainta maailmassa. Mies on hyvä ja avioliitto on kestänyt kohta 20 vuotta, käyn töissä ja harrastan jotain pientä. Talo on ikivanha ja vähän vinossakin, ei ole rahaa käydä ulkomailla ja kilojakin on vyötäröllä.

Olen aina yrittänyt olla kiltti ja avulias, nyt tuntuukin juuri että nämä keitä olen eniten auttaneet ovat niitä pahansuopia. Muutama ihminen näyttää kuin pelkäisi minua, hätäisesti moikkaavat ja huomasin että fb on minulta salattu jne. Juuri tämän ilkeimmän ihmisen lähipiiri on tehnyt tätä. Tiedän siis kuka minua panettelee, en vain tiedä miksi ja varsinkin miksi minusta uskotaan niitä juttuja?! Jos niin kerta niin helppo uskoa niin kai se kertoo minusta jotain?

tuntuu että jotain tosi pahaa olen tehnyt tai olen pelottava kun kukaan ei tule minulta itseltäni kysymään asioita.

En ole vainoharhainen, luulotautinen tai narsisti. Mutta en ole tyhmäkään.

Alan lannistua tähän kun tätä on kestänyt jo niin kauan. Itsetunto romuttuu enkä uskalla kohta olla enää itseni.

Ajattelin ensin, että olet varmaan vasta parikymppinen jutuistasi päätellen. Kunnes kerroit että olen ollut 20 vuotta naimisissa, eli olet yli 40? 

Hmm. Kuulostaa oudoilta nuo sinun kaverisi. Omassa tuttavapiirissäni ei kestään puhuta erityisemmin pahaa, ei seläntakana eikä hänelle suoraan. Eikä toisten tekemisiä erityisemmin ruodita ja analysoida. Joten sanoisin, että olet vain valinnut kavereiksesi vääränlaisia ihmisiä. Vaihda kaveripiiriä ja tutustu fiksuihin aikuisiin, joita ei kiinnosta puhua toisista ihmisistä pahaa.

Jatkossa älä kommentoi yhtään mitenkään, jos joku alkaa ilkeästi panetella nimeltä mainiten jotakuta tuttuanne. Ei kannata edes ynähtää tai nyökätä, koska sekin voi lisätä vettä myllyyn. Nämä panettelijat hakevat sinusta syntipukkia, jonka niskoille vierittää pahanpuhumiset, koska ovat itse niin epäkypsiä, etteivät itse kykene reflektoimaan omaa käytöstään. Eivät myöskään kykene purkamaan pahaa oloaan muuten kuin jauhamalla sontaa toisista ihmisistä.

Näihin ihmisiin kannattanee muutenkin ottaa hiukan etäisyyttä. Apua ja kuuntelevaa korvaa ei ainakaan pidä tarjota, koska olet jo nähnyt, että mitään kiitollisuutta he eivät siitä tunne. Olen itsekin avulias luonne mutta vuosien mittaan olen joutunut raa'asti heivaamaan hyväksikäyttäjät, ilkeilijät ja juoruajat pois elämästäni oman hyvinvointini vuoksi. Ymmärrän, että se voi tuntua pahalta, mutta hienoa kuulla, että sinulla on hyvä puoliso ja rakkaat lapset. Heistä saat varmasti paljon voimaa ja iloa elämääsi. Aurinkoista ja iloista kesää sinulle!

Jotkut ihmiset tykkää juoruilla, ja heitä ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka ei juoruile. Nämä juoruilijathan eivät ole mitään fiksuja aikuisia, vaan pahansuopia ihmisiä, jotka haluavat seuraa siihen pahansuopuuteensa. Älä ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, heistä ei tule kuin pahaa mieltä. Valitse ystäviksi ihmisiä, jotka eivät tykkää juoruilla. Tiivistäen: älä hukkaa elämääsi idioottien kanssa.

Sinä et juoruile, sinä käyttöydyt pidättyvästi, sinua arvostellaan, analysoidaan ja sinua morkataan.

Saattaa olla, että olet kovin kiinnostunut itsestäsi verrattuna siihen, miten kiinnostunut olet muista. Saattaa olla, että muiden silmissä tämä näyttää itsekeskeisyydeltä ja itserakkaudelta

Juurikin tuo miten toisista ihmisistä puhutaan, nousee usein esille. Itse en halua puhua pahaa kenestäkään enkä sitä tee, tosin näinä hetkinä en voi olla varma. Ja sitten jos puhun kaverin kanssa ihmisestä, ne jutut ei lähde minulta eteenpäin.

Katkaisin pari vuotta sitten välit muutamaan ystävään joiden elämäntehtävä tuntui olevan toisen arvostelu ja haukkuminen. Kyseessä oli 40 vuotiaat naiset.

Olen kotoisin erittäin pieneltä kylältä ja siltä opin että älä ikinä usko kuulemaasi. Kyllä mä myönnän sen että joidenkin ihmisten juttuja tulee päiviteltyä ääneenkin, joskus siihen on ihan aihettakin. Silti väitän että paskaa en ala puhumaan enkä koskaan ikinä aloita puhumaan kenestäkään. Mä itseasiassa tunnen todella vähän ihmisiä koska mua ei kiinnosta muiden tekemiset.

Mua nakertaa kun en tiedä miksi minua inhotaan, ainakin tämä yksi henkilö. Olen aina ollut ystävällinen, ymmärtäväinen jne. Joskus mietin voisiko syynä olla se että hän on avautunut joistain ihmisistä minulle saamatta vastakaikua ja huono omatunto sitten purkautuu minun panetteluna? Ja kun tietää että on aina etulyönti asemassa koska en juorua muille mitään.

Ja sinä joka sanoit että nämä kuulostaa ihan 20 vuotiaan jutuilta, olet aivan oikeassa :) mä mietin juuri eilen illalla että tälläisiä juttuja oli kaveripiirissä teininä.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin tuo miten toisista ihmisistä puhutaan, nousee usein esille. Itse en halua puhua pahaa kenestäkään enkä sitä tee, tosin näinä hetkinä en voi olla varma. Ja sitten jos puhun kaverin kanssa ihmisestä, ne jutut ei lähde minulta eteenpäin.

Katkaisin pari vuotta sitten välit muutamaan ystävään joiden elämäntehtävä tuntui olevan toisen arvostelu ja haukkuminen. Kyseessä oli 40 vuotiaat naiset.

Olen kotoisin erittäin pieneltä kylältä ja siltä opin että älä ikinä usko kuulemaasi. Kyllä mä myönnän sen että joidenkin ihmisten juttuja tulee päiviteltyä ääneenkin, joskus siihen on ihan aihettakin. Silti väitän että paskaa en ala puhumaan enkä koskaan ikinä aloita puhumaan kenestäkään. Mä itseasiassa tunnen todella vähän ihmisiä koska mua ei kiinnosta muiden tekemiset.

Mua nakertaa kun en tiedä miksi minua inhotaan, ainakin tämä yksi henkilö. Olen aina ollut ystävällinen, ymmärtäväinen jne. Joskus mietin voisiko syynä olla se että hän on avautunut joistain ihmisistä minulle saamatta vastakaikua ja huono omatunto sitten purkautuu minun panetteluna? Ja kun tietää että on aina etulyönti asemassa koska en juorua muille mitään.

Ja sinä joka sanoit että nämä kuulostaa ihan 20 vuotiaan jutuilta, olet aivan oikeassa :) mä mietin juuri eilen illalla että tälläisiä juttuja oli kaveripiirissä teininä.

No niimpä. Tuollaisia juttuja on teineillä. Ehkä se ystäväsi on jäänyt "teinin tasolle"? Miksi mietit mikä on sinussa vikana, kun hän ei sinusta pidä? Vika on luultavasti hänessä, etkä voi asialle mitään. Kuulostaa kamalilta tyypeiltä nuo tuttavasi, joita kuvaat viesteissäsi. Pystyisitkö laajentamaan elämänpiiriäsi? Yleensä isoissa kaupungeissa asuu ihmisiä, joita ei kiinnosta juoruilu ja muiden tekemiset. Koita tutustua sellaisiin ihmisiin.

Enpä osannut miettiä asiaa noin päin, että vika olisi muualla kuin minussa. Kun alkaa näitä suhteiden katkeamisia olla jo niin monta niin helpompaa on miettiä että vikaa on itsessä.

Voisiko oikeasti löytyä ystäviä joilla olisi muutakin tekemistä kun juoruilu ja panettelu. En ole vuosiin kohdannut aitoa positiivisuutta ja toisen arvostamista. Minulla on jäljellä enää 2 ystävää.

Suhteiden katkaisu on aina ikävää ja tälläkin kertaa menetän aika ison porukan elämästäni. Tosin, oikeasti en menetä mitään.

Kiitos kaikille vastanneille, on jo paljon parempi mieli. Tajusin että en itse ole tehnyt mitään väärää ja sille en mitään voi jos joku minusta perättömiä puhuu. Enkä voi sillekään mitään jos ihmiset sen minusta uskoo, ne ei tunne minua.

Mä suuntaan energiani nyt vaikkapa uuteen harrastukseen ja pidän silmät auki josko sieltä löytyisi uusia ystäviä :)

Hitto ap, voidaanko olla kavereita? 

Vierailija kirjoitti:

Enpä osannut miettiä asiaa noin päin, että vika olisi muualla kuin minussa. Kun alkaa näitä suhteiden katkeamisia olla jo niin monta niin helpompaa on miettiä että vikaa on itsessä.

Voisiko oikeasti löytyä ystäviä joilla olisi muutakin tekemistä kun juoruilu ja panettelu. En ole vuosiin kohdannut aitoa positiivisuutta ja toisen arvostamista. Minulla on jäljellä enää 2 ystävää.

Suhteiden katkaisu on aina ikävää ja tälläkin kertaa menetän aika ison porukan elämästäni. Tosin, oikeasti en menetä mitään.

Kiitos kaikille vastanneille, on jo paljon parempi mieli. Tajusin että en itse ole tehnyt mitään väärää ja sille en mitään voi jos joku minusta perättömiä puhuu. Enkä voi sillekään mitään jos ihmiset sen minusta uskoo, ne ei tunne minua.

Mä suuntaan energiani nyt vaikkapa uuteen harrastukseen ja pidän silmät auki josko sieltä löytyisi uusia ystäviä :)

Hyvä ap! Oikein oivallettu. 

Muista aina, että jos joku uskoo perättömiä juoruja ja pahanpuhujia, niin se uskoja on itsekin aika idiootti. Viisas ihminen osaa kyseenalaistaa juorut, eikä lähtökohtaisesti usko juoruja vaan ottaa itse selvää totuudesta ja muistaa, että asioissa on aina monta näkökulmaa.

Tuollaisista ihmisistä kannattaa pysyä erossa. Aina ei voi, mutta sitten vain asialliset välit (sukulaisiin, työkavereihin jne). Minun työpaikallani on juuri tuollaisia juoruilijoita, jotka puhuvat pahaa selän takana. Olen oppinut, etten ota mitään kantaa, enkä sano juuta enkä jaata ellei ole jotakin HYVÄÄ sanottavaa. Se kertoo juoruilijasta itsestään jotakin, ei juorujen kohteesta, jos kulkee panettelemassa. Lähden paikalta (esim. taukotila), jos vain mahdollista.

Minullakaan ei ole paljon ystäviä, eikä edes perhettä. Elämä on ikävä kyllä opettanut, että joskus on vain parempi olla yksin. Puukkoa on tullut kiitettävästi selkään, mutta välitän yhä vain vähemmän tuosta. On hyviäkin ihmisiä, mutta he ovat vähemmistössä.