Yksinäisyys parisuhteessa

Miehellesi riittää, että asutte yhdessä. Onhan se totta, että olette siltä osin paljon yhdessä, mutta ei se yksissään riitä.

Kerro hänelle, että sua masentsa nykyinen tilanteenne. Ehdota eri harrastuksia, mitä voisitte kokeilla. Esim. sulkapallo, koris, pyöräily tai vähemmän liikunnallisena vaikkapa jokaviikkoinen ulkona syömiskerta. Jotain, mikä sitoisi teitä yhteen kodin ulkopuolella.

Jos ei ole halukas tulemaan vastaan, harkitsisin vaihteen vaihtamista.

Minun vaimoni oli myös tuollainen. Halusi olla koko ajan yksin, eikä tehdä mitään. Lopulta minäkään en halunnut. Sitten omat makiuhuoneet ja seksi ja läheisyys loppui.

Eron jälkeen taivas aukeni. Tajusin, että maailma on täynnä kivoja ja fiksuja naisia. Tuli vapautta, naisystäviä, seksiä ja välittämistä. Nyt on hyvä.

"Olen niin yksin vaikka siis olen parisuhteessa mutta mies ei huomioi tarpeexx"

Parisuhteen pitäisi tehdä sinut onnellisemmaksi. Oletko miehesi kanssa onnellisempi kuin olisit yksin tai jonkun muun kanssa?

Ette kuulosta kauhean yhteensopivilta. Haluat miehen, joka nauttii siitä, että saa käydä kanssasi näyttelyissä ja konserteissa eikä vain suostu siihen sinun mieliksesi. Meitäkin on.

Täällä saman tyyppinen tilanne. Ensin jouduttiin töiden takia olemaan arkipäivät kokonaan erossa toisistamme. Mies teki vuorotyötä ja tämän lisäksi harrastaa kilpaurheilua, joten treenit ja pelireissut vei monet viikonloputkin. 

Nyt asutaan taas ensimmäistä viikkoa yhdessä. Olen pois kotoa 05.30-15.00. ja mies 06.00-17.00 töiden takia. Sen jälkeen mies yllättäen treenaa. Sitten laitetaankin nukkumaan, kun herra saapuu kotiin. Viikonloput taas luuhaa pelireissuilla ympäri Suomea... Miehellä olisi haluja olla yhdessä, mutta aika ei riitä. Juhannuksen sentään raivasi reeneistä tyhjäksi, että päästään mökille. Mulle alkaa riittämään tämä "sinkkuna" eläminen parisuhteessa.

Musta toi yhdessä tekemisen puute ei kuulosta isoimmalta ongelmalta. Vaan se ettei toinen ole kiinnostunut ja osoita kiinnostusta. Henkinen läheisyys on tärkeää.

Yksinäisyys parisuhteessa on kamalaa. Sitä tulee torjutuksi sillä että toinen ei osoita kiinnostusta eikä ole henkisesti läsnä. Ymmärrän pahanolosi vaikka kumppanisi voisi sen helposti mitätöidä. Samoin kun hän laiminlyö nähdyksi ja huomatuksi tulemisen tarpeesi, joka on perusinhimillinen tarve kaikilla. Siihenhän parisuhteen tulisi vastata.

En tiedä mitä tuolle voisi tehdä. Olisi hyvä jos saisit hänet tajuamaan ettet ole itsestäänselvyys. Sinulla on oma elämä, se on hyvä juttu. Kumppanisi ei jotenkin vaivaudu henkisesti eikä fyysisesti. Ei hyvä!

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Sain paljon mietittävää, en oikein osaa kommentoida edes nyt enempää. Sehän tässä on että oon ehdottanut vaikka mitä - eri urheilulajeja, lukupiiriä, luentoja, retkeilyä, penkkiurheilua jne. mutta miestä ei kiinnosta muu kuin tietokone. Olen itse aktiivinen tyyppi ja mies on kotihiiri.

Ongelma on se että mies on muuttunut. Hän oli monta vuotta myös aika aktiivinen mutta nyt viime vuosina on muuttunut saamattomaksi ja on vain kotona. Masentunut hän ei ole. Aika nevoton olo on. Joku ratkaisu pitäisi löytää, koska tämä vain etäännyttää meitä päivä päivältä.

Ap

Voi nnnnnyyyhhyhhyhhyhh kun olet oikein yksin parisuhteessa. Yhyy. Vai olisiko vaan niin, että sinä olet kuin jatkuvasti huomiota vaativa kakara, joka ei tiedä todellisen yksinäisyyden tuskasta mitään ja kehtaa vielä valittaa! Että pistää vihaksi tuollaiset kitisijät.

Meillä sama. Mies tulee ja menee omia aikojaan, ei välttämättä puhu edes päivän aikana juuri mitään. Viikonloppuna kalareissuilla tms ja nukkuu pitkälle iltapäivään (=usein krapulassa). Joskus harvoin käydään vaikka mökillä yhdessä, mutta usein sinnekin tulee miehen kavereita. Kyseessä aikuinen mies kuitenkin.

Joskus tuntuisi jopa helpommalta olla yksin ja saada ne sosiaaliset suhteet reilusti kavereiden kautta kuin odottaa mitään tuolta mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Voi nnnnnyyyhhyhhyhhyhh kun olet oikein yksin parisuhteessa. Yhyy. Vai olisiko vaan niin, että sinä olet kuin jatkuvasti huomiota vaativa kakara, joka ei tiedä todellisen yksinäisyyden tuskasta mitään ja kehtaa vielä valittaa! Että pistää vihaksi tuollaiset kitisijät.

Tämä on todella ilkeä ja epäkypsä vastaus. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen kokemusta ja tunteita? Oletko parempi ihminen kun sinulla on valta mitätöidä toisen kokemus? Asetat itsesi toisten yläpuolelle tuollaisella asenteella.

Parisuhteen tarkoitus on yhdessäolo, ei yksinolo suhteessa. Se yksinäisyys voi olla rakkaudettomuutta, läheisyyden ja seksin puutetta, se voi olla sitä että arki kaatuu vain toise kumppanin kannettavaksi kun toinen ulkoistaa itsensä kaikista yhteisistä asioista, kuten lasten hoito, siivous, perhe-elämä ylipäätään.

Mikä kumma saa ihmiset täällä palstalla empatiakyvyttömiksi ilkeilijöiksi??

Huomaan että olen alkanut viettää yhä enemmän aikaa poissa ja yhä vähemmän aikaa kotona. Teen paljon ylitöitä, ettei tarvitse mennä kotiin tylsistymään. Istun vaikka yksin kahvilassa mieluummin kun yksin kotona katsomassa, kun mies istuu koneensa ääressä kuulokkeet päässä, ei näe, kuule eikä välitä mistään ympärillä tapahtuvasta.

Ap

Huomaan että olen alkanut viettää yhä enemmän aikaa poissa ja yhä vähemmän aikaa kotona. Teen paljon ylitöitä, ettei tarvitse mennä kotiin tylsistymään. Istun vaikka yksin kahvilassa mieluummin kun yksin kotona katsomassa, kun mies istuu koneensa ääressä kuulokkeet päässä, ei näe, kuule eikä välitä mistään ympärillä tapahtuvasta.

Ap

Sama juttu täälä. Pahinta on meillä kun mies tokaisee iltaisin että "mennäänkö panemaan?" kun on ensin istunut koko päivän nokka kiinni tietokoneen ruudussa! No ei mennä!! Ja vielä ihmettelee kun ei akkaa koskaan haluta seksi :(

Tehän teette asioita yhdessä, jos pari kertaa kuussa käytte jossain. Meillä ei sitäkään ja mies on siirtynyt olkkariin nukkuun ajat sitten. Ei siis mitään yhteistä. Viimeiset pari vuotta olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että kerran viikkoon käytäisiin yhdessä kaupassa. Siitäkin mies livisti. No ero nyt pantu vireille. Mies valittaa etten mitään osaa yksin tehdä ja vaadin häntä mukaan. Juu kyllä olen vaatinut ja yrittänyt pitää liittoa kasassa, mutta jatkuvasti kaikista ravintola ym jutuista mies vain kieltäytyy eikä itse ole panostanut eikä ehdottanut mitään yhteista tekemistä, ei edes seksiä. Ei se vain yksin onnistu avioliiton hoito.

Up

Kuulostaa siltä, että puolisosi on nettiriippuvainen. Jos hän ei itse koe sitä ongelmaksi niin et pysty asiaan vaikuttamaan. Netin käyttö "palkitsee" ihan samoja aivoalueita kuin kemialliset riippuvuudet ja aiheuttaa ihan samanlaista mielihyväjärjestelmän passivoitumista. Kaikki muu lakkaa kiinnostamasta paitsi riippuvuuden kohde. En tiedä onko Päihdelinkissä nykyisin tästä tietoa ja/tai keskustelua mutta käy katsomassa.

Huh, en olekkaan niin yksin tällaisen asian kanssa. Netti ja oma tietokone meilläkin ykkönen. Tekee pyynnöstä kotona asioita. Seksiäkin vielä ehdottaa joskus. Mutta minulla ei saa olla huono päivä eikä mieli maassa. En pysty enää kertomaan vapaasti tunteistani. Hän ei pysty lohdittamaan, syyllistää "miksi olen niin heikko".

Olen todella hukassa asian kanssa välillä. Mitä teen?

Mä olen ollut 10 vuotta (120 kuukautta/ 42 720 päivää) yksin 35 neliön asunnon sisällä ja sä sanot olevasi yksinäinen?

Voi että teitä naisia... mä voin olla vielä toiset 10 vuotta ja ei tunnu missään. Ai miten? Koska mä olen niin fúcking vahva että te tarviitte nagasakin ennen kuin tuhoudun. Bum!

Joo, tämä on suuri ongelma itsellänikin.  On aivan kummallista miten voi tuntea yksinäisyyttä parisuheessa jossa nähdään ja ollaan yhdessä, mutta etäsuhteessa jossa ei nähdä kuin harvakseltaan ei sitä yksinäisyyttä tunne!