Mitä tehdä kun puolisoa ärsyttää työttömyyteni?

Vierailija kirjoitti:

Pikku vinkki: kun mies tulee töistä kotiin, ole juuri tekemässä jotain kotityötä sen sijaan, että sinulla on juuri silloin huilitauko sohvalla somessa.

Minä en lähtisi tuohon. Tulisi vain sellainen olo, että olen oikeasti tehnyt jotain ns. väärää, ja että joudun sen vuoksi lavastamaan tuollaisia tilanteita lepytelläkseni miehen. Ap:lla ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Toiseksi ongelma on miehen korvien välissä. Minusta aikuista ihmistä ei tarvitse paapoa ja kohdella silkkihansikkain etenkään silloin, kun avaimet ongelman ratkaisemiseen ovat sillä ihmisellä itsellään. Miehen pitäisi kysyä itseltään, miksi ja mikä häntä oikeasti ärsyttää, ja miten HÄN voisi ratkaista tilanteen.

Puolisosi kriiseilee omaa tilannettaan töissä. Sen voit tietenkin tehdä (nykyisen lisäksi), että mietit, millä tavoin voisit henkisesti keventää hänen taakkaansa, jotta hän jaksaisi nykyistä tilannetta paremmin. Siis tyyliin mielekästä vapaa-ajanviettoa, hyvää keskustelua & paljon seksiä.

Olet tehnyt jo enemmän kuin moni muu pystyisi, esim. jos perheessä olisi lapsia. Miehen pitäisi ymmärtää, miten henkisesti kuormittavaa työttömyys jo sinällään on, negatiivisesti suhtautuvasta puolisosta puhumattakaan. Miehen pitää ottaa vastuu omasta (työ)elämästään ja sinun on nostettava kissa pöydälle, että tilanne ei voi jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi kriiseilee omaa tilannettaan töissä. Sen voit tietenkin tehdä (nykyisen lisäksi), että mietit, millä tavoin voisit henkisesti keventää hänen taakkaansa, jotta hän jaksaisi nykyistä tilannetta paremmin. Siis tyyliin mielekästä vapaa-ajanviettoa, hyvää keskustelua & paljon seksiä.

Juuri sitä olen miettinytkin. En rehellisesti enää tiedä miten voisin keventää henkisesti hänen taakkaansa. Olen aina saatavilla kuuntelijaksi jos haluaa purkaa mieltään, minä olen se useammin haluava eli seksiä olisi tarjolla niin paljon kuin hän vaan haluaa, yritän aina jutella hänen kanssaan hänelle tärkeistä asioista ja kuunnella niitä, kannustan häntä tapaamaan kavereitaan ja tekemään asioita jotka rentouttaa, ehdottelen ravintolaillallisia jne. Jos keksisin jonkun tavan keventää hänen taakkaansa niin tekisin sen. Vinkkejä siis otetaan vastaan. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikku vinkki: kun mies tulee töistä kotiin, ole juuri tekemässä jotain kotityötä sen sijaan, että sinulla on juuri silloin huilitauko sohvalla somessa.

Minä en lähtisi tuohon. Tulisi vain sellainen olo, että olen oikeasti tehnyt jotain ns. väärää, ja että joudun sen vuoksi lavastamaan tuollaisia tilanteita lepytelläkseni miehen. Ap:lla ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Toiseksi ongelma on miehen korvien välissä. Minusta aikuista ihmistä ei tarvitse paapoa ja kohdella silkkihansikkain etenkään silloin, kun avaimet ongelman ratkaisemiseen ovat sillä ihmisellä itsellään. Miehen pitäisi kysyä itseltään, miksi ja mikä häntä oikeasti ärsyttää, ja miten HÄN voisi ratkaista tilanteen.

Puolison työvuorot vaihtelevat jonkin verran, joten en yleensä tiedä koska hän on tulossa kotiin. Usein toki kysyn, ja hän kertoo, mutta hänelle saattaa tulla käsky jäädä pariksi tunniksi ylitöihin tms, ja en nyt yleensä kysele koko ajan toisen menemisistä ellei ole jotain erityistä syytä kysyä. Joten en pystyisikään lavastamaan sitä, että teen kotitöitä juuri kun tulee kotiin, enkä toisaalta haluakaan, koska mielestäni toisella ei ole oikeutta suuttua siitä, jos istun rentona sängyllä ja soittelen kitaraa. Saatan kyllä välillä sanoa hänelle, että ei ole oikeutta suuttua jos minulla on mahdollisuus rentoutua kitaraa soitellen, ja sitten tulee vastaukseksi häneltä itku miten rankkaa hänellä on töissä. Ja puoliso ei siis ole mies vaan nainen. Ap.

Älä alistu, olet ovimatto.

Koko puolisosi tajuaa ja hakee itselleen apua tai ennen pitkää sinä sairastut tuollaisessa alistetussa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikku vinkki: kun mies tulee töistä kotiin, ole juuri tekemässä jotain kotityötä sen sijaan, että sinulla on juuri silloin huilitauko sohvalla somessa.

Minä en lähtisi tuohon. Tulisi vain sellainen olo, että olen oikeasti tehnyt jotain ns. väärää, ja että joudun sen vuoksi lavastamaan tuollaisia tilanteita lepytelläkseni miehen. Ap:lla ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Toiseksi ongelma on miehen korvien välissä. Minusta aikuista ihmistä ei tarvitse paapoa ja kohdella silkkihansikkain etenkään silloin, kun avaimet ongelman ratkaisemiseen ovat sillä ihmisellä itsellään. Miehen pitäisi kysyä itseltään, miksi ja mikä häntä oikeasti ärsyttää, ja miten HÄN voisi ratkaista tilanteen.

Puolison työvuorot vaihtelevat jonkin verran, joten en yleensä tiedä koska hän on tulossa kotiin. Usein toki kysyn, ja hän kertoo, mutta hänelle saattaa tulla käsky jäädä pariksi tunniksi ylitöihin tms, ja en nyt yleensä kysele koko ajan toisen menemisistä ellei ole jotain erityistä syytä kysyä. Joten en pystyisikään lavastamaan sitä, että teen kotitöitä juuri kun tulee kotiin, enkä toisaalta haluakaan, koska mielestäni toisella ei ole oikeutta suuttua siitä, jos istun rentona sängyllä ja soittelen kitaraa. Saatan kyllä välillä sanoa hänelle, että ei ole oikeutta suuttua jos minulla on mahdollisuus rentoutua kitaraa soitellen, ja sitten tulee vastaukseksi häneltä itku miten rankkaa hänellä on töissä. Ja puoliso ei siis ole mies vaan nainen. Ap.

Okei! Olen silti ihan samaa mieltä tilanteesta, vaikka erehdyinkin luulemaan sinua (aloittajaa) naiseksi. ☺ Sinä olet parhaasi tehnyt, ja puolison pitää nyt hoitaa itse ongelmansa kuntoon. Minusta sinä kuulostat aivan upealta kumppanilta, ja sinuna todella nostaisin kissan pöydälle. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikku vinkki: kun mies tulee töistä kotiin, ole juuri tekemässä jotain kotityötä sen sijaan, että sinulla on juuri silloin huilitauko sohvalla somessa.

Minä en lähtisi tuohon. Tulisi vain sellainen olo, että olen oikeasti tehnyt jotain ns. väärää, ja että joudun sen vuoksi lavastamaan tuollaisia tilanteita lepytelläkseni miehen. Ap:lla ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Toiseksi ongelma on miehen korvien välissä. Minusta aikuista ihmistä ei tarvitse paapoa ja kohdella silkkihansikkain etenkään silloin, kun avaimet ongelman ratkaisemiseen ovat sillä ihmisellä itsellään. Miehen pitäisi kysyä itseltään, miksi ja mikä häntä oikeasti ärsyttää, ja miten HÄN voisi ratkaista tilanteen.

Puolison työvuorot vaihtelevat jonkin verran, joten en yleensä tiedä koska hän on tulossa kotiin. Usein toki kysyn, ja hän kertoo, mutta hänelle saattaa tulla käsky jäädä pariksi tunniksi ylitöihin tms, ja en nyt yleensä kysele koko ajan toisen menemisistä ellei ole jotain erityistä syytä kysyä. Joten en pystyisikään lavastamaan sitä, että teen kotitöitä juuri kun tulee kotiin, enkä toisaalta haluakaan, koska mielestäni toisella ei ole oikeutta suuttua siitä, jos istun rentona sängyllä ja soittelen kitaraa. Saatan kyllä välillä sanoa hänelle, että ei ole oikeutta suuttua jos minulla on mahdollisuus rentoutua kitaraa soitellen, ja sitten tulee vastaukseksi häneltä itku miten rankkaa hänellä on töissä. Ja puoliso ei siis ole mies vaan nainen. Ap.

Okei! Olen silti ihan samaa mieltä tilanteesta, vaikka erehdyinkin luulemaan sinua (aloittajaa) naiseksi. ☺ Sinä olet parhaasi tehnyt, ja puolison pitää nyt hoitaa itse ongelmansa kuntoon. Minusta sinä kuulostat aivan upealta kumppanilta, ja sinuna todella nostaisin kissan pöydälle. Tsemppiä!

Kiitos tsempistä! En siis aluksi paljastanut sukupuoliamme, vaan kirjoitin vain että puoliso, koska tällä palstalla on niin usein sellaisia naiset vs. miehet -kärjistyksiä, että halusin välttää tässä keskustelussa sukupuoleen liittyvät asenteet. 

Olen siis muutamaan otteeseen yrittänyt nostaa kissaa pöydälle, ja olemme ihan avoimesti jutelleet tilanteesta. Keskustelu menee kuitenkin lopulta aina siihen, miten rankkaa hänellä on töissä ja hän kertoo, että hän ei sen takia kestä "asioita". Enkä viitsi painostaa keskustelemaan enempää, jos toisella kerran on niin rankkaa, vaan yritän vain kestää. Se varmaan on huono strategia, mutta en tiedä parempaa. En nimittäin halua kuormittaa toista enempää kuin sen työt sitä jo kuormittaa, ja selvästi toistuvat keskusteluvaatimukset kuormittaisi, jos niitä tekisin. Ap.

Jätä se sika!

Puolisosi täytyy itse ottaa vastuu tilanteestaan. Ei sinulle kiukuttelu tee hänen työtään yhtään sen mukavammaksi, minkä voit kyllä hänelle ystävällisesti sanoakin. Et sinä ole syyllinen omaan työttömyyteesi, eikä työttömyytesi edes vaikuta häneen mitenkään, joten hänen tulee vaieta asiasta.

Et varmaan voi tehdä juuri enempää. Eiköhän se olisi nyt puolisosi asia ymmärtää, että hänen ärtyneisyytensä syy on hänen työssään, ei sinun työttömyydessäsi. Tietysti jos tuntee olevansa töissä oikein ahtaalle ajettu, se vaikuttaa varmasti jo suhteellisuudentajuunkin. Olisiko hänen mahdollista saada töistä vaikka viikon palkaton tuumaustauko? Pitkä viikonloppukin voisi jo auttaa irrottamaan ajatuksia oravanpyörästä.

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi täytyy itse ottaa vastuu tilanteestaan. Ei sinulle kiukuttelu tee hänen työtään yhtään sen mukavammaksi, minkä voit kyllä hänelle ystävällisesti sanoakin. Et sinä ole syyllinen omaan työttömyyteesi, eikä työttömyytesi edes vaikuta häneen mitenkään, joten hänen tulee vaieta asiasta.

Työttömyyteni itseasiassa helpottaa hänen arkea, koska hän ei joudu tekemään nyt kotitöitä eikä käymään kaupassa. Mutta ilmeisesti hän kokee, että minun työttömyys eli "vapaalla olo" on hänen työkurjuuden hieromista suoraan päin häneen naamaa. Ap.

Sinä, ap, olet liian kiltti. Se näkyy näissä viesteissäsikin niin selvästi, että ehkäpä sen takia sinua luultiin aluksi naiseksi. Viesteistäsi paistaa läpi alistunut ja epävarma vakuuttelu, yrität meillekin todistella jatkuvasti, ettet ole mikään vätys. Olet tehnyt sitä jo tarpeeksi, sekä tässä ketjussa että kumppanillesi. Lopeta se nyt ihan alkajaisiksi.

Sitten voisit ainaisten keskustelujen sijaan vähän suutahtaa ja ärähtääkin tarvittaessa kumppanillesi silloin kun hän kohtelee sinua epäreilusti. Olet kaikkesi tehnyt. Ole tarvittaessa tiukka. Ehkä hän itkee, mutta anna itkeä. Lohduttaa voit toki silti, mutta en näin itsekään naisena haluaisi miestä, joka välttelee minun itkuani viimeiseen asti. Itkeminen auttaakin usein, varsinkin jos saa lohdutusta. Ymmärrän täysin ajatuksen siitä, että et halua kuormittaa kumppaniasi yhtään enempää kuin on pakko. Tässä vaan on sellainen juttu, että kumppaniasi hänen oma vihoittelunsa tuskin auttaa yhtään. Et siis oikeastaan auta häntä mahdollistamalla sen. Pitkällä tähtäimellä hänkin saattaa kärsiä enemmän siitä, jos pelkäät häntä, jos hän ei kunnioita sinua, jos sinä et pidä häntä oikein aikuisena varjelemalla kaikelta mielipahalta, ja jos suhteenne ylipäätään heikkenee.

Voisi olla kyseessä myös naispari, ihme oletuksia sukupuolista siis.

Ikävältä kuulostaa. Oletkohan hieman liian kiltti... tuosta olisi jo aihetta hermostua. Nimittäin epäreilua ei ole tuo tilanne vaan puolisosi käytös. Hän on saamapuolella kaikinpuolin parisuhteessa, huomio ja empatia menee vain hänelle ja lisäksi kotona kaikki hoidetaan puolesta.

Minun neuvoni on että suutu. Jospa muuttuisi ääni kellossa ja heräisi tajuamaan. Pitää sinua itsestään selvänä pahanmielen sylkykuppina.

Ei kiukuttelussa varmasti mitään henkilökohtaista ole. Hän vain purkaa sen lähimpään ihmiseen. Luultavasti hän kokee työssäkäyvänä olevansa vastuussa rahatilanteestanne tai elättävänsä sinua ja stressaa sitä, kun jäät pelkälle työttömyystuelle. Ehkä hän kokee, että sinä pääset perheessänne helpommalla. Kotitöitäkään kun ei niin paljon ole ellei asu jossain kartanossa. Ehkä hän kokee, että tilanne on jatkunut liian pitkään. 

Puoliso on stressaantunut työstä tai jopa kohta burn outin partaalla. Hänen pitäisi saada jotain muutosta työhönsä tai pitää vaikka pidempi loma. Onko hän yhtä ärtynyt viikonloppuina tai lomilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikku vinkki: kun mies tulee töistä kotiin, ole juuri tekemässä jotain kotityötä sen sijaan, että sinulla on juuri silloin huilitauko sohvalla somessa.

Minä en lähtisi tuohon. Tulisi vain sellainen olo, että olen oikeasti tehnyt jotain ns. väärää, ja että joudun sen vuoksi lavastamaan tuollaisia tilanteita lepytelläkseni miehen. Ap:lla ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Toiseksi ongelma on miehen korvien välissä. Minusta aikuista ihmistä ei tarvitse paapoa ja kohdella silkkihansikkain etenkään silloin, kun avaimet ongelman ratkaisemiseen ovat sillä ihmisellä itsellään. Miehen pitäisi kysyä itseltään, miksi ja mikä häntä oikeasti ärsyttää, ja miten HÄN voisi ratkaista tilanteen.

Puolison työvuorot vaihtelevat jonkin verran, joten en yleensä tiedä koska hän on tulossa kotiin. Usein toki kysyn, ja hän kertoo, mutta hänelle saattaa tulla käsky jäädä pariksi tunniksi ylitöihin tms, ja en nyt yleensä kysele koko ajan toisen menemisistä ellei ole jotain erityistä syytä kysyä. Joten en pystyisikään lavastamaan sitä, että teen kotitöitä juuri kun tulee kotiin, enkä toisaalta haluakaan, koska mielestäni toisella ei ole oikeutta suuttua siitä, jos istun rentona sängyllä ja soittelen kitaraa. Saatan kyllä välillä sanoa hänelle, että ei ole oikeutta suuttua jos minulla on mahdollisuus rentoutua kitaraa soitellen, ja sitten tulee vastaukseksi häneltä itku miten rankkaa hänellä on töissä. Ja puoliso ei siis ole mies vaan nainen. Ap.

Okei! Olen silti ihan samaa mieltä tilanteesta, vaikka erehdyinkin luulemaan sinua (aloittajaa) naiseksi. ☺ Sinä olet parhaasi tehnyt, ja puolison pitää nyt hoitaa itse ongelmansa kuntoon. Minusta sinä kuulostat aivan upealta kumppanilta, ja sinuna todella nostaisin kissan pöydälle. Tsemppiä!

Kiitos tsempistä! En siis aluksi paljastanut sukupuoliamme, vaan kirjoitin vain että puoliso, koska tällä palstalla on niin usein sellaisia naiset vs. miehet -kärjistyksiä, että halusin välttää tässä keskustelussa sukupuoleen liittyvät asenteet. 

Olen siis muutamaan otteeseen yrittänyt nostaa kissaa pöydälle, ja olemme ihan avoimesti jutelleet tilanteesta. Keskustelu menee kuitenkin lopulta aina siihen, miten rankkaa hänellä on töissä ja hän kertoo, että hän ei sen takia kestä "asioita". Enkä viitsi painostaa keskustelemaan enempää, jos toisella kerran on niin rankkaa, vaan yritän vain kestää. Se varmaan on huono strategia, mutta en tiedä parempaa. En nimittäin halua kuormittaa toista enempää kuin sen työt sitä jo kuormittaa, ja selvästi toistuvat keskusteluvaatimukset kuormittaisi, jos niitä tekisin. Ap.

Olet aivan liian kiltti. Sinusta on tehty sylkykuppi ja roskalava, jolle on helppo dumpata kaikki paha olo ja katkeruus, kun oikea osoite puolison ongelmien purkamiselle olisi ammattiauttajan vastaanotto.

Kuten moni täällä jo neuvoikin, pieni ärähtäminen tai ainakin erittäin suora puhe olisi sinun puoleltasi nyt ihan paikallaan. Ei mitään lepertelyä ja alistuvaa uhrautumista, vaan suoraa tekstiä, jossa tuot esille ainakin sen, että yhteiselo alkaa käydä sietämättömäksi kumppanin kiukuttelun ja syyllistävän käytöksen vuoksi, että kumppani on yksin vastuussa valinnoistaan, että sinä olet parhaasi tehnyt ja teet nytkin, ja että mitta alkaa pikkuhiljaa täyttyä, etkä sinä ole myöskään itse omaa osaasi työttömänä valinnut. Uhkailuun ei pidä sortua, mutta senkin voi mielestäni sanoa rehellisesti, että suhteen tulevaisuus ei luultavasti ole kovinkaan valoisa, ellei hän ala järjestää asioitaan kuntoon.

Kumppanihan todennäköisesti suuttuu ja itkee, heittäytyy marttyyriksi ja syyllistää sinua jälleen. Anna hänen tehdä niin ja pysy lujana. Totea, että ymmärrät, että hänestä tuntuu pahalta, mutta sinusta on parempi olla rehellinen kuin esittää, että kaikki on hyvin, kun tosiasiassa alat itsekin jo uupua ja voida pahoin tilanteenne vuoksi. Tarjoa puolisolle mahdollisuus ottaa kantaa kertomaasi, mutta jos asiallista keskustelua ei synny, voit todeta "koska et selvästi kykene tällä hetkellä puhumaan asiasta fiksusti, on ehkä parempi, että palaamme asiaan sitten, kun molemmat ovat rauhoittuneet". Sen jälkeen voit mielestäni poistua tilanteesta. Sekin puolisoa luultavasti suututtaa, mutta en nyt oikein näe tilanteessasi muita vaihtoehtoja kuin antaa hänen suuttua.

Et voi tehdä mitään. Miehellä on paha olla, ja hän on kateellinen sinulle, kun sinulla tuntuisi työttömyydestä huolimatta olevan ihan tasapainoinen elämä ja positiivinen suhtautuminen asioihin - kuten kuuluukin olla. Voit ainoastaan yhä lujemmin sanoa, ettet sinä voi olla hänen pahan olonsa sylkykuppi.

Itsekin muistan, kun opiskeluaikoina seurustelin erään opiskelijapojun kanssa. Itse olin käynyt koko lukuvuoden ajan opintojen ohella töissä, ja olin siis ansainnut kesäksi neljän viikon kesäloman. Loma tuli kyllä kaiken raatamisen jälkeen tarpeeseen, koska olin opintojen ja töiden lisäksi ollut vielä järjestötoiminnassa. Silloinen poikaystäväni taas oli koko kesän kesätöissä. Voi sitä katkeraa kuittailua siitä, kun minä sain lomailla ja hän joutui raatamaan. Tunsin hirveää syyllisyyttä, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna kannustava kumppani olisi ollut iloinen puolestani. No, ehkä voitte arvata, miksi kyseinen suhde lopulta kaatui.

Minusta on ilmeisesti tullut aika kiltti kuva täällä. No oma vikani, en ole tainnut kertoa koko tilannetta. Kyllä minä olen usein suuttunut takaisin ja sulkenut tiukalla sanomisella puolisoni suun. Olen pitkäpinnainen ja usein kiltti, mutta monesti kyllä minulta saa ihan samalla mitalla takaisin suoraa puhetta. En jaksanut sitä niin mainostaa, koska en pidä siitä että hermostun stressaantuneelle ihmiselle. En oikein osaa rehennellä sillä, että ärähtelen naiselle takaisin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiukuttelussa varmasti mitään henkilökohtaista ole. Hän vain purkaa sen lähimpään ihmiseen. Luultavasti hän kokee työssäkäyvänä olevansa vastuussa rahatilanteestanne tai elättävänsä sinua ja stressaa sitä, kun jäät pelkälle työttömyystuelle. Ehkä hän kokee, että sinä pääset perheessänne helpommalla. Kotitöitäkään kun ei niin paljon ole ellei asu jossain kartanossa. Ehkä hän kokee, että tilanne on jatkunut liian pitkään. 

Puoliso on stressaantunut työstä tai jopa kohta burn outin partaalla. Hänen pitäisi saada jotain muutosta työhönsä tai pitää vaikka pidempi loma. Onko hän yhtä ärtynyt viikonloppuina tai lomilla? 

Varmaan kokeekin, että pääsen helpommalla, koska ei kotitöitä todella ole niin paljon kun ei asu kartanossa. Mutta en nyt sentään ala remontoimaan uudehkoa asuntoa siksi, että väkisin keksisin koko ajan lisää kotitöitä. En oikein nyt tiedä, että mitä tekisin sen eteen, että "en pääsisi helpommalla", vaan taakkamme olisi samansuuruiset. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla kyseessä myös naispari, ihme oletuksia sukupuolista siis.

Ikävältä kuulostaa. Oletkohan hieman liian kiltti... tuosta olisi jo aihetta hermostua. Nimittäin epäreilua ei ole tuo tilanne vaan puolisosi käytös. Hän on saamapuolella kaikinpuolin parisuhteessa, huomio ja empatia menee vain hänelle ja lisäksi kotona kaikki hoidetaan puolesta.

Minun neuvoni on että suutu. Jospa muuttuisi ääni kellossa ja heräisi tajuamaan. Pitää sinua itsestään selvänä pahanmielen sylkykuppina.

Olen siis suuttunut montakin kertaa hänelle takaisin. Hän loukkaantuu ja suuttuu yhä enemmän siitä, koska kokee, että kehtaan suuttua ihmiselle, jolla on niin rankkaa töissä, kun minulla ei ole rankkaa töissä (kun olen työtön). Eli hän kokee, että sillä jolla on helpompi elämä ei ole oikeutta suuttua takaisin hyvin stressaantuneelle osapuolelle. Ei siis niinkään muutu ääni kellossa. Ap.