Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun puolisoa ärsyttää työttömyyteni?
18.06.2017 |
Olen siis ansiosidonnaisen turvin kotona, ja etsin koko ajan uutta työtä. Hakemuksia olen lähettänyt kymmeniä ja taas kymmeniä, ollut useissa haastatteluissakin. Vielä vaan ei ole tärpännyt, mutta enköhän töitä kuitenkin saa. Puolisoa selvästi kuitenkin ärsyttää työttömyyteni. Hän on itse raskaassa työssä, josta ei niin pidä ja työajat on aika pitkät, matkoihinkin menee aikaa. Olen nyt työttömyysaikanani hoitanut oikeastaan kaikki kotityöt ja ansiosidonnaiseni on sen verran hyvä, että maksan puolet kaikesta eli puoliso ei joudu minua mitenkään "elättämään". En niin pidä työttömänä olemisesta mutta en valitakkaan siitä, päivät menee niin että urheilen, katson avoimet työpaikat, teen työhakemuksia, hoidan kotityöt, käyn kaupassa, laitan ruoan, tapaan välillä ystäviä. Onhan ne kevyitä päiviä, myönnän. Mutta en tiedä mitä enemmän minun pitäisi sitten vielä tehdä?
Ja puolisoa siis ärsyttää tämä, sillä hänen mielestä ilmeisesti minä vain saan "lomailla" koko ajan ja hän suunnilleen kuolee työn ääreen. On usein vihainen minulle tilanteen takia. En tiedä miten saisin tämän ratkeamaan, koska en elä hänen siivellään, teen kaikki kotityöt jo (en voi keksiä enempää kotitöitä tehtäväksi, sillä en nyt sentään joka päivä imuroikaan koska ei se ole tarpeellista) ja haen aktiivisesti työtä. Mitä tehdä? Ei ole minun vika, että hänen työ on niin rankkaa ja hänen pomo on ilkeä.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla kyseessä myös naispari, ihme oletuksia sukupuolista siis.
Ikävältä kuulostaa. Oletkohan hieman liian kiltti... tuosta olisi jo aihetta hermostua. Nimittäin epäreilua ei ole tuo tilanne vaan puolisosi käytös. Hän on saamapuolella kaikinpuolin parisuhteessa, huomio ja empatia menee vain hänelle ja lisäksi kotona kaikki hoidetaan puolesta.
Minun neuvoni on että suutu. Jospa muuttuisi ääni kellossa ja heräisi tajuamaan. Pitää sinua itsestään selvänä pahanmielen sylkykuppina.
Olen siis suuttunut montakin kertaa hänelle takaisin. Hän loukkaantuu ja suuttuu yhä enemmän siitä, koska kokee, että kehtaan suuttua ihmiselle, jolla on niin rankkaa töissä, kun minulla ei ole rankkaa töissä (kun olen työtön). Eli hän kokee, että sillä jolla on helpompi elämä ei ole oikeutta suuttua takaisin hyvin stressaantuneelle osapuolelle. Ei siis niinkään muutu ääni kellossa. Ap.
Vaikuttaa siltä, että tilanne on ajautunut totaaliseen umpikujaan. Ehkä tuossa tilanteessa kertoisin jo puolisolle olevani epävarma suhteen tulevaisuudesta ja haluavani miettiä, onko ero oikea ratkaisu. Tuollainen parisuhde ottaa enemmän kuin antaa. Ja vaikket olisi epävarma suhteen tulevaisuudesta olen sitä mieltä, että ehkäpä sinun kannattaisi olla. Et voi tehdä enää mitään muuta kuin lähteä, jos puoliso ei ole kykeneväinen katsomaan itseään peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten puolisosi reagoisi, jos saisit kivan työpaikan, jossa on mukava pomo ja jossa viihdyt hyvin? Olisiko hän vaan entistä katkerampi, kun sulle työntekeminen olisikin mieluista? Jos puoliso on palamaisillaan loppuun, hänen pitää hakea apua. Ei kaikkea voi sinun harteillesi kaataa. Loppuunpalanut ihminen voi käyttäytyä epäreilusti, mutta siihen tilanteeseen pitää puuttua. Harvoin kai parisuhteessa on niin, että molempien työkuorma ja työtilanne ovat samoja, sitä pitää vaan oppia sietämään. Nyt kuulostaa siltä, että nainen haluaa sulle yhtä huonon työpaikan kuin hänellä itsellään on. Hän vaikuttaa siis katkeroituneen jo, ja jos asiat ei muutu, niin on vain ajan kysymys koska sinäkin katkeroidut.
Hah, tuttu tilanne muutamalla erolla. Itsekin teen kaikki kotityöt koska en ole töissä ja mies on mutta kotitöitä on todella paljon ja ei ne lopu vasta kun lapset on saatu nukkumaan. Kuitenkin tilanne on usein se että se työssäkäyvä makaa sohvalla ja kotona oleva tekee niitä kotihommia aamusta iltaan. Tavallaan siis minulla on pidempi "työvuoro".
No sitten kun on joskus käyty keskustelua entäs sitten kun olen töissä? No sitten hän "tietenkin" osallistuu kun minä en ole enää kotona. Mietin vaan että onkohan kuitenkaan sisäistänyt että silloin se sohvalla makaaminen todellakin loppuu tai vähenee merkittävästi.
Miehellä ei ole edes erityisen raskas työ. Naureskellut että näinkin helposti jotkut tienaa. (Aikaisemmat työt paljon raskaampia) Huvittavia keskusteluakin tästä on syntynyt kun yleensä kun pyydän tekemään jotain niin vastauksena on "anna mun vähän lepää kovan työpäivän jälkeen" ja kun huomautan et "eks sul ollu helppo työ" vastaus on jotain et "en mä kuitenkaan ole istunut koko päivää"