Mitä tehdä kun puolisoa ärsyttää työttömyyteni?

Et voi tehdä enempää. Puolisosi purkaa turhautumistaan sinuun, epäreilua. Jos selkeä puhe ei auta, niin ei kai sitten mikään auta.

Sano hänelle, että tilanne voi koska tahansa vaihtua ja silloi sinä olet hänen tukenaan.

Nähtävästi hän on puheterapian tarpeessa, jos purkaa pahaa oloaan sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Sano hänelle, että tilanne voi koska tahansa vaihtua ja silloi sinä olet hänen tukenaan.

Nähtävästi hän on puheterapian tarpeessa, jos purkaa pahaa oloaan sinuun.

Siis ymmärrän kyllä, että jos itsellä on todella rankkaa töissä ja toinen voi elää kevyttä elämää, niin kai se voi tuntua epäreilulta. Mutta miten minä voisin muuttaa muka tilanteen nyt yhtäkkiä? En minä voi toisen puolesta sen töitäkään tehdä :( .

Ja siis olen sanonut, että olen aina hänen tukenaan jos hän jää työttömäksi. Hän kyllä tietää tämän ja varmaan luottaakin siihen, mutta se ei poista hänen ärsytystä nykyisestä tilanteesta.

Ap.

Ja olen siis sanonut, että jos hän ei kestä työssään sen ilkeän pomon takia, niin puolestani hänkin voi jäädä työttömäksi ja kestämme kyllä taloudellisesti sen 3 kk karenssin, joka hänelle tulee jos hän itse irtisanoutuu. Mutta ei ole irtisanoutunut.

Meillä on aina ollut hyvä parisuhde eikä siinä mitään erityisiä ongelmia. Mutta nyt kun olen työttömänä, niin tunnelma on ikävä ja toinen vihoittelee minulle tilanteesta. Kun yritän puhua että mitä minun pitäisi tehdä sitten toisin, niin en koskaan saa vastausta siihen (ei siihen ehkä ole vastausta).

Ap.

Puolisollasihan on milloin tahansa ryhtyä kadehtimakseen työttömäksi. Sinulla ei sen sijaan ole milloin tahansa mahdollisuutta mennä töihin, siihen tarvitaan myös työnantajan suostumus. Jos puolison työ on niin rankkaa ja pomo kettumainen, miksei vaihda työpaikkaa tai vain irtisanoudu?

Vierailija kirjoitti:

Puolisollasihan on milloin tahansa ryhtyä kadehtimakseen työttömäksi. Sinulla ei sen sijaan ole milloin tahansa mahdollisuutta mennä töihin, siihen tarvitaan myös työnantajan suostumus. Jos puolison työ on niin rankkaa ja pomo kettumainen, miksei vaihda työpaikkaa tai vain irtisanoudu?

Hänkin on hakenut uutta työtä, mutta ei ole saanut vielä. En usko, että hän viihtyisi työttömänä, koska on sellainen ihminen, että tykkää tehdä koko ajan asioita ja kai pitää työtä tärkeänä asiana elämässä (no, niin pidän kyllä minäkin). Totta on, että minä en voi mennä töihin ilman että työnantaja ottaa minut töihin, joten ihan vain valintakysymyksiä nämä eivät minulle ole. Ap.

Saamaton mies. Jos on tyytymätön omaan tilanteeseensa, tehkööt muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä enempää. Puolisosi purkaa turhautumistaan sinuun, epäreilua. Jos selkeä puhe ei auta, niin ei kai sitten mikään auta.

En kuitenkaan halua, että työttömyyden takia parisuhteeseen tulee ongelmia :( . Siksi mietin, että mitä voisin tehdä, että toista ei ärsyttäisi työttömyyteni niin paljon. Mietin voisinko auttaa häntä enemmän, koska ehtisin hyvin auttaa kyllä. En vain tiedä miten. Olen siis kyllä kysynyt, mutta vastaus siihenkin on ärtynyt "ei voi auttaa". Ap.

Olen siis miettinyt, että puolison työttömyys voi kyllä ärsyttää ihan oikeutetusti sitä työssäkäyvää, jos se työssäkäyvä joutuu maksamaan kaikki kulut yksin, tai jos se työtön ei edes hae töitä, tai jos se työtön ei kotonaolosta huolimatta tee mitään kotitöitä. Tai jos se vaikka kännää päivät pitkät ja nukkuu sitten iltapäivään saakka. Mutta meillä ei ole näin. Olen aika surullinen tilanteesta. Ap.

Mun mielestä jos toinen on työtön sillon just hoitaa sit kaiken muun koti ja ruoka asiat. Eli ei tossa kyllä olis mitään valittamistakaan. Mulla oli kerran sellanen nainen et kävin töissä ja hoidin kotihommatkin. No voitte vaan miettii heitinkö sen pihalle.

Princeofthailand kirjoitti:

Mun mielestä jos toinen on työtön sillon just hoitaa sit kaiken muun koti ja ruoka asiat. Eli ei tossa kyllä olis mitään valittamistakaan. Mulla oli kerran sellanen nainen et kävin töissä ja hoidin kotihommatkin. No voitte vaan miettii heitinkö sen pihalle.

No minä hoidan ne muut kotiasiat ja ruoka-asiat, eli sitä "ongelmaa" meillä ei ole. Eikä puoliso siis valita minulle, että hoidan kaikki eikä valita että "en tee mitään". Vaan hän on vihainen tilanteelle, että minä "lomailen" (hänen mielestään) ja hän raataa töissä. Ap.

Pikku vinkki: kun mies tulee töistä kotiin, ole juuri tekemässä jotain kotityötä sen sijaan, että sinulla on juuri silloin huilitauko sohvalla somessa.

Jos et tahdo löytää työtä, perusta pienyritys. Annat miehelle ja yhteiskunnalle kuvan, että edes yrität tehdä jotain. Maahantuontia, käsitöitä, oman alasi konsultointia...

Et voi tehdä mitään, koska ärsytys on irrationaalinen ja ainoastaan miehen pään sisällä. Ainoa joka sille jotain voisi tehdä on mies itse, ja hän selvästikin mielummin purkaa ikävät tuntemuksensa sinuun.

Asumme siis pienessä rivitaloasunnossa, jossa taloyhtiö hoitaa nurmikonleikkuut ym. Eli käytännössä niitä kotitöitä nyt ei niin paljoa ole (sisäsiivous, kaupassa käynti, ruoanlaitto, tiskit koneeseen, pyykinpesu ym), ja ne siis kaikki hoidan, mutta ei niihin kovin montaa tuntia päivässä mene. Eli ymmärrän kyllä sen että tällainen elämä tuntuu töissä raatavan näkökulmasta kevyeltä, vaikka viisi tuntia päivässä työhakemuksia tekisikin, mutta niidenkin välissä voi pitää vapaasti taukoja ym ym. Luulen, että jos joka päivä ihan hiessä tauotta kävisin mattopyykillä ja asentaisin kotiin uusia parketteja ja maalaisin seiniä jne niin puolisoa ei ärsyttäisi eikä suututtaisi "lomailuni", mutta kotimme ei tarvitse remonttia (koska kaikki on suhteellisen uutta) eikä meillä ole kuin yksi matto, jota ei nyt kovin usein tarvitse pestä. Ap.

Onko sun puoliso itse ollut työttömänä yhtä pitkään kuin sinä nyt? Ymmärtääkö hän miten kuormittavaa se on? Usein pitkään jatkuva työttömyys voi olla raskaampaa kuin kuormittava työ. Oletko kertonut puolisolle miltä työttömyys tuntuu? Kevyiltähän ne päivät helposti näyttää, mutta aika usein se "vapaa" aika mitä työhakemuksilta, harrastuksilta ja kotitöiltä jää menee sitten sen pohtimiseen, miksei kelpaa työnantajille. Vaatii aika paljon sisua kerätä itsensä aina haastattelujen jälkeen, jos paikkaa ei saa. Sulla kuitenkin näyttäisi olevan työhakutaidot ihan kunnossa ja varmasti tulet työllistymään, kun olet haastatteluihinkin päässyt. Mun mielestä kuulostaa siltä, että teet ihan tarpeeksi. Ja pitäisin enennimmin kiinnis siitä, että sillä työssäkäyvällä on edes jotain kotitöitä. Jos tilanne jatkuu tuollaisena pitkää, voi hänelle olla todella vaikeaa ottaa kotitöitä hoitaakseen sitten kun sinäkin olet töissä, jos hän on saanut olla tekemättä niitä jo pidempään. Musta erityisesti se, että hoidat kaupassa käynnin ja ruuan on reilua ja keventää sun puolison päiviä ihan huomattavasti.

Puolisosi on tyhmä koska ei koti asioiden hoitaminen ole lomailua.

Vierailija kirjoitti:

Jos et tahdo löytää työtä, perusta pienyritys. Annat miehelle ja yhteiskunnalle kuvan, että edes yrität tehdä jotain. Maahantuontia, käsitöitä, oman alasi konsultointia...

Tottakai tahdon löytää töitä, ja moneen haastatteluun olen päässytkin. Haen aktiivisesti töitä, kuten kerroin. Minun alalla ihmiset ovat kyllä saaneet töitä noin vuodessa, joten yrityksen perustaminen työnhaun sijaan ei tunnu viisaalta. Olen sitäkin kyllä selvittänyt, mutta omalla alalla ei ole kysyntää yrittäjille, joten pitäisi yritystä varten sitten opetella jokin ihan uusi ala. Oman alan vierestä olen hakenut töitä, mutta en tiedä osaavani mitään sellaista, jolla saisi menestyvän yrityksen aikaiseksi. Ja mielestäni isoin ongelma ei ole se, jos olen jonkin aikaa työtön, vaan se että työttömyys ärsyttää kohtuuttoman paljon toista osapuolta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Saamaton mies. Jos on tyytymätön omaan tilanteeseensa, tehkööt muutoksia.

Missä sanottiin, että työssäkäyvä on mies?

Kysyjä sen sijaan ei voi tehdä juurikaan enempää. Hyvinhän teillä taloudellisesti menee kuitenkin. Ehkä se työssäkäyvä kokee tilanteen sosiaalisesti nolona tai on kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko sun puoliso itse ollut työttömänä yhtä pitkään kuin sinä nyt? Ymmärtääkö hän miten kuormittavaa se on? Usein pitkään jatkuva työttömyys voi olla raskaampaa kuin kuormittava työ. Oletko kertonut puolisolle miltä työttömyys tuntuu? Kevyiltähän ne päivät helposti näyttää, mutta aika usein se "vapaa" aika mitä työhakemuksilta, harrastuksilta ja kotitöiltä jää menee sitten sen pohtimiseen, miksei kelpaa työnantajille. Vaatii aika paljon sisua kerätä itsensä aina haastattelujen jälkeen, jos paikkaa ei saa. Sulla kuitenkin näyttäisi olevan työhakutaidot ihan kunnossa ja varmasti tulet työllistymään, kun olet haastatteluihinkin päässyt. Mun mielestä kuulostaa siltä, että teet ihan tarpeeksi. Ja pitäisin enennimmin kiinnis siitä, että sillä työssäkäyvällä on edes jotain kotitöitä. Jos tilanne jatkuu tuollaisena pitkää, voi hänelle olla todella vaikeaa ottaa kotitöitä hoitaakseen sitten kun sinäkin olet töissä, jos hän on saanut olla tekemättä niitä jo pidempään. Musta erityisesti se, että hoidat kaupassa käynnin ja ruuan on reilua ja keventää sun puolison päiviä ihan huomattavasti.

Olen muutaman kerran aloittanut kertomaan, että työttömyys ei tunnu minusta mukavalta, koska on yksinäinen olo (ennen oli paljon työkavereita) ja itsetunto laskee kun ei saa töitä (=ei kelpaa). Tämä johtaa kuitenkin nopeasti riitaan, koska hänellä on rankempaa (mielestään) sen ilkeän pomon ja liian pitkien työpäivien kanssa. Eli en "saisi valittaa" koska minulla on kuitenkin helpompaa, vaikkakin vähän vaikeaa. Eli en ole sitten enää pitkään aikaan sanallakaan valittanut työttömyydestä mitään. Puoliso on itse ollut joskus työttömänä ja kärsinyt siitä kyllä, eli luulisi tietävän, että ei se niin kivaa ole. Mutta vihaa pomoaan niin paljon, että kai se on sitten hänen mielestä pahinta mitä voi olla se työ jossa on ilkeä pomo.

Oikeastihan puolisoni arkea helpottaa hyvin paljon se, että hoidan kotityöt ja kaupassa käynnit. Olen hakenut töitä melko kaukaakin, ja voi olla että sitten joskus saan työn, johon menee matkoineen 12 tuntia joka päivä, ja silloinhan en tosiaan enää tee sitten niin paljon niitä kotitöitä ja kaupassa käyntejä.. Ap.