Lue keskustelun säännöt.
en halua elää avoliitossa, muita?
18.06.2017 |
Haluan seurustella ja siitä sitten kun on varmuus suhteen vakavuudesta niin naimisiin.
Haluan muuttaa miehen kanssa yhdessä yhteiseen asuntoon häiden jälkeen. Tämä taitaa viedä aika paljon potentiaalisia miesehdokkaita ulottuviltani...
Kommentit (49)
Aika moni mieskin haluaa naimisiin vaikka avoliitto onkin varmasn nykyään suositumpi. Ei kannata menettää toivoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
No hei, elämä on. Osa osaa jopa tehdä abortin, jos ei ole vielä valmis suhteeseen. Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Haluat vaalia tiettyjä perinteitä ja se on ihan ok. Kyllä nitä miehiä on.
Itse olen ollut naimisissa ja viettänyt perhe-elämää. Toisin sanoen se on nähty, koettu ja huonoksi havaittu. Ei sovellu mulle, tarvitsen introverttinä paljon omaa aikaa, jossa saan olla rauhassa. Haluaisin kyllä myös parisuhteen, jossain vaiheessa, mutta sellaisen, jossa kummallakin on oma koti, ei mitään kotileikkejä enää. Mutta ne miehet, joihin olen törmännyt haluavat parisuhteen niin, että asutaan saman katon alla ja jaetaan arki.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Minusta avoliitto olikin jonkinlainen avioliiton koeaika. Arkea yhdessä elämällä näkee paremmin, tuleeko ihmisen kanssa oikeasti toimeen. Raskauden riski on tietysti aina seksiä harrastettaessa, mutta abortti on kelpo vaihtoehto, jos vahinko huolellisuudesta huolimatta tapahtuu. Ei tosin ole koskaan tapahtunut
Lopuksi vielä totean, että eroaminen niin avo- kuin avioliitosta on mielestäni ihan hyväksyttävää. En minä ainakaan haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei enää minua rakastaisi. Tai että minä en rakastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap haluaa siis elää irti reaalimaailmasta, koska pelkää ei toivottua raskautta. Säälin sinua.
Mä taas en halua avioliittoon, ettei kukan mies pääse viemään mun rahojani. Olenkin avoliitossa, on lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en halua avioliittoon, ettei kukan mies pääse viemään mun rahojani. Olenkin avoliitossa, on lapsiakin.
Ei sulta kukaan halua mitään viedä oletko vainoharhainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
No hei, elämä on. Osa osaa jopa tehdä abortin, jos ei ole vielä valmis suhteeseen. Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Seurusteluaikana voi käydä asioita laajasti läpi sanallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Minusta avoliitto olikin jonkinlainen avioliiton koeaika. Arkea yhdessä elämällä näkee paremmin, tuleeko ihmisen kanssa oikeasti toimeen. Raskauden riski on tietysti aina seksiä harrastettaessa, mutta abortti on kelpo vaihtoehto, jos vahinko huolellisuudesta huolimatta tapahtuu. Ei tosin ole koskaan tapahtunut
Lopuksi vielä totean, että eroaminen niin avo- kuin avioliitosta on mielestäni ihan hyväksyttävää. En minä ainakaan haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei enää minua rakastaisi. Tai että minä en rakastaisi.
En minä ainakaan halua olla kenenkään kokeiltavana. Enkä ajattele, että avioliitto olisi tunteista kiinni. Avioliitto on sopimus ja jos jakaa samanalaiset arvopohjan eikä puoliso ole esim väkivaltainen, avioliitto voi jatkua. Abortti ei todellakaan ole vaihtoehto kaikille.
avioliitoista erotaan kuten avoliitoista. samalla tavalla siinä on jalka oven välissä. anteeksi kun minun piti olla se, joka tuo sinulle nämä uutiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Minusta avoliitto olikin jonkinlainen avioliiton koeaika. Arkea yhdessä elämällä näkee paremmin, tuleeko ihmisen kanssa oikeasti toimeen. Raskauden riski on tietysti aina seksiä harrastettaessa, mutta abortti on kelpo vaihtoehto, jos vahinko huolellisuudesta huolimatta tapahtuu. Ei tosin ole koskaan tapahtunut
Lopuksi vielä totean, että eroaminen niin avo- kuin avioliitosta on mielestäni ihan hyväksyttävää. En minä ainakaan haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei enää minua rakastaisi. Tai että minä en rakastaisi.
En minä ainakaan halua olla kenenkään kokeiltavana. Enkä ajattele, että avioliitto olisi tunteista kiinni. Avioliitto on sopimus ja jos jakaa samanalaiset arvopohjan eikä puoliso ole esim väkivaltainen, avioliitto voi jatkua. Abortti ei todellakaan ole vaihtoehto kaikille.
Ei ole tunteista kiinni, mutta ajatus siitä, että yhteiselämää kokeillaan ennen sopimuksen solmimista menee kuitenkin tunteisiin?
Vierailija kirjoitti:
avioliitoista erotaan kuten avoliitoista. samalla tavalla siinä on jalka oven välissä. anteeksi kun minun piti olla se, joka tuo sinulle nämä uutiset...
No sehän riippuu ihan siitä, miten näkee avioliiton... Avioliitto ei ole minulle mikään pelkkä parisuhde. Itse en avioeroa hyväksy kuin ääritilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Tällä logiikalla kaikki seurustelu on "jalan pitämistä oven välissä" ja oikeastaan voitaisiin mennä ensitapaamisella naimisiin.
Ensitreffit alttarilla voisi olla sulle hyvä tapa löytää puoliso. Siinähän on jopa asiantuntijat valinneet sopivan ihmisen.
Ap:n pitää tehdä niin kuin itsestä hyvälle tuntuu. Itse olen pian 20v ollut avoliitossa, ei kai tämä avioliitosta mitenkään eroa, ei vaan olla viitsitty nähdä avioitumisen vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Minusta avoliitto olikin jonkinlainen avioliiton koeaika. Arkea yhdessä elämällä näkee paremmin, tuleeko ihmisen kanssa oikeasti toimeen. Raskauden riski on tietysti aina seksiä harrastettaessa, mutta abortti on kelpo vaihtoehto, jos vahinko huolellisuudesta huolimatta tapahtuu. Ei tosin ole koskaan tapahtunut
Lopuksi vielä totean, että eroaminen niin avo- kuin avioliitosta on mielestäni ihan hyväksyttävää. En minä ainakaan haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei enää minua rakastaisi. Tai että minä en rakastaisi.
En minä ainakaan halua olla kenenkään kokeiltavana. Enkä ajattele, että avioliitto olisi tunteista kiinni. Avioliitto on sopimus ja jos jakaa samanalaiset arvopohjan eikä puoliso ole esim väkivaltainen, avioliitto voi jatkua. Abortti ei todellakaan ole vaihtoehto kaikille.
Ei ole tunteista kiinni, mutta ajatus siitä, että yhteiselämää kokeillaan ennen sopimuksen solmimista menee kuitenkin tunteisiin?
Ei se tunteisiin mene, omaan arvomaailmaan ei vain sovi tuollainen kokeilu enkä aio noin elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en halua avioliittoon, ettei kukan mies pääse viemään mun rahojani. Olenkin avoliitossa, on lapsiakin.
Ei sulta kukaan halua mitään viedä oletko vainoharhainen?
Ei tietenkään yhteenmuuttessa, mutt erotilanteessa aika idiootti saa olla, että luottaa, ettei silloin toinen vaadi sen, mihin laki oikeuttaa. Ja en halua mitään porsaanreikiä siihen, joilla toinen jotain saisi, vaikka olisin luullut varautuneeni kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
No hei, elämä on. Osa osaa jopa tehdä abortin, jos ei ole vielä valmis suhteeseen. Säkö haluat sen miehen kanssa lapsen, josta paljstuu yhteenmuutettua paskamaisia piirteitä?
Seurusteluaikana voi käydä asioita laajasti läpi sanallisesti.
Se ei ole sama, kuin yhdessä asuminen. Oletko koskaan kuullut itsetuntemuksesta? Se toinen voi luulla tuntevansa itsensä ja sepittää sulle ihan mitä tahansa itsekin uskoen siihen, mutta vasta tositilanne kertoo, millaisia siinä tilanteessa sitten ollan, miten hyvin viihdytään jne. Ja lsten tulo muutta sen vielä. Tosin siitä ei enää niin toki livetäkään, jos siis lapsi on yhteinen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ajallaan kirjoitti:
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.
Mutta miksi sitten avoliitosta eroaminen on ok? Siis jos elää avoliitossa, on seksuaalisuhteessa (eli riski raskauteenkin on), jakaa arkea yms niin silloinhan elää avioliitonomaisesti paitsi toinen jalka oven välissä...
Minusta avoliitto olikin jonkinlainen avioliiton koeaika. Arkea yhdessä elämällä näkee paremmin, tuleeko ihmisen kanssa oikeasti toimeen. Raskauden riski on tietysti aina seksiä harrastettaessa, mutta abortti on kelpo vaihtoehto, jos vahinko huolellisuudesta huolimatta tapahtuu. Ei tosin ole koskaan tapahtunut
Lopuksi vielä totean, että eroaminen niin avo- kuin avioliitosta on mielestäni ihan hyväksyttävää. En minä ainakaan haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei enää minua rakastaisi. Tai että minä en rakastaisi.
En minä ainakaan halua olla kenenkään kokeiltavana. Enkä ajattele, että avioliitto olisi tunteista kiinni. Avioliitto on sopimus ja jos jakaa samanalaiset arvopohjan eikä puoliso ole esim väkivaltainen, avioliitto voi jatkua. Abortti ei todellakaan ole vaihtoehto kaikille.
En ymmärrä, että jos vihaisit kumppniasi, niin silti jatkaisit liittoa. Miksi? Jos puoliso esim. satuttaisi sinua ihan vain huvikseen koska voi, kun sä oot niin tyhmä, ettet edes häivy siitä.
Harva haluaa naimisiin kokeilematta ensin yhdessä asumista. Muuten voi paljastua ikäviä yllätyksiä ja tapojen eroja.