Minulla ei ole kavereita

"Minulla ei ole kavereita paitsi on tietty se yksi ja sitten on lapsi ja sitten on työkaverit mutta olen silti siis aivan yksin hei."

Missä päin Suomea asut?

Ei mullakaan. Ite käyn höntsyssä ja tenniksessä niin saa vähän seuraa. Mulla ei vaan natsaa kenenkään kanssa kun oon introvertti.

Minulla ihan sama tilanne. En tajua, miten ihmiset ystävystyvät niin helposti. Mulla on vain perhe. Ei yhtään ystävää. Kukaan ei soita ikinä ☹️

Sama ongelma on tuhansilla muillakin samassa tilanteessa olevilla.

Vierailija kirjoitti:

"Minulla ei ole kavereita paitsi on tietty se yksi ja sitten on lapsi ja sitten on työkaverit mutta olen silti siis aivan yksin hei."

Niin no, työkaverit on töissä ja lapsi ei asu kotona. Kummatkaan edellä mainituista ei ole kavereitani vapaa-ajalla. Olis hauska soittaa joskus jollekin muullekin kuin sille yhdelle ja ehdottaa jotain tekemistä/reissua/kahvittelua tms. Nytkin olen yksin, töihin menen taas maanantaina tämän yksin vietetyn viikonlopun jälkeen. Silloin voin taas avata suuni ja puhua ääneen muidenkin kuin kaupan kassan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Missä päin Suomea asut?

Pk-seutu

Uusiin ihmisiin voi tutustua monessa eri paikassa, tässä muutamia ehdotuksia: Facebook-ryhmät, deittisivustot (joo, niistä voi etsiä ihan ystäviäkin, mutta kannattaa varautua iskuyrityksiin), kirjastojen tapahtumat ja kerhot, yhdistykset, kylätalot, kohtaamispaikat, SPR:n ystävätoiminta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla ei ole kavereita paitsi on tietty se yksi ja sitten on lapsi ja sitten on työkaverit mutta olen silti siis aivan yksin hei."

Niin no, työkaverit on töissä ja lapsi ei asu kotona. Kummatkaan edellä mainituista ei ole kavereitani vapaa-ajalla. Olis hauska soittaa joskus jollekin muullekin kuin sille yhdelle ja ehdottaa jotain tekemistä/reissua/kahvittelua tms. Nytkin olen yksin, töihin menen taas maanantaina tämän yksin vietetyn viikonlopun jälkeen. Silloin voin taas avata suuni ja puhua ääneen muidenkin kuin kaupan kassan kanssa.

Eikö työkavereiden kanssa voi tehdä mitään vapaa-ajalla? Suurin osa omista kavereistani on joko entisiä tai nykyisiä työkavereita. Olen tosin vaihtanut työpaikkaa aika tiuhaan ja tutustunut siten paljon uusiin ihmisiin. Lähes joka työpaikasta on joku hengenheimolainen löytynyt. Kokeile joskus pyytää joku työkaveri töiden jälkeen vaikka lasilliselle. Itse käyn esim. yhden nykyisen työkaverin kanssa työpaikan kuntosalilla kerran viikossa. Tutustu ihmisiin reippaasti ja juttele niitä näitä. Sillä tavalla kavereita yleensä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla ei ole kavereita paitsi on tietty se yksi ja sitten on lapsi ja sitten on työkaverit mutta olen silti siis aivan yksin hei."

Niin no, työkaverit on töissä ja lapsi ei asu kotona. Kummatkaan edellä mainituista ei ole kavereitani vapaa-ajalla. Olis hauska soittaa joskus jollekin muullekin kuin sille yhdelle ja ehdottaa jotain tekemistä/reissua/kahvittelua tms. Nytkin olen yksin, töihin menen taas maanantaina tämän yksin vietetyn viikonlopun jälkeen. Silloin voin taas avata suuni ja puhua ääneen muidenkin kuin kaupan kassan kanssa.

Eikö työkavereiden kanssa voi tehdä mitään vapaa-ajalla? Suurin osa omista kavereistani on joko entisiä tai nykyisiä työkavereita. Olen tosin vaihtanut työpaikkaa aika tiuhaan ja tutustunut siten paljon uusiin ihmisiin. Lähes joka työpaikasta on joku hengenheimolainen löytynyt. Kokeile joskus pyytää joku työkaveri töiden jälkeen vaikka lasilliselle. Itse käyn esim. yhden nykyisen työkaverin kanssa työpaikan kuntosalilla kerran viikossa. Tutustu ihmisiin reippaasti ja juttele niitä näitä. Sillä tavalla kavereita yleensä saa.

Minulla on erinäisten sattumusten vuoksi käynyt niin, että eri työpaikoista ei ole ystäviä jäänyt. Osan kanssa on pidetty yhteyttä ja käyty lasillisillakin, mutta sitten yhteydenpidot ovat taas elämäntilanteiden muuttuessa jääneet. Erästä ex-työkaveria olen n. kolme kertaa pyytänyt jonnekin ja hän on heti kättelyssä luvannut, mutta sitten kuitenkin mitään etukäteen ilmoittamatta perunut (kun olen edellisenä tai sovittuna päivänä kysellyt, että missä nähdään ja nähdäänhän).

Nykyinen työyhteisö on melko pieni ja siinä mukavia ihmisiä, mutta harmi vain, että lapsettomat on uskovaisia, joilla todella vilkas sosiaalinen elämä omiensa joukossa ja ehdoton ei kaikelle terasseilla kaljoitteluille. Toinen puolisko taasen suurperheen äitejä, joilla kova työ arjen pyörittämisessä ja siksi kalenterit täynnä pelkästään lastensa harrastuksiin ja asioihin liittyvistä menoista.

Olen aina pitänyt itseäni sosiaalisena, joten tämä tilanne on kyllä perin outo. Nautin ihmisten seurasta, mutta jostain syystä olen ajautunut tällaiseen tilanteeseen.

Mulla ois kavereita, mutta viihdyn itsekseni. En välitä seurasta.

Jeesus rakastaa sua ap ja on paras ystäväsi, jos sallit sen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ois kavereita, mutta viihdyn itsekseni. En välitä seurasta.

Näin minäkin ennen ajattelin. Nyt olen tajunnut, että minulta puuttuu sosiaalista pääomaa. Ja se harmittaa ja sattuu.

V o k :)

Vierailija kirjoitti:

Jeesus rakastaa sua ap ja on paras ystäväsi, jos sallit sen.

Kuulostaa hyvältä, mutta ei lohduta varsinaisesti. Minä kun olen ateisti.

Mä olen ihan aidosti introvertti pienellä ekstrovertti-twistillä. Tykkään siis seurustella ihmisten kanssa ja olen sosiaalinen jos on oltava, mutta sitten taas toisaalta väsyn ihmisiin helposti ja haluan olla joskus ihan yksin tai maksimissaan perheeni kanssa. En jaksa olla koko ajan sosiaalinen.

Tätä ei monet tunnu ymmärtävän. Pitäisi kuin koko ajan olla seurallinen ja sosiaalinen.

Siksi olenkin melko yksin. Ilmeisesti tämä on suurempi ongelma muille kuin mulle itselleni? Kaverittomuus ei kai ole sallittua tai "normaalia" nykyajan somemaailman luodessa paineita sosiaalisuudesta. Pitäisi olla koko ajan jotakin yhteisiä tilaisuuksia ja kissanristiäisiä, juhlia, kaveriporukoita jne.

Ehkä vika piilee ihan vain itsessäni: hetken jo meinasin laittaa Facebookkiin "julkisen haun", että olen seuraa vailla ja iltaa voisin jossain viettää. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, koska a) mietin kuinka noloa olis, jos kukaan ei vastais, ja b) totesin olevani niin väsynyt, että en edes jaksa minnekään lähteä.

Niinpä nauran spontaanisti Ketosen ja Myllyrinteen sketseille ja suunnittelen kaljanhakureissua lähikauppaan. Yksin.