onko jatko-opiskelupaikan saaminen huippuvaikeaa? Eli tohtoriohjelmaan pääsy?

Vierailija kirjoitti:

Anteeks vaan en tiedä mutta olenkin keskinkertaisin paperein valmistunut maisteri joka ei koskaan kuvitellut, että enää viitsisi papereitten ulos saamisen jälkeen opiskella enempää. Gradukin oli kiireessä yhden kuukauden aikana väsätty tekele työn ja toisten opintojen ohessa

ja minulla oli pienet lapsetkin nih

Kuinka vanha olet AP?

Joillakin aloillahan tohtoriksi ruvetaan opiskelemaan, kun ei muita töitä löydy (esim. biotieteet).

Eli tuskin se kovin vaikeaa on, jos sinne menee ne, jotka ei muualle pääse.

Mikä ala? Minkä arvosanan sait gradusta?

Vierailija kirjoitti:

Joillakin aloillahan tohtoriksi ruvetaan opiskelemaan, kun ei muita töitä löydy (esim. biotieteet).

Eli tuskin se kovin vaikeaa on, jos sinne menee ne, jotka ei muualle pääse.

No olipa hieno päätelmä. Ne biotieteilijät jotka ei muualle pääse voi olla vaikka kuinka hyviä, mutta alan työllisyysyys huono. Tutkimusrahatkin ovat tiukassa, mutta paremmin niitä irtoaa kuin työpaikkoja.

Mene kysymään opintoneuvojalta. Niin mäkin aion tehdä.

Onnea ja menestystä tiellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin aloillahan tohtoriksi ruvetaan opiskelemaan, kun ei muita töitä löydy (esim. biotieteet).

Eli tuskin se kovin vaikeaa on, jos sinne menee ne, jotka ei muualle pääse.

No olipa hieno päätelmä. Ne biotieteilijät jotka ei muualle pääse voi olla vaikka kuinka hyviä, mutta alan työllisyysyys huono. Tutkimusrahatkin ovat tiukassa, mutta paremmin niitä irtoaa kuin työpaikkoja.

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että firmoissa ratkaisee se, mitä osaat, yliopistossa se, kenen takapuolta nuolet.

Luulisin, että riippuu opiskelualasta. Meillä lääkiksessä puhutaan jopa ihan ekan vuoden opiskelijoille mahdollisuudesta tehdä tohtoriopintoja perusopintojen ohella ja esim. Helsingin lääkiksessä on ihan tutkijalinja, joka tähtää nimenomaan väitöskirjaan. Mutta tällä alalla tehdäänkin tutkimusta paljon ja nykyään on yleisempää, että lääkäri väittelee jossain vaiheessa tohtoriksi, kuin että ei väittele.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala? Minkä arvosanan sait gradusta?

C:n sain... ei ihan ehkä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala? Minkä arvosanan sait gradusta?

C:n sain... ei ihan ehkä riitä.

ja yhteiskuntatieteet

Oma oppiaineeni on historia, ja maillä jatko-opinto-oikeuden saa tätä nykyä noin puolet hakijoista, vähän alle tai vähän yli, tämä vaihtelee vuosittain. Perusedellytys oikeuden saamiselle on E gradusta, toteuttamiskelpoinen ja relevantti tutkimussuunnitelma ja se, että joku meillä pystyy ja haluaa ohjata tämmöistä työtä.

Jatko-opinto-oikeuden saamisen jälkeen aletaan sitten kisata rahoituksesta. Kun katsoo minkä tahansa säätiön tutkimusrahoitusprosentteja, noin joka kymmenennelle hakemukselle annetaan rahaa. Jatko-opiskelijoiden kohdalla prosentti on kuitenkin suurempi kuin tutkijoiden yleensäkoska useimmat säätipt suosivat jatko-opiskelijoita ja proffat kirjoittavat suosituksia mieluummin jatko-opiskelijoille kuin postdoceille. Tämä tarkoittaa, että suurimmalle jatko-opiskelijoiksi hyväksytyistä järjestyy rahoitus ainakin jossain vaiheessa noin kolmeksi tai neljäksi vuodeksi - vaikka toki lyhyinä palasina kerrallaan. Sitä pitempää rahoitusta väitöskirjalle on vaikea saada, rahoittajat alkavat ajatella, että sen pitäisi jo valmistua.

Postdoc-rahasta on sitten kovempi kilpailu.

Vierailija kirjoitti:

Oma oppiaineeni on historia, ja maillä jatko-opinto-oikeuden saa tätä nykyä noin puolet hakijoista, vähän alle tai vähän yli, tämä vaihtelee vuosittain. Perusedellytys oikeuden saamiselle on E gradusta, toteuttamiskelpoinen ja relevantti tutkimussuunnitelma ja se, että joku meillä pystyy ja haluaa ohjata tämmöistä työtä.

Jatko-opinto-oikeuden saamisen jälkeen aletaan sitten kisata rahoituksesta. Kun katsoo minkä tahansa säätiön tutkimusrahoitusprosentteja, noin joka kymmenennelle hakemukselle annetaan rahaa. Jatko-opiskelijoiden kohdalla prosentti on kuitenkin suurempi kuin tutkijoiden yleensäkoska useimmat säätipt suosivat jatko-opiskelijoita ja proffat kirjoittavat suosituksia mieluummin jatko-opiskelijoille kuin postdoceille. Tämä tarkoittaa, että suurimmalle jatko-opiskelijoiksi hyväksytyistä järjestyy rahoitus ainakin jossain vaiheessa noin kolmeksi tai neljäksi vuodeksi - vaikka toki lyhyinä palasina kerrallaan. Sitä pitempää rahoitusta väitöskirjalle on vaikea saada, rahoittajat alkavat ajatella, että sen pitäisi jo valmistua.

Postdoc-rahasta on sitten kovempi kilpailu.

Entä jos on töissä samaan aikaan ja rahoittaa itse itsensä?