Mikä miestäni vaivaa? Persoonallisuushäiriökö?

30 on aivan oikeassa, varmaan mitään diagnoosia ei kannata esittää. Haluaisin kuitenkin löytää syyn miehen käyttäytymiselle. Voi kyllä olla niin, että varsinausta sairautta ei ole, pelkkää pissapäisyyttä lukuunottamatta. Olen yrittänyt kriittisesti tutkailla myös omia odotuksiani ja tuntemuksiani, mutta en koe niitä kohtuuttomiksi, vaan tavalliseen parisuhteeseen kuuluviksi.



Ja 24:lle: miehen lapsuus oli tosi risainen, sijoitusperheitä ja koulukotia. Eli varsinaista perheenmallia hänellä ei ole. Olen yrittänyt aiheesta keskustella hänen kanssaan, monologiksi ovat nekin yritykset jääneet. Nyt tietysti joku älähtää, että älä painosta. En painosta, en, mutta kohta seitsemän vuotta olen odottanut, että mies avautuisi, eikä sitä päivää ole tullut. Ja pariterapia kuulostaisi tarpeelliselta, mutta tiedän, että ehdotus tyrmätään. Siitä huolimatta aion sitä esittää.

-ap-

Käy googlettamassa narsistien uhrien tuki ry, sieltä pääset niille sivuille. En nyt muista tarkkaa osoitetta mutta mä koin siellä ainakin ahaa-elämyksen!

Vierailija:

Hänen on todella vaikea myöntää olevansa väärässä. Ei osaa ilmaista tunteitaan. Ei halua tai osaa keskustella.

Hänellä on varmaan joku persoonallisuushäiriö, mutta mikä?

Se tästä vielä puuttuisi...



Olen yrittänyt tutkailla eri persoonallisuushäiriöitä, mutta narsismi ei oikein istu. Ellei sitten oikein lievänä. Ei valehtele, eikä manipuloi. Ei ainakaan ääneen ihaile itseään. On kyllä voimaillut ainakin 20 vuotta, eli pitää kropastaan huolta.



Joku miehellä kyllä on. Suhteemme on hajoamispisteessä eikä mies tee elettäkään sen pelastamiseksi. Vähättelee vain tunteitani ja odottaa, että " ylireagointini" menee ohi... Tähän mennessä olen sietänyt häntä, lasten takia, mutta reunat on minunkin lasissani.



-ap-

Mulla on epäilty epävakaata persoonallisuutta, eli entistä rajatilahäiriötä. Itse en ole sitä mieltä, että kysessä olisi varsinainen persoonallisuushäiriö, mulla on vaan aika heikko minuus joka johtuu ainakin osittain paskasta lapsuudesta, ja siksi käyttäydyn noin. Terapia auttanee, ja se että koen olevani rakastettu ja tuettu. Jos tunnen tulevani hylätyksi ja ulkopuolelle jätetyksi, minusta tulee ihan hirveä.

Ei kaikkien tuntomerkkien todellakaan tarvi istua yksi yhteen, vaan kuvailemasi riittävät diagnoosiin. Miehelläsi on jonkin asteinen narsismi. Sinä et voi häntä muuttaa, vaan hänen täytyy itse todeta/ymmärtää tilansa (ettei ole normaali) ja hakeuduttava terapiaan tms.

Ja niinkuin 11. viesti näyttää, ei tunnustaminen liene helppoa. Millä ilveellä saan miehen tajuamaan ongelman? Kun tosiaan pitää itseään täydellisenä... Hänellä oli rankka lapsuus, häiriö lienee peruja sieltä.



-ap-

On kyllä aika hankala saada ketään terapiaan jollei kyseinen henkilö sitä itse halua. Ehkä voisitte mennä yhdessä keskustelemaan ammattilaisen luo? Mutta älä syytä miestäsi että " sussa on vikaa kun olet tuommoinen ja etkö tajua ettet ole normaali" , sellaisesta menee hermot. Mulla ainakin auttoi se, että tajusin, ettei elämä ole muilla niin kohtuuttoman hankalaa kuin minulla, ja minulla sitä hankaloittaa juuri oma käytökseni. Haluan muuttaa käytöstäni normaalimmaksi ja saada normaalimman elämän, ja siihen tarvitsen tukea. T: oliko se nyt 11

piittaako säännöistä jne?

mutta ap:n kuvaus osui ja upposi aika hyvin. Perhepiirissäni on samanlainen narsisti. Tietynlainen narsismi on tervettä ja kaikkien täytyy olla jonkin verran itserakkaita/itsekkäitä, että pysyvät hengissä, mutta kun sellainen itsekäs käytös menee yli, on yleensä kyse narsismista. Kyse on nimenomaan tästä, että henkilö tuntee olevansa muita tärkeämpi, muut ovat vain " välineitä" , jolla tuetaan tämän narsistin hyvinvointia. Hän ei kykene empatiaan, eikä näin ollen vilpittömään anteeksi pyyntöön tms. muiden ongelmat ja heikkoudet ärsyttävät...

n mutta ei välttämättä miehelläsi...

ulkopuolisten silmissä komea ja ihana, työelämässä menestyvä, johtotehtävissä.

persoonallisuushäiriöstä. Rajatilapersoona hän ei kai ole, en löytänyt riittäviä yhtäläisyyksiä.



Haluaisin perehtyä asiaan mahdollisimman hyvin, ennenkuin otan puheeksi. Tiedän, että tulee olemaan miehelle kova paikka, kun ehdotan mahdollisen persoonallisuushäiriön olemassa olosta, mutta ajattelen, että paraneminen alkaa tunnustamisesta. Ja asiaa ei voi tunnustaa ennenkuin sen tiedostaa.



Ja 11, mies ei tunnu kärsivän. Hänelle sopii mainiosti se, että minä menen hänen pillinsä mukaan, turhia vikisemättä. Kaikki on hyvin, kun koti odottaa siistinä ja ruoka pöydässä eikä vaimoke halua puhua henkeviä. Mutta heti kun haluan ratkoa suhteen ongelmia nousee seinä pystyyn. Ja mies on loistava käyttäytymään kylmästi.



Huoh.

-ap-

että munkin miehellä oli rankka lapsuus.







t.21

Ja miten parisuhde heillä toimii?



Sanoisin että miehesi on lukossa tunne-elämänsä kanssa, pahasti. Ja uskonpa ettei hän voisi elää parisuhteessa tilanteen johtamatta ennenpitkää tuohon.



Perehdyppä miehen vanhempien tilanteeseen, luulenpa että voit löytää ainakin vastauksia sieltä. Narsismi varsinaisesti tuskin on miehesi ongelma. Kuulostaa ennemminkin että miehesi kärsii lapsuuden aikaisen " kasvatuksensa" kasvattamatta jättämisen, läheisyyden, hellyyden puutteesta laiminlyönneistä ym. kehitykseen haitallisesti vaikuttaneista voimakkaista tekijöistä. Hänellä on varmaan sisällään sellaisia kipupisteitä, että on lakannut tuntemasta ettei satuisi. Empatiaa opitaan vain sitä saamalla.

Minä kyllä uskon että terapiasta on apua.

T: 11

rakstettu ja tuettu, jos et kerran ole sellainen toisille?

Vierailija:

Mulla on epäilty epävakaata persoonallisuutta, eli entistä rajatilahäiriötä. Itse en ole sitä mieltä, että kysessä olisi varsinainen persoonallisuushäiriö, mulla on vaan aika heikko minuus joka johtuu ainakin osittain paskasta lapsuudesta, ja siksi käyttäydyn noin. Terapia auttanee, ja se että koen olevani rakastettu ja tuettu. Jos tunnen tulevani hylätyksi ja ulkopuolelle jätetyksi, minusta tulee ihan hirveä.

kuten pitäisi. Sitten kun solmuja ja vaikeuksia on tarpeeksi tai suuri kriisi elämässä saattavat hakeutua terapiaan. Tai lähimmäisen ohjaamana!

minä ainakin saisin hemparin, jos mieheni alkaisi antamaan minulle diagnoosia ilman minkäänlaista psykologin koulutusta. yritä enemminkin puhua omista tunteistasi, joita miehesi käyttäytyminen sinussa herättää. jollette pysty keskustelmaan, varatkaa aika pariterapiaan.

Vierailija:

Mulla on epäilty epävakaata persoonallisuutta, eli entistä rajatilahäiriötä. Itse en ole sitä mieltä, että kysessä olisi varsinainen persoonallisuushäiriö, mulla on vaan aika heikko minuus joka johtuu ainakin osittain paskasta lapsuudesta, ja siksi käyttäydyn noin. Terapia auttanee, ja se että koen olevani rakastettu ja tuettu. Jos tunnen tulevani hylätyksi ja ulkopuolelle jätetyksi, minusta tulee ihan hirveä.

Persoonallisuushäiriöitä on todella montaa lajia ja ne voivat ilmetä hyvin eritasoisina. Eri tyyppisiä persoonallisuushäiriöitä voi ilmetä päällekäin. Eli noita oirekuvauksia ei voi sokeasti tuijottaa luokittelussa, vaan ottaa lähinnä viitteellisinä ohjeina.

Persoonallisuushäiriöiden perusta on kuitenkin nimenomaan heikoissa persoonallisuuden, minän, rakenteissa. Tunne-elämä, stressin sietokyky, suhde ulkoiseen maailmaan ja vastuunottokyky ovat yleensä huomattavan heikkoja. Persoonallisuushäiriöinen projisoi omat tunteensa ympäristöön eikä ota itse vastuuta niistä eikä omasta toiminnastaan.