Sukulaisperhe, joka tulee kylään mielellään, mutta ei koskaan itse kutsu

Kokeilepa kutsua itse itsesi kylään? Oletko kokeillut?

Samalla tavalla. Meidän suvussa samanlaisia tilanteita. Meillä perheen mies on niin estynyt ja ujo, ettei halua ketään kotiinsa, mutta on sitten kiva vaimon kanssa käydä istumassa toisten luona, tuppisuuna tietenkin. Ei ihan ymmärrä. pitää olla vastavuoroisuutta ihmissuhteissa. vuoroin vieraissa, enkä tarkoita mitään pettämistä tällä tietenkään.

Mä laittaisin ihan koiruuttaan juuri nyt viestin, että voidaanko tulla lauantaina/sunnuntaina kylään.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa kutsua itse itsesi kylään? Oletko kokeillut?

En ole kokeillut, koska se tuntuu minusta erittäin epämiellyttävältä käytökseltä. Yritän käyttäytyä muita kohtaan, kuten toivoisin heidän käyttäytyvän minua kohtaan. Kerran soitimme, että olemme tulossa ensi viikolla heidän kotikaupungissansa olevaan nähtävyyteen ja he vastasivat, että hekin tulevat kanssamme. Kierrettiin se porukalla läpi ja lopuksi perhe toivotti hyvää illanjatkoa, heidän autonsa parkkiaika loppuu nyt.

Ap.

Meilläkin on tuollainen tuttavaperhe, vähän rasittavaa, vaikka periaatteessa onkin kiva, että itse ei tarvitse lähteä mihinkään. Mutta vaikkei niin hillittömiä tarjoakaan, niin kyllä tuo rahallisestikin tuntuu joskus ikävältä, kun heidän rahatilanne meitä parempi ja aina kutenkin joutuu aikaa ja vaivaakin hommaan laittamaan.

Minuakin ärsyttää tuollaiset tyypit. Tosin varmasti tähänkin (kuten aikaisempiin aiheesta keskusteluihin) tulee nyt porukkaa sättimään, että miksi pitäisi olla vastavuoroista, ihmisiä kutsutaan siksi että heidät halutaan kylään eikä siksi että itse pääsisi vuorostaan kyläilemään. Ja onhan se niinkin, mutta itsekin olen alkanut muutaman tutun kohdalla tehdä niin, että kutsut ovat harventuneet, koska vastakutsua ei ikinä kuulu. Mielestäni kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, että vuoroin vieraissa. Eri asia tosiaan jos olisi rahatilanteissa merkittävä ero tms, mutta tällaisesta ei ole meillä kysymys.

Toki näitä tyyppejä edelleenkin tavataan, mutta mielummin jossain julkisella paikalla, jossa jokainen maksaa omat kulunsa ja vaivaa tulee tasan yhtä paljon molemmille osapuolille. 

Minä en kutsu kylään koskaan niitä tuttavia, jotka ovat kovia huokailemaan oman kotinsa siivoamisesta ja puhuvat paljon sisustamisen täerkeydestä. Yksinkertaisesti kammoan liikaa sitä, miten tuijottavat arvioiden kotia katosta lattiaan ja katse kiinnittyy kaikkeen vanhaan, rikkinäiseen tai nuhjuiseen. Ruokiakin pitää tuijottaa epäluuloisesti, kun ne on valmistettu tässä kodissa. "Kiitos, otan vain kahvia".

Vaikka ihmiset itse olisivatkin mukavia muuten, mutta en vain kestä sitä sanatonta arviointia, arvostelua ja todennäköistä paheksuntaa selän takana.

Ja ennen kaikkea onhan se todella mukava tulla kutsutuksi toisille kylään, kun ensin on käyty itsellä kylässä. Sitä saa toivoa, ja nauttia. Tulee vähän kumma olo, jos ei toiset kutsu ollenkaan kylään. Rahaa en itse niin ajattele, parempi vaan kun toiset syö tarjottavia, tuleehan se edullisemmaksi enemmän laittaa kuin pieniä tarjota

Vierailija kirjoitti:

Minä en kutsu kylään koskaan niitä tuttavia, jotka ovat kovia huokailemaan oman kotinsa siivoamisesta ja puhuvat paljon sisustamisen täerkeydestä. Yksinkertaisesti kammoan liikaa sitä, miten tuijottavat arvioiden kotia katosta lattiaan ja katse kiinnittyy kaikkeen vanhaan, rikkinäiseen tai nuhjuiseen. Ruokiakin pitää tuijottaa epäluuloisesti, kun ne on valmistettu tässä kodissa. "Kiitos, otan vain kahvia".

Vaikka ihmiset itse olisivatkin mukavia muuten, mutta en vain kestä sitä sanatonta arviointia, arvostelua ja todennäköistä paheksuntaa selän takana.

opettele kestämään, on tosi kiva kuitenkin kun tulee ihmisiä kylään. ja jos joku alkaa arvostella, voit vain todeta siihen typeryyteen, että niin tämähän on kotini ja elämäntyylini, minä pidän tästä kaikesta. usein arvostelijat itse ovat tyytymättömiä elämäänsä, siksi arvostelevat. 

Elä näköistäsi elämää, siivoa suurimmat sotkut pois kun joku tulee kylään, tai älä!, ja kaikki ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa kutsua itse itsesi kylään? Oletko kokeillut?

En ole kokeillut, koska se tuntuu minusta erittäin epämiellyttävältä käytökseltä. Yritän käyttäytyä muita kohtaan, kuten toivoisin heidän käyttäytyvän minua kohtaan. Kerran soitimme, että olemme tulossa ensi viikolla heidän kotikaupungissansa olevaan nähtävyyteen ja he vastasivat, että hekin tulevat kanssamme. Kierrettiin se porukalla läpi ja lopuksi perhe toivotti hyvää illanjatkoa, heidän autonsa parkkiaika loppuu nyt.

Ap.

voi hyvänen aika sentäs! aika noloa heiltä, ehkä he häpeävät kotiaan? varmasti on joku syy mikseivät halua ihmisiä kotiinsa. mutta minusta tuo on jo aika epävieraanvaraista, toisaalta se nyt ei taida olla heidän prioriteettinsa alkuunkaan ihmissuhteissa. noh, olen puhunut jo liikaa asioista joista en tiedä!!

9, ei , en minä enää tällä iällä opettele. MInulle sopii olla kutsumatta ihmisiä, jotka arvostelevat toisten ihmisten kalleinta ja rakkainta: omaa perhettä ja kotia. Voin tavata heitä neutraalisti leikkipuistoissa ja kahviloissa, ravintoloissa tai vaikka rannalla. Kohteliaisuudesta voin vastata synttärikutsuun ja käydä heillä, mutten mielelläni sitäkään. Pelkään jättäväni murusia heidän kiillotetulle lattialleen (vrt. Hyacint Bucket). On tosi kiusallista istua kylässäkin paikassa, jossa emäntä huokailee koko ajan miten heillä on pölyistä ja miten kakun leipomiseenkin meni niin kauan yöllä, ja silti joka paikka kiiltää. . Ei kiitos, en tahdo olla vaivaksi edes heillä päin :D

Suvussamme on samanlainen perhe. Vanhemmat työskentelevät omassa yrityksessä pitkiä päiviä ja viikonloppuja. Hekin kutsuvat itsensä usein spontaanisti kylään, eivät kyllä ole väkisin koskaan tulleet, jos meillä on ollut huono hetki. Jos heidän kotiinsa joskus tuppautuu lähistöllä ollessaan piipahtamaan, se on yleensä tosi sekaisin. Ehkä n. kerran viidessa vuodessa kutsuvat kylään ja tarjoavat ruoat + kahvit, silloin ei kyllä ole moittimista, vaan tarjottavat ovat herkullisia. Asunto ei tosin yleensä silloinkaan tip top. En ole pitänyt tuota ongelmana, koska heitä on ihana nähdä, ja tiedän, että jos nähdä pitäisi vain vastavuoroisessa suhteessa, jäisi näkeminen todella vähälle. Heillä on jatkuvasti todella kiire töidensä kanssa, ja ymmärrän, että paljon suurempi irtiotto stressistä ja matalampi kynnys on lähteä käymään kylässä kuin alkaa itse emännöimään, siivoamaan, järjestelemään ja kokkaamaan. Ehkä, jos itsellä olisi rahasta suurta niukkuutta, tuo vastavuoroisuuden puute harmittaisi. He ovat kuitenkin meille tärkeitä ja tervetulleita ja ymmärrän heidän hektisen elämäntyylinsä. Ikään kuin "kädenojennuksena" he yleensä muistavat meitä jouluisin aika avokätisesti, ehkä tuntevat huonoa omaatuntoa tuosta vastavuoroisuuden puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

9, ei , en minä enää tällä iällä opettele. MInulle sopii olla kutsumatta ihmisiä, jotka arvostelevat toisten ihmisten kalleinta ja rakkainta: omaa perhettä ja kotia. Voin tavata heitä neutraalisti leikkipuistoissa ja kahviloissa, ravintoloissa tai vaikka rannalla. Kohteliaisuudesta voin vastata synttärikutsuun ja käydä heillä, mutten mielelläni sitäkään. Pelkään jättäväni murusia heidän kiillotetulle lattialleen (vrt. Hyacint Bucket). On tosi kiusallista istua kylässäkin paikassa, jossa emäntä huokailee koko ajan miten heillä on pölyistä ja miten kakun leipomiseenkin meni niin kauan yöllä, ja silti joka paikka kiiltää. . Ei kiitos, en tahdo olla vaivaksi edes heillä päin :D

Tämä selvä! :D

Meillä miehen sisko valittaa kun hänen veljensä eivät kutsu kylään ja hän kuitenkin tekee heille hyvät ruuat.

Itse olen tälle kälylle suuttunut kun on haukkunut mua ilkeästi selän takana. Hänen takiaan en rupea puleeraamaan ja kokkailemaan ja menen heillekin mahdollisimman vähän. Miestä olen kehoittanut että grillaisi siskolleen, mutta ei saa aikaiseksi.

Että joskus taustalla voi olla haluttomuus tavata ihmisiä.

Mitä te muuten tarjoatte sitten ihan peruskahvitteluissa, kun tulee "vieraita" kylään?

Monet kirjoittavat että on paljon vaivaa asiasta. Minä laitan vain kahvinkeittimen päälle, joskus tarjoan jopa vaan murukahvia ihan ystäville, ja ostan kaupasta pullanpuolikkaan. katson että on maitoa kotona kahvin kanssa. tai karkkia kulhoon tai jotain pientä mutusteltavaa. ihan voileivätkin käyvät. en siis tarjoile mitään sen seitsemään sorttia kuten ennen vanhaan! ostin ensimmäisen kahviastiastonkin vasta tänä keväänä! :)

Silloin kun joku tulee harvoin syömään kotiin, ostan perunoita vähän enemmän ja uunilohta ja salaattia. jos olen väsynyt enkä jaksa thedä salaattia itse, ostan valmiina. jälkkäriksi jotain helppoa

Eli aika pienellä pääsee emäntäkin

Rasittavia tuollaiset ihmiset. Luulevat, että muut ihan hyvää hyvyyttään viitsivät pistää ruokatarjoilut pystyyn. Meillä myös miehen veljen perhe tuollainen. Nyt kun saadaan kutsu heille kerran viiteen vuoteen, mennään Mäkin kautta, koska kutsuvat kahdeksitoista, tulemme kahden tunnin ajomatkan päästä kolmen lapsen kanssa ja ekan kerran ruoasta aletaan puhua klo 14. Silloin miehen veli kysyy mieheltä ihan, että lähdetäänkö kauppaan ruokaa ostamaan.... Heillä on itselläänkin kaksi lasta. Jotkut vaan ei osaa. Minusta siitä on kyse.

Meillä toinen veljeni on samaa tyyppiä. Me mieheni kanssa järjestimme illanistujaisia silloin tällöin vuosia sitten. Tarjottiin syömistä ja boolia. (Kutsuttiin useampia ystäväpareja, muut juomat toivat itse). Hyvin maistui kaikille. Useamman kerran kun veli vaimoineen oli kutsuttu, niin jäätiin odottamaan vastakutsua heille. No eivät kutsuneet edes tupareihinsa. Parisen vuotta viimeisten illanistujaisten jälkeen veli alkoi vihjailla, että olispa kiva tulla taas pitkästä aikaa istumaan iltaa. Sanoin, että olishan tuo kivaa, ollaankin jo tässä kutsua odotettu. Ei siihen vastannut mitään ja tästä on aikaa jo jotain 10 vuotta. Että saamapuolella jotkut haluavat olla aina vain...

Vierailija kirjoitti:

Rasittavia tuollaiset ihmiset. Luulevat, että muut ihan hyvää hyvyyttään viitsivät pistää ruokatarjoilut pystyyn. Meillä myös miehen veljen perhe tuollainen. Nyt kun saadaan kutsu heille kerran viiteen vuoteen, mennään Mäkin kautta, koska kutsuvat kahdeksitoista, tulemme kahden tunnin ajomatkan päästä kolmen lapsen kanssa ja ekan kerran ruoasta aletaan puhua klo 14. Silloin miehen veli kysyy mieheltä ihan, että lähdetäänkö kauppaan ruokaa ostamaan.... Heillä on itselläänkin kaksi lasta. Jotkut vaan ei osaa. Minusta siitä on kyse.

Mun mies on vienyt vierailullaan sukulaisperheen kauppaan, ostanut ja maksanut ostokset ja valmistanut perheelle ruuan. Omien kokemuksieni vuoksi en usko, että kyse osaamattomuudusta vaan asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittavia tuollaiset ihmiset. Luulevat, että muut ihan hyvää hyvyyttään viitsivät pistää ruokatarjoilut pystyyn. Meillä myös miehen veljen perhe tuollainen. Nyt kun saadaan kutsu heille kerran viiteen vuoteen, mennään Mäkin kautta, koska kutsuvat kahdeksitoista, tulemme kahden tunnin ajomatkan päästä kolmen lapsen kanssa ja ekan kerran ruoasta aletaan puhua klo 14. Silloin miehen veli kysyy mieheltä ihan, että lähdetäänkö kauppaan ruokaa ostamaan.... Heillä on itselläänkin kaksi lasta. Jotkut vaan ei osaa. Minusta siitä on kyse.

Mun mies on vienyt vierailullaan sukulaisperheen kauppaan, ostanut ja maksanut ostokset ja valmistanut perheelle ruuan. Omien kokemuksieni vuoksi en usko, että kyse osaamattomuudusta vaan asenteesta.

Siis tän ketjun aihe on, että rasittaa, kun joku vain aina tulee mielellään kylään, mutta ei itse koskaan kutsu. Kirjoitin tuon mieheni veljen perhettä koskevan kommentin juuri siksi, että AINA ovat tulossa meille syömään, mutta kun saadaan sinne kutsu viiden vuoden välein, tarjottavia aletaan vasta hakea kaupasta. Olisi se nyt kaiken huippu, että vierailevat meillä ehkä kuusi kertaa vuodessa koko päivän ja syövät ja juovat ja kun mennään joka viides vuosi heille, maksettaisiin vielä ruoatkin.