En pääse häpeästä yli. Olisiko teillä hyviä neuvoja?
Häpäisin itseni n. 10 vuotta sitten. En ole vieläkään päässyt asiasta yli. Viime viikkoina asia on taas vaivannut minua erityisen paljon. Asia aiheuttaa fyysistäkin pahoinvointia, oksettaa. En saa nukuttuakaan. Kyse ei ole siitä, että suurentelisin asiaa. Ehei. Tuttavapiirissäni minut tunnetaan nolojen ja häpeällisten tilanteiden naisena. Tuttavani häpeävät minunkin puolestani asioita, joissa minä en näe mitään noloa tai hävettävää.
Olen ajatellut palkkamurhaajan palkkaamista. Hän siis tappaisi kaikki häpeääni todistaneet. En voi kuitenkaan olla varma siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ehkä ihmiset kuolemansa jälkeenkin muistavat minut. Lisäksi palkkamurhaajat taitavat olla melko kalliita, ja tapettavia henkilöitä olisi useampi. En edes tarkkaan tiedä, ketkä kaikki tietävät minusta. Olen miettinyt myös hypnotisoijalla käymistä. Hypnotisoija hypnotisoisi minut unohtamaan koko asian. Mutta eihän tekemäni asia siitä mihinkään muutu, vaikka itse unohtaisinkin sen. Ei ole hyvä ratkaisu sekään.
Olen monesti toivonut saavani rangaistuksen. En tarkoita karmaa, vaan ihan rikosoikeudellista rangaistusta. Tekoni ei ollut rikos, mutta silti jotenkin kuvittelen rangaistuksen sovittavan sen. Julkinen häpeärangaistus kuten jalkapuu voisi olla hyvä. Ehkä joskus vuosisatoja sitten käyttäytymisnormien ollessa tiukempia, olisin saattanutkin joutua jalkapuuhun. Ehkä nykyäänkin joissakin kulttuureissa minut olisi ajettu pois yhteisöstä, pois koko kaupungista, kunniamurhattu tai jotain vastaavaa.
Joskus vuosia sitten kävin "ammattiauttajankin" luona, ei siitä kyllä oikein apua ollut. En pystynyt edes kertomaan hänelle, mitä oikein oli tapahtunut. En pystyisi nykyäänkään. Enhän pysty ajattelemaan asiaa edes itseksenikään. Moni olisi minun tilallani varmasti tappanut itsensä. En kuitenkaan ole itsemurhatyyppiä. Puran pahan oloni muihin ihmisiin. Eilenkin rikoin naapurin ovikranssin. Ei siitäkään ollut mainittavaa hyötyä, vaikka se ennen onkin auttanut.
En oikein keksi, mikä voisi auttaa. Olisko teillä jotain hyviä ehdotuksia?
Kommentit (35)
Oletko siis useinkin käynyt rikkomassa naapurin ovikranssin purkaaksesi häpeääsi?
Ap meni panemaan alaikäistä? Selittäisi.
No etpä kyllä siitä pääse, ellet käsittele sitä. Vaikka kirjoittamalla siitä kaikki tuntosi paperille (ja vaikka polttamalla sen sen jälkeen).
Rakkauden anatomia sarjassa puhuttiin jostain beetasalpaajista, joita käytetään trauman jälkeen. Traumaattista kokemusta ei unohda, mutta keho unohtaa reagoida siihen. Ehkä tämmöisen (jos ylipäätään on totta tai saa Suomessa) avulla terapiakin voisi onnistua.
Villein mitä keksin on että ap on jossain kekkereissä vetäny filmi poikki-kännin ja lähennellyt ystäviään ja heidän puolisoitaan ja lopulta masturboinut grillimakkaralla kaikkien nähden. Ehkä on vielä ollu porkkanaki pyllyssä tai jotain muuta irstasta 😂
Vierailija kirjoitti:
Rakkauden anatomia sarjassa puhuttiin jostain beetasalpaajista, joita käytetään trauman jälkeen. Traumaattista kokemusta ei unohda, mutta keho unohtaa reagoida siihen. Ehkä tämmöisen (jos ylipäätään on totta tai saa Suomessa) avulla terapiakin voisi onnistua.
Beetasalpaajat ovat tavallinen lääke Suomessa. Ne hidastavat lepopulssia ja rajoittavat sykkeen nopeutumista rasituksessa. Käytetään lääkityksenä mm. sydämen rytmihäiriöissä, sepelvaltimotaudissa, verenpainetaudissa ja sydämen vajaatoiminnassa. Eli ei ole mikään psyykkisen trauman jälkeisen ahdistuksen unohtamislääke.
Jotain seksuaalista on oltava, eikai muista hommista noin suurta häpeää tunne
Harrastit jossain juhlissa kännissä seksiä veljesi kanssa, ja veljen vaimo ystävineen pelmahti paikalle kesken kaiken ja näki?
Vaikea keksiä mikä muu voisi aiheuttaa noin pahaa häpeää, että naapurin ovikranssikin pitää toistuvasti käydä rikkomassa yrityksenä vähentää häpeää.
Jo et kerro, niin minä ilmoitan tämän ketjun asiattomaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkauden anatomia sarjassa puhuttiin jostain beetasalpaajista, joita käytetään trauman jälkeen. Traumaattista kokemusta ei unohda, mutta keho unohtaa reagoida siihen. Ehkä tämmöisen (jos ylipäätään on totta tai saa Suomessa) avulla terapiakin voisi onnistua.
Beetasalpaajat ovat tavallinen lääke Suomessa. Ne hidastavat lepopulssia ja rajoittavat sykkeen nopeutumista rasituksessa. Käytetään lääkityksenä mm. sydämen rytmihäiriöissä, sepelvaltimotaudissa, verenpainetaudissa ja sydämen vajaatoiminnassa. Eli ei ole mikään psyykkisen trauman jälkeisen ahdistuksen unohtamislääke.
Beetasalpaajia käytetään myös erilaisiin psyykkisiin ongelmiin. Esimerkiksi jännitykseen määrätään Suomessakin beetasalpaajia.
Ehdotan että ap kirjoittaa kirjan. Tee fiktiivinen tarina, jossa keksimäsi päähenkilö tekee saman mokan kuin sinä. Tarina voisi jatkua niin että hän häpeässä ryvettyään todella palkkaa palkkamurhaajan tappamaan jokaisen joka tekoa todisti.
Kirja varmaan toimisi terapiana koska saisit sellaisen loppuratkaisun, kun haluat. Kirjasta tulisi myös bestseller ja sinusta tulisi miljonääri kun myisit filmioikeudet Dome Karukoskelle. Tämä tekisi filmistä hitin, eräänlainen tragikomedia, feminiininen versio Napapiirien sankareista.
Nimikin kirjalle ja leffalle on selvä: Napapiirin noloin nainen. Menisi takuuvarmasti kansainväliseen levitykseen, koska kukaan ei jaksa enää tuijottaa niitä täydellisiä Hollwoodin prinsessoja vaan kaipaavat aitoa inhorealistista häpeässä kieriskelyä ja typeriä päähänpistoja. Leffa pesee Suomessa Jussi-gaalassa kaikki tylsät miesten pussikaljoittelurainat, ne on niin nähty. Parasta vielä, että leffantekijä vielä pokkaa Oskarin parhaasta ulkomaiseta elokuvasta. Leffakriitikot maailmalla kehuvat että "the raw and naked feminist realism of this Finnish film is like breath of fresh Arctic air" jne...
Naurat sitten koko matkan pankkiin asti, kyllä siinä häpiät unehtuu tykkänään :)
Vassokuu!
Otit suihin keskellä olohuonetta bileväen katsellessa vieressä?
Jotkut ovikranssit on vaan karmeita joo.
Kohdistuiko tekosi tiettyyn henkilöön/henkilöihin? Nolasitko vain itsesi? Onko sinua syyllistetty teostasi? Pidätkö itseäsi tekosi takia enemmän pahana ihmisenä vai vain tosi nolona?