Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde vaakalaudalla?
Xman
15.06.2017 |
Terve
Takana on suhdetta pari vuotta, tyttöystäväni on alkanut epäilemään suhteen jatkoa.
Ongelma on se että olemme tilanteessa jossa suhteen mahdollinen jatko on vaakalaudalla. Olen tilanteesta suoraan sanottuna paniikissa. Rakastan tyttöystävääni kovasti ja olen sen hänelle kertonut. Ongelma on se että hän on joutunut pettymään käytökseeni ja osa syynä on ollut alkoholi. Väkivaltaa tai uskottomuus ei ole kuvioissa.
Kummallakin on haastava työ, ja tyttöystäväni on täyttänut arjen harrastuksilla ja opiskellee työn ohessa. En aina pysty olemaan tukena arjessa kun asumme eripaikkakunnilla.
Olen koittanut joustaa ja olla tukena parhaani mukaan. Tahdon tehdä kaikkeni suhteen jatkumisen puolesta koska mielestäni siinä on kaikki mahdollisuudet palautua vielä ennalleen. Tyttöystäväni haaveissa on suhteemme alkuajat jotka olivat onneliset, niihin ei realistisesti ole paluuta koska rakastuminen tunne on varmasti ohimenevä. Olen ehdottanut että menisimme vaikka pariterapiaan (siis jos hän on valmis, en painosta), ja nyt olemme keskustelleet asioista avoimemmin. Olen päättänyt laittaa korkin kiinni jotta alkoholi ei ole ainakaan sotkemassa tätä hommaa.
Hän on luvannut katsoa vielä palaako tunteet ja luottamus takaisin, olen koittanut oppia virheistäni ja avoimesti ja aidosti pyytänyt niitä anteeksi.
On vaikeaa tasapainoilla liian ettei ahdista häntä liiallisella kyselyllä ja minulla on vaikeuksia antaa aikaa ja etäisyyttä. Hän on hyvin suorapuheinen ja sanoo kyllä jos joku asia painaa tai on huonosti.
Suhde ja hän on ihmisenä minulle tärkeä, minulla on iso vuori kiivettävänä ja tarvitsen konkreettisia toimia jotta suhde korjaantuisi. Tiedän että hän kyllästyy ja hermostuu jos olen iholla kokoajan niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta kun se on niin vaikeaa. Kaipaan signaalia ja varmistusta että asoille voi vielä tehdä jotain, jos kaivan sitä väkisin työnnän toista vain kauemmaksi. Itsetuntoni on vähän heikko ja sama taitaa koskea myös häntä.
Parasta olisi jos kasvaisimme yhdessä ihmisinä tämänkin kriisin yli ja löytäisimme kadotetun yhteyden, pahinta osaltani olisi ero.
Ahdistaa kovasti tämö tilanne, tiedän että olen kärsimätön, ihana juttu on se että juhannus vietetään yhdessä, ja olen jotain muutakin yhdessäoloa on kesälle suunniteltu. Ja aion pysyä visusti alkottomana. Nyt tässä epävarmassa olossa oleminen on vaan niin raskasta että välillä ruokahalu on nolla ja ajatukset on vaikea pitää kasassa. Olisi kaikkein tärkeintä, ettei hosu ja häslää omia.
Tiedän että olen mokannut monta juttua, mutta vastapainoksi olen onnistunutkin monessa hommassa. On vaikea olla vahva, haavoittuvainen ja avoin silloin kun pelkää suhteen puolesta.
Meillä on kuitenkin kaikesta huolimatta hyvä keskusteluyhteys, ja asioista saadaan puhuttua kohtuu hyvin. Miehenä vaan herätys tilanteeseen on tullut vähän liian myöhään, en ole aina osannut ottaa ohjeista vaarin ja siirtänyt ongelmia eteenpäin.
Ongelma on se että joudun lähtemään vähän takamatkalta suhdetalkosiin. Kaikki vinkit tilanteenteeseen ovat tervetulleita.
Kommentit (30)
Xman kirjoitti:
Ap
Kai se oli myös rajojen hakemista ja omaa lapsellisuutta. Ja eniten sitä että kun join tarpeeksi harkintakykyni oli pettänyt ja en hallinnut käytöstäni.
En osannut kohdata ja käsitellä tunteitani selvinpäin kunnolla, minusta ei ollut miestä siihen.
Olin kai hukassa, ja en uskaltanut tuntea voimakasta kiintymistä toiseen.
Mikä sinua pelotti tunteiden kohtaamisessa? Mikä sinua pelotti voimakkaan kiintymisen tuntemisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
Varmaan se ettei käy köpelösti ja satuta itseään. En osaa tarkkaan sanoa.
Xman kirjoitti:
Ap
Varmaan se ettei käy köpelösti ja satuta itseään. En osaa tarkkaan sanoa.
No mistä tiedät, että et enää pelkäisi? Ja mistä se nainen sen tietää?
Ap
Hyviä kysymyksiä. Kai tässä tunnetaan toisiamme paremmin kuin esim pari kolmen kuukauden jälkeen. Sellainen tunne on.
Eniten kaipaisin vinkkejä mitä on tehtävissä ja mitä kannattaa tehdä luottanuksen ja kaiken hyvän palauttamiseksi. Tottakai on tärkeä ymmärtää miksi näin kävi ja mitä tilanteita ja tekemisiä pitää välttää jatkossa.
Omaa oksaa en halua sahata tarkoituksella.
Älä ainakaan painosta sitä naista. Luottamus kasvaa jos kasvaa, mutta ei pakottamalla. Osoita sille että olet luottamuksen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, tietysti että olet havainnut asian ja tätäkin kautta yrität saada neuvoja. Omakohtaisesti olen saanut parasta tukea kertomalla ja keskustelemalla ongelmistani sellaisten ystävien kanssa, jotka tuntevat minut pidemmältä ajalta. Ja jos löytyy vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, niin sekin on tärkeää. Minulla omat mieskaverit tietysti ottavat asioihin mies- ja kaverinäkökulman mutta naispuoliset ystäväni tuovat tärkeää naisnäkökulmaa, joka ei aina putkiaivolle ole ilmeistä.
Olen elänyt suhteessa, jossa arki täytettiin omille menoilla ja harrastuksilla. Sillä tavoin opimme olemaan erossa ja siihenhän sen päättyikin. Kelkkaa ei saatu käännettyä, koska siihen tarvitaan molemmat osapuolet. Ei se yksin onnistu.
Nykyisessä suhteessa olen lähtenyt siitä, että teemme mahdollisimman paljon yhdessä ja harrastamme yhdessä asioita. Nautimme ja kaipaamme yhdessä tehtäviä juttuja. Yhdessä olemalla oppii olemaan yhdessä ja erillään olemalla oppii olemaan erillään.
Vaikka eropäätös ja itse on aina raskas, niin se on lopulta hyväksi. Seuraavassa suhteessa olet viisaampi ja parempi. Sekin on tärkeä asia ymmärtää, että millainen on ja mahtuu omiin nahkoihinsa. Kyllä löytyy henkilö, joka sellaisena hyväksyy kuin on. Tietenkin jokainen muuttuu elämänsä aikana, ja toivottavasti parempaan suuntaan. Itse kyllästyin myös kännihölmöilyihin ja olen siirtynyt alkoholittomiin. Yksi elämäni parhaista päätöksistä.
Edellisessä, 7 vuoden suhteessa, minulle oli jotenkin selvää alusta asti, että ei tule kestämään.
Jos mies ensimmäisillä treffeillä baaritiskillä juttelee mieluummin toisen, tuntemattoman miehen kanssa kääntäen mulle selän, niin ymmärsin jo siitä.
En kyllä ole parisuhdeihmisiä, niin muuten oli mielenkiintoista aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Xman kirjoitti:
Ap tässä.
Joo, ongelma on se että olen juonut liikaa ja humalassa käyttäytynyt sopimattomasti, siis puhunut puuta heinää, joskus loukannut sanoillani tai kun on oltu yhdessä jossain baarissa tms, juhlissa viettänyt aikaa paljon muiden ihmisten kanssa. En ole huomioinut tarpeeksi toista ja hänen tunteitaan. Väkivallan uhkaa ei ole.
Selvinpäin olen suht mukavaa seuraa, tietysti pinna palaa tarpeeksi kun ärsyttää, mutta omasta mielestä osaan pyytää anteeksi jos olen toiminut törkeästi, tai loukannut toista. Alkoholia on kuitenkin kulunut viikonloppuisin ja se ei ole aina ollut hyvä juttu. Ehkä tyttöni kokee että alkoholi ja humalassa olo on minulle tärkeämpää kuin hän? Tai en vaan osaa aina huomoida häntä tarpeeksi.
En ole aina osannut kuunnella, tai olla läsnä. ja joskus olen varmasti myös ajatuksissani ja etäinen. Suhteessa olisi turvaa jos voisi olla erimieltä ilman että tulee tunne että riitely johtaa eroon. Toki osaan myös myötäillä ja joustaa. Aina en ole osannut esittää asioitani suoraan, tai olen lähtenyt liikkeelle väärästä päästä.
Joskus vain tulee sammakoita suusta, ja se on jopa lapsellista välillä.
epäluottamusta herättää jos törttöilen jatkossakin, aiheutan turvattomuuden tunnetta, tai käyttäydyn ajattelemattomasti, sanon tai teen jotain tyhmää. Olen kirjoittanut tyttöystävälleni kirjeen jossa kerron omista ajatuksistani ja koittanut myös kertoa mitä hänessä arvostan jne.
Suhteen puolesta olen valmis taistelemaan, vaikka välillä olen täysin maassa ja itkun partaalla.
Muita asioita täällä onkin jo kommentoitu, mutta tuo mustaamani pisti silmään. Mitä on tarkoittanut, että pinna palaa ja sitten toimit törkeästi ja loukkaat toista? ja tietenkin (?!) näin kun toinen tarpeeksi ärsyttää?
Ensinnäkään tämä ei ole mikään tietenkin. Vaikka jokin toisessa ärsyttäisikin, niin se ei ole syy toimia törkeästi ja loukata alta riman. Muitakin toimintatapoja löytyy. Pelkkä anteeksipyyntö ei välttämättä enää usean kerran jälkeen riitä, jos toimintatapa ei kuitenkaan muutu. Sellainen kun satuttaa syvältä. Ja anteeksikin voi antaa, mutta jäljet jää. Vaatii paljon aikaa, että huomaa, jos asia on todella muuttunut eikä toinen todella enää latele törkeyksiä ja loukkaa tahallaan. Jos naisesi antaa sinulle vielä tätä aikaa niin osoita ainakin tämä. Ettet tee enää noin. Voit poihtia asiaa syvemminkin ja päästä käytöksesi lähteille, jolloin ongelma todennäköisesti ratkeaa paremmin. Pelkkä päätös: " en enää tee noin" ,ei välttämättä tositilanteessa sitten toteudukaan.
Itselleni ainakin on vain yksinkertaiseti liikaa, jos kumppani tai kuka tahansa esim. ala-arvoisesti haukkuu tai iskee herkkään kohtaan pahansuovasti. Sellainen vie perustan suhteelta. Ja sen luottamuksen. Henkilökohtaisesti omalla kohdallani se on sitten siinä, jos näin toimitaan. Suhteessa pitäisi olla jokin perusta ja raja, jonka alle ei vajota, vaikka kuinka joskus ärsyttää tai on huonolla tuulella. Tietty arvostus toista kohtaan on oltava kaikissa tilanteissa, myös erimielisyyksissä tai riidoissakin.
vrt. Niin ne fyysisestikin väkivaltaisetkin miehet sanovat (vaikka sinulla ei tästä olekaan kysymys), että kun toinen ärsytti liikaa, niin tietenkin sitten napsahti... Mieti tätä. Se, että "toinen ärsyttää" ei ole syy myöskään henkiseen väkivaltaan. Aina voi toimia toisin ja arvostaa toista sen verran myös huonommalla hetkellä. Vain millainen tämä asia on kun naisesi "ärsyttää.?
Vanha alotus. Ei taida Ap olla enää kuulolla.
Alue: Aihe vapaa
Ap
Kai se oli myös rajojen hakemista ja omaa lapsellisuutta. Ja eniten sitä että kun join tarpeeksi harkintakykyni oli pettänyt ja en hallinnut käytöstäni.
En osannut kohdata ja käsitellä tunteitani selvinpäin kunnolla, minusta ei ollut miestä siihen.
Olin kai hukassa, ja en uskaltanut tuntea voimakasta kiintymistä toiseen.