Käyttäjä40408

No jos miesnäkökulmaa, niin kerrotaan ensin taustaa.

Olen eronnut sekä koko oikeus- ja sosiaalijärjestelmän läpikäynyt sen seurauksena tuloksettomasti. Tuloksettomuudella tarkoitan sitä, että kaiken senkin jälkeen lasten äiti on edelleen sotajalalla vaikka on vuoroasuminen ja elatusmaksut maksan mielelläni.  Mitään syytä ei pitäisi olla enää riidellä mutta lähivanhempana hänellä on valtion loputon tuki takanaan. Ja sitä käytetään hyväkseen. Lisäksi sosiaalipalvelut ovat lähtökohtaisesti äidin puolella. Eikä sekään paranna asiaa yhtään, että lakimiesliitto vastustaa muutoksia, jotka vähentäisivät huoltajuusriitoja oikeudessa. Ja oikeusriitojen määrä on vain kasvussa, koska lähivanhemmalle se on ilmaista.

Olen lukuisia kertoja pyytänyt lasten äitiä ajattelemaan edes lapsia ja riitaisuuden vaikutusta lapsiin. Tuloksettomasti. Viidettä vuotta mennään. Ainoa onni on, että muutamassa vuodessa lapset ovat täysi-ikäisiä. Mutta vahinko on jo tapahtunut.

Nämä samat lapset ovat jossain vaiheessa todennäköisesti perheen perustamiskysymyksien edessä. Nähtyään vanhempien surkean esimerkin, touhun, riidat ja huonot välit sekä muistaen ne tunteet, jotka sai lapsena kokea, niin en ihmettele, jos päätyy lapsettomuuden?

Eli lyhyesti: Suomen nykyinen huoltajuusmalli eron jälkeen kannustaa vain riitelemään, jos ei ole kyvykkyyttä sopia asioista itsenäisesti.  Lisäksi miehen valta siittämisen jälkeen on melko vähissä. Äiti päättää pitääkö lapsen vai ei. Mieheltä kysytään vain enää, että tunnustatko isyytesi. Eron jälkeen huoltajuus todennäköisesti lapsille ja 18-ikävuoteen asti äidillä on mahdollista kiusata isää valtion tukemana loputtomasti.

Jos siis halutaan lisää syntyvyyttä, niin kannattaisi vaikka aloittaa siitä, että myös isä saa samanlaiset mahdollisuudet kuin äiti.

Hyvä, tietysti että olet havainnut asian ja tätäkin kautta yrität saada neuvoja. Omakohtaisesti olen saanut parasta tukea kertomalla ja keskustelemalla ongelmistani sellaisten ystävien kanssa, jotka tuntevat minut pidemmältä ajalta. Ja jos löytyy vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, niin sekin on tärkeää. Minulla omat mieskaverit tietysti ottavat asioihin mies- ja kaverinäkökulman mutta naispuoliset ystäväni tuovat tärkeää naisnäkökulmaa, joka ei aina putkiaivolle ole ilmeistä.

Olen elänyt suhteessa, jossa arki täytettiin omille menoilla ja harrastuksilla. Sillä tavoin opimme olemaan erossa ja siihenhän sen päättyikin. Kelkkaa ei saatu käännettyä, koska siihen tarvitaan molemmat osapuolet. Ei se yksin onnistu. 

Nykyisessä suhteessa olen lähtenyt siitä, että teemme mahdollisimman paljon yhdessä ja harrastamme yhdessä asioita.  Nautimme ja kaipaamme yhdessä tehtäviä juttuja. Yhdessä olemalla oppii olemaan yhdessä ja erillään olemalla oppii olemaan erillään.

Vaikka eropäätös ja itse on aina raskas, niin se on lopulta hyväksi. Seuraavassa suhteessa olet viisaampi ja parempi. Sekin on tärkeä asia ymmärtää, että millainen on ja mahtuu omiin nahkoihinsa.  Kyllä löytyy henkilö, joka sellaisena hyväksyy kuin on.  Tietenkin jokainen muuttuu elämänsä aikana, ja toivottavasti parempaan suuntaan. Itse kyllästyin myös kännihölmöilyihin ja olen siirtynyt alkoholittomiin. Yksi elämäni parhaista päätöksistä.