Mitä työtä minä, 26v, vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta tai työkokemusta oleva, isäni kanssa vieläkin asuva vanhapoika, voin saada?
V.-09 valmistuin kymppiluokalta 18-vuotiaana ja sen jälkeen olen ollut kahdessa eri ammattikoulussa sekä aikuiskoulutuksessa (kaikki nämä ovat jääneet kesken), ja lisäksi olin armeijassa kahdesti; ensimmäisellä kerralla minut kotiutettiin 1,5 kk:n peruskoulutuskauden jälkeen "muka heikon terveyteni vuoksi" (haistakoon Suomen armeija vitut!) ja sain lykkäystä 1,5 vuoden verran, toisella kertaa minut vapautettiin kokonaan 16 päivän palveluksessa olemisen jälkeen saamani hermoromahduksen jälkeen.
Suomesta ei tuntuisi saavan mitään töitä, vaikka miten etsisi - onhan tämä sen verran paska maa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet mielenterveysongelmainen vätys ja syytät siitä kaikkia muita paitsi itseäsi. Häpeäisit.
Ne minun mielenterveysongelmani johtuvat sitten taas ensisijaisesti 10 vuoden kiusattuna olemisesta koulussa sekä väkivaltaisesta äidistä ja isäpuolesta ja muutenkin empatiakyvyttömistä perheenjäsenistä.
AP
Noihin auttaa terapia. Mars hakemaan apua.
Nyt hyväksyt sen, että alat syksyllä tehdä opintoja ja/tai töitä, kiinnosti tai ei, 8-10 tuntia päivässä. Pidä vapaata yksi päivä viikossa.
Tällä asenteella haet opiskelu- ja työpaikkoja ja hoidat hommat loppyun asti. Jos ottaa päähän, et näytö sitä muille. Tarvittaessa haet lääkäriltä apua ahdistukseen tai "hermoromahduksiin".
Asennemujtoksen paikka: ei sinulle anneta töitä, vaan sinä annat itsesi ja vapaa-aikasi työlle. Ensi vuonna saat jo ensimmäiset pari viijkoa ansaittua kesälomaa.
Mitä jos menisit kouluun ja kävisit sen ihan loppuun asti?
Mitä odotat elämältä? Olet niin helppoon ja mukavaan elämään tottunut isäsi helmoissa, että kaikki tuo tulee olemaan sinulle vittumaista raatamista. Tämän kun sisäistät, niin kyllä sinä sen ammatin saat ja töihinkin pääset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet mielenterveysongelmainen vätys ja syytät siitä kaikkia muita paitsi itseäsi. Häpeäisit.
Ne minun mielenterveysongelmani johtuvat sitten taas ensisijaisesti 10 vuoden kiusattuna olemisesta koulussa sekä väkivaltaisesta äidistä ja isäpuolesta ja muutenkin empatiakyvyttömistä perheenjäsenistä.
AP
Tietty sekin auttaa että osaa ottaa vastuuta niin kuin aikuiset tekee. Eikä piiloudu aikuisena äidin helmojen alle.
Aika paljon vaatii ap:lta rämpiä tuosta tilanteesta. Isä on pilannut tulevaisuutesi ja mahdollisuutesi kun on sallinut sinun jäävän nurkkiinsa pyörimään. Et ole tottunut normaalielämään, olet tottunut velttoiluun, hermoromahdus tulee pienestäkin stressistä ja epämukavuudesta, luovutat helposti koska isi on ottamassa avosylin sinut takaisin ja elättää sinut.
Niin muuta pois ja ala elää aikuisen elämää.
Viestiesi perusteella vika on aina jossain muussa kuin sinussa. Katso peiliin: olet aikuinen ja vastuussa sinun omasta elämästäsi. En ikinä palkkaisi sinua edes WC:n siivoojaksi tuolla asenteella.
Hae Staralle töihin Helsinkiin, tossa linkki:
https://www.hel.fi/stara/fi/staran-esittely/meille-toihin/
Siellä on kaikenlaista viheralueiden hoitoa, katujen siivousta ja muuta, yhdessä työparin kanssa.
Joo, ehdottomasti hakeudu kuntouttavaan tai terapiatyöhön jonnekin työpajalle, sinulla on alle 29-vuotiaana todella paljon tahoja jotka auttavat eteenpäin. Saat aikuispuolella opiskellessakin ihan ok tuet. Työpajalla selvität mikä sun oma ala on, siellä on varmasti isoilla paikkakunnilla toistakymmentä osastoa joilla tehdään erilaisia töitä, pääset kokeilemaan kaikenlaista.
Suoraan sanoen en näe ap:n työllistymisnäkymiä kovin valoisina. Mikäli hän sattuisikin työtä saamaan, säälin hänen työkavereitaan: milloin on hermot kireällä, milloin on käsi kipeä. Ap:n viestit kertovat vastuuttomasta, muita syyttelevästä asenteesta ja uhrimentaliteetista. Pomminvarma saikuttaja. Pahinta on, että tuolla taustalla työllistyy lähinnä fyysisesti ja vaativille aloille, yksitoikkoista ja ehkä epämiellyttävääkin suorittavaa työtä tekemään, enkä pidä kovin realistisena, että ap:n kaltainen herkkä mimosa jaksaa sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet mielenterveysongelmainen vätys ja syytät siitä kaikkia muita paitsi itseäsi. Häpeäisit.
Ne minun mielenterveysongelmani johtuvat sitten taas ensisijaisesti 10 vuoden kiusattuna olemisesta koulussa sekä väkivaltaisesta äidistä ja isäpuolesta ja muutenkin empatiakyvyttömistä perheenjäsenistä.
AP
Miten tämä nyt liittyy kysymykseesi työllistymisestä? Luuletko, että työnantajia kiinnostavat sinun lapsuuten traumasi? Tässä ketjussa keskustelemme käsittääkseni siitä, miten saisit töitä. Hoitamattomat mielenterveysongelmat eivät varmastikaan ole mikään meriitti työmarkkinoilla. Mikäli työllistyminen ei onnistu ja koet itsekin mt-ongelmien osaltaan vaikuttavan tähän, voisit hakea töitä erityisesti mt-kuntoutujille tarkoitettujen palveluiden kautta.
Ilmeisesti asenne-ja persoonallisuusongelma tai adhd. Tuntuuko sinusta että sinun ei kuulu ottaa vastaa käskyjä vaan jaella niitä? Tuntuuko sinusta että olet muita ylempi, parempi ja fiksumpi. Onko niin että sinua pitäisi palvoa ja että kaikki työt ja alat tuntuvat vähäpätöisiltä sinun tehtäväksesi? Luku-ja kirjoitustaidot ok?
Eivät ne turhan takia intistä ulos heitä. Jonkin sortinongelmia ilmeisesti sulla on.