Mitä työtä minä, 26v, vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta tai työkokemusta oleva, isäni kanssa vieläkin asuva vanhapoika, voin saada?
V.-09 valmistuin kymppiluokalta 18-vuotiaana ja sen jälkeen olen ollut kahdessa eri ammattikoulussa sekä aikuiskoulutuksessa (kaikki nämä ovat jääneet kesken), ja lisäksi olin armeijassa kahdesti; ensimmäisellä kerralla minut kotiutettiin 1,5 kk:n peruskoulutuskauden jälkeen "muka heikon terveyteni vuoksi" (haistakoon Suomen armeija vitut!) ja sain lykkäystä 1,5 vuoden verran, toisella kertaa minut vapautettiin kokonaan 16 päivän palveluksessa olemisen jälkeen saamani hermoromahduksen jälkeen.
Suomesta ei tuntuisi saavan mitään töitä, vaikka miten etsisi - onhan tämä sen verran paska maa.
Kommentit (32)
Jos joku tarvitsisi höyryävän paskakasan vahtijaa, niin sinusta ei olisi siihenkään.
Jo tuo koulutustausta osoittaa ettei ilmeisesti mikään kiinnosta?
Alkuun vaikka seurakunnalle leiriavustajaksi jne. On vapaaehtoistyön omaista eli siitä maksetaan vain palkkiota (n. 40e/pvä + ilmaiset ruokailut leirillä). Asut kuitenkin kotona, joten luulisi tämän sopivan. Itsekin olen opintojen ohella tänä kesänä seurakunnalla, kivaa pikkuhommaa ja ihmisläheistä toimintaa! :) Jos koodaustaidot kunnossa tai muut tietotekniset taidot, voit yrittää hakea sellaisia töitä. Suosittelen kyllä etsimään vapaaehtoistyö-paikkoja, siellä on joukossa nimenomaan niitä palkkiollisiakin hommia, itse pääsin ilman mitään työkokemusta tuonne leiriavustajaksi tänä kesänä :)
Hae nyt edes hautausmaan haravoijaksi, siihen ei tarvita koulutusta. Aikuisena voi myös kouluttautua ja näin tekee moni jolla on jo ammatti.
Mieti, mitä haluat tehdä. Hanki siihen koulutus, se on Suomessa ilmaista.
Tee opintojen aikana mitä tahansa hanttihommia, jotta saat työkokemusta. Laita joka päivä viisi uutta työhakemusta, niin eiköhän jossain vaiheessa tärppää.
Tsemppiä, koita todella löytää sellainen ala, jolla viihdyt seuraavat 30-40 vuotta. Tai sellainen, jonka turvin saat riittävästi palkkaa muuttaaksesi omaan kotiin ja aloittaaksesi mahdollisesti oerheen perustamisen.
Onpas taas mukavan kannustavia vastauksia palstalaisilta. =)
Pitääkö se oma paha olo aina purkaa muihin?
Voisit ehkä päästä jonnekin tehtaalle tai logistiikkakeskukseen tekemään yksinkertaista kokoonpano- tai lajittelutyötä. Muuttomieheksikin voisit päästä, jos olet fyysisesti kunnossa. Nämä eivät edellytä mitään erityistä osaamista, mutta työnantajat katsovat koulutuksen puutteen kertovan asenneongelmista. Luulen, että mielenterveysongelmasi ja elämänhallinnan sekä vuorovaikutustaitojen puutteesi, joiden vuoksi armeija on jäänyt kesken etkä ole itsenäistynyt vaan asut edelleen lapsuudenkodossa, näkyvät sinusta ulospäin ja saattavat olla työllistymisen esteenä.
Mikäli et pääse muiden palvelukseen, mieti yrityksen, vaikka ihan pienimuotoisenkin, perustamista. Suomessa ajatellaan herkästi, että jonkun muun pitäisi järjestää töitä, vaikka työllistymisen voisi nähdä olevan myös yksilön omalla vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on paska maa, kun ammattitaidoton hermoheikko kotona asuva mies ei saa töitä?
Ensinnäkään en ole hermoheikko, vaan olisin itse halunnut jatkaa asepalvelukseni suorittamista, mutta siltikin minut potkaistiin ulos tuolta leikkikoulusta.
Muuttaisin kyllä mielelläni omilleni, mutta ei se ole Suomessa niin helppoa. Ei tämä paikka ole niin hyvä paikka elää kuin mitä usein väitetään.
AP
Puhelinmyyjäksi ainakin pääsisit.
Meillä on vastaavalla koulutustastattomuudella lavankorjaajia ja varastomiehiä
Typerä paskiainen, sinun iässäsi olin jo ollut vuosia insinööri.
Uudenkaupungin autotehtaalle otetaan paljon väkeä, laita hakemus sinne, kouluttavat eikä työ ole vaikeaa kokoonpanossa.
Olet mielenterveysongelmainen vätys ja syytät siitä kaikkia muita paitsi itseäsi. Häpeäisit.
Hankkimalla koulutuksen alalle joka sua kiinnostaa voit saada duunia.
Vierailija kirjoitti:
Jo tuo koulutustausta osoittaa ettei ilmeisesti mikään kiinnosta?
No ensimmäinen ammattikoulu jäi kesken, koska minulla ei sillä hetkellä ollut motivaatiota opiskella, vaan olisin halunnut suorittaa intin pois alta.
Sain 21-vuotiaana C-paperit ja 22-vuotiaana hain yhteishaussa opiskelemaan metallialan perustutkintoa nuorisopuolella. Yksi vuosi niiden kakaroiden joukossa riitti. Esim. liikuntatunnilla yksi kusipää tönäisi minua "muka vahingossa" seinään, kun pelattiin sählyä, ja oikea käteni vammautui, jolloin en kyennyt tekemään kunnolla metallitöitä. Vuoden kuluttua halusin jatkaa tutkinnon suorittamista aikuiskoulutuksessa, mutta totesin lopulta, ettei ala vaan yksinkertaisesti ole minua varten: en oppinut asioita riittävän hyvin ja nopeasti, enkä tykännyt työympäristöstä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Voisit ehkä päästä jonnekin tehtaalle tai logistiikkakeskukseen tekemään yksinkertaista kokoonpano- tai lajittelutyötä. Muuttomieheksikin voisit päästä, jos olet fyysisesti kunnossa. Nämä eivät edellytä mitään erityistä osaamista, mutta työnantajat katsovat koulutuksen puutteen kertovan asenneongelmista. Luulen, että mielenterveysongelmasi ja elämänhallinnan sekä vuorovaikutustaitojen puutteesi, joiden vuoksi armeija on jäänyt kesken etkä ole itsenäistynyt vaan asut edelleen lapsuudenkodossa, näkyvät sinusta ulospäin ja saattavat olla työllistymisen esteenä.
Mikäli et pääse muiden palvelukseen, mieti yrityksen, vaikka ihan pienimuotoisenkin, perustamista. Suomessa ajatellaan herkästi, että jonkun muun pitäisi järjestää töitä, vaikka työllistymisen voisi nähdä olevan myös yksilön omalla vastuulla.
Kieltämättä aina, kun olen ollut haastattelussa, on työnantaja suhtautunut minuun suunnilleen tällä asenteella: "hän näyttää ihan joltain ihme fägäriltä, emme ota häntä tänne" tms.
AP
Vierailija kirjoitti:
Typerä paskiainen, sinun iässäsi olin jo ollut vuosia insinööri.
Mutta et osannut vastata kysymykseen, vaikka olet "insinööri".
Aloittajalle: voisitko käydä loppuun amiksen, tai toisen? Käyppä TE-keskuksessa kyselemässä!
Vierailija kirjoitti:
Olet mielenterveysongelmainen vätys ja syytät siitä kaikkia muita paitsi itseäsi. Häpeäisit.
Ne minun mielenterveysongelmani johtuvat sitten taas ensisijaisesti 10 vuoden kiusattuna olemisesta koulussa sekä väkivaltaisesta äidistä ja isäpuolesta ja muutenkin empatiakyvyttömistä perheenjäsenistä.
AP
Ensimmäisenä kannattaa miettiä, että mikä työ oikeasti kiinnostaisi. Sen jälkeen hankkia koulutus noihin hommiin, koska nykyään vaaditaan lähes kaikkiin hommiin joko a) koulutus b) työkokemusta tai c) suhteita.
Eli jos jollain sukulaisella ei satu olemaan jotain firmaa, johon pääset apupojaksi töihin, niin pitää kouluttautua. Jos syksyllä menet kouluun, niin paperit on käsissä ennen kuin olet 30-vuotias. Tsemppaat vain itsesi ja motivaatiosi kuntoon, niin hyvin siinä käy.
Suomi on paska maa, kun ammattitaidoton hermoheikko kotona asuva mies ei saa töitä?