Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyhmä kysymys: mistä voi oikeasti tietää, onko bi vai kokonaan lesbo/homo?
14.06.2017 |
Onko seksuaalinen suuntautuminen noin tarkasti lokeroitavissa? Ehkä asia onkin todellisuudessa paljon joustavampi kuin nyt ajatellaan?
Tiedän monta ihmistä, jotka ovat lesboja/homoja, mutta ovat kuitenkin kerran elämässään rakastuneet täysillä vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Silti he kokevat, etteivät ole biseksuaaleja, vaan heillä vain oli yksi poikkeustapaus. Itse olen aina pitänyt itseäni binä, mutta tunteet ja halut miehiä kohtaan ovat aina olleet huomattavasti laimeampia kuin naisia kohtaan.
Rakastun aivan täysillä naisiin ja naisen kehoa pidän todella haluttavana, sen sijaan miehen keho ei fyysisesti kiinnosta oikeastaan ollenkaan. Siksi olenkin alkanut pohtia, olenko oikeasti sittenkin lesbo. Voin kokea romanttista rakkautta miestä kohtaan, mutta se on enemmänkin henkistä yhteyttä ja sielunkumppanuutta kuin eroottista rakastumista. Onko se silloin edes romanttista, vai onko se vain ystävyyttä? Miten nämä asiat ovat muille niin selviä? Kuulostaa varmasti typerältä, mutta minulle tämä on oikeasti kovin epäselvää. Niin ja olen kohta 30v, joten ei tämä enää mitään teini-iän epävarmuuttakaan ole. Monihan tajuaa todellisen suuntautumisensa vasta vuosikymmenten avioliiton ja perheen perustamisen jälkeen. En halua, että minulle ehtii käymään niin.
Kommentit (6)
Onko sun pakko antaa jollekin taholle virallinen määritelmä itsestäsi? Tuskin eli mitä hiton väliä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä seksuaalista kiinnostusta ei voi niin tarkkaan lokeroida. Osa lienee ihan täysin heteroita ja osa täysin homoja ja muut, suurin osa, sitten seilailevat siinä välillä. En usko että se on muillekaan niin selvää; monet vain haluavat kovasti olla normaaleja. Mitä sitten milloinkin kuuluu siihen koettuun normaaliuteen. Ja siitähän sitten seuraa monenlaista, kun ei edes itselleen myönnä mitä tuntemuksia saattaa olla.
Nykyään mietitään sitäkin, miten suuntautuminen voi oikeasti muuttua vuosien varrella, vähän kuin makumieltymykset... Moni muukin asia niin seksuaalisuudessa kuin ihmisessä muutenkin kun on kuitenkin muutoksessa koko ajan.
Nykyään asioissa on tämä poliittinenkin ulottuvuus, ja sen takia myös voi olla vaikea suhtautua seksuaaliseen "liikkuvuuteensa", eli voi olla vaikea esim. hyväksyä heränneet tunteet miestä kohtaan, jos on ollut avoimesti lesbo ja liikkunut ympyröissä joissa se on iso osa identiteettiä.
Näkisin että sitten kun kaikkien oikeudet on samat, lokerointi menettää merkityksensä lähes täysin. Hetero-oletus jollain lailla pysyy, mutta laimenee.
Eli, mä uskon että ihmisen "todellinen suuntautuminen" voi olla 40-vuotiaana eri kuin 20-vuotiaana. Se voi muuttua myös yhtäkkiä, kun rakastuu... Siis tavallaan muuttua. Mä näkisin että suuntautuminen on pikemminkin feminiinisiä ominaisuuksia (ominaisuuksia jotka ovat yleisempiä naisilla) ja maskuliinisia ominaisuuksia (yleisempiä miehillä) kohti kuin sukupuolta sinänsä.
Itse esim. pidän lähinnä androgyyneistä miehistä, mutta tästä ei ole pitkä matka androgyyneihin naisiin. Oletan että monille varmaankin sukupuoli ulkoisina ominaisuuksina on tärkeämpi kuin mulle.
Ei se määritelmä olekaan kolmijakoinen, vaan jana, jolla käytännössä kaikki "100 %“ homon/heteron väliltä on biseksuaalisuutta. Se jää yksilön omaksi päätettäväksi, miten haluaa identifioitua. Itse ajattelisin, että biseksuaalisuus on sitä että molempia kohtaan tuntee vetoa seksuaalisesti ja romanttisesti, mutta se voi kallistua jompaan kumpaan suuntaan. Voi myös olla niin, että jossain elämänsä vaiheessa kokee olevansa bi, mutta myöhemmin kallistuu sitten voimakkaasti jompaa kumpaa sukupuolta kohti.
Joku voi kokea olevansa bi, jos tuntee seksuaalista vetoa samaa sukupuolta kohtaan, muttei ihastunu tai rakastu heihin; joku toinen taas samassa tilanteessa kokee olevansa hetero. Eivät ne ole mitään eksakteja lokeroita, vaikka niin herkästi kuvitellaan.
Itse koen olevani bi vaikka pidänkin paljon enemmän naisista kuin miehistä. Olen miehiin päin ehkä 10% mutta se 10% myös tarkoittaa etten ole lesbo.
Kiitos teille kolmelle viimeiselle vastauksista. Selkeyttää ajatuksia. Kaksi ensimmäistä, ette selvästikään ymmärrä miten suuri merkitys itsensä ymmärtämisellä on oman indentiteetin kannalta. Jos sukupuoltakaan ei tarvitsisi minnekään ilmoittaa, niin uskon, että teille olisi silti tärkeää tietää oma sukupuolenne. Sama homma seksuaalisen suuntautumisen kanssa. On tärkeää tietää ihan itsensä kannalta, kuka tai mikä on. Mutta tosiaan, se taitaa olla niin etteivät nämä asiat ole ollenkaan oikeasti niin tarkasti rajattuja kuin nykyään yleisesti ajatellaan. Ap
Alue: Aihe vapaa
Tyhmä vastaus: mitä väliä? Tutustu ihmisiin, ihastu ja rakastu ihan miettimättä niiden sukupuolta. Miksi pitää määritellä itselleen jotain lokerikkoja?