Jos kumppani ei tee mielestäni yhtä paljon kotitöitä kuin minä, niin mäkättämisen sijaan
Olen mukava ja rento puoliso, ja vähennän itsekin kotitöiden tekemiseni hieman alle hänen tasonsa. Mun motto on se, että kumppani tekee aina hivenen verran enemmän kotitöitä, kuin minä, jotta olen tyytyväinen. Ja joo, tulee sotkua, mutta pääasia on se, etten ole kodissani piika.
Kommentit (11)
M
Kin kokeilin tuota, mitta ryömivä pikkuvauva alkoi tukehtua lattialta löytämiinsä roskiin.
Meillä ei kumpikaan nipottanu pikkulapsiaikana. Pidimme paikat perussiisteinä. Joskus oli sotkuisempaa, 'so what?? En ajattele et mulla on naisena yhtään enempää oikeus kuin velvollisuuksiaan määritellä mitä kotona tehdään ja milloin. Jostain kumman syystä monilla on toisin.
Ja sinäkö se olet oikeutettu määräämään mitä kukakin tekee?
Vähennä tekemisiäsi jos tuntuu että teet enemmän ja se on epäreilua. Eihän sinun tahtosi ole se joka perheessä päättää ja määrää. Sielläon kaksi aivan yhtä oikeaa näkemystä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö se olet oikeutettu määräämään mitä kukakin tekee?
Vähennä tekemisiäsi jos tuntuu että teet enemmän ja se on epäreilua. Eihän sinun tahtosi ole se joka perheessä päättää ja määrää. Sielläon kaksi aivan yhtä oikeaa näkemystä asiasta.
Kumppanilla ei ole ollut kykyä perustella tapojaan, minä olen aina perustellut hänelle omani. Siksi, kun ei osaa perustella, menee "äänioikeus" :) Ei voi tehdä kompromissia jos toinen on keskustelukyvytön.
ap
Jos kumpikaan ei meillä vaivaudu kunnolla siivoamaan, niin sitten siivoamme yhdessä koko kämpän. Enemmän aikaa ja vaivaahan siihen menee, kuin jos vaivautuisi saman tien siivoamaan jäljet.
Mutta jos toinen sottaa, kun itse yrittää pitää paikat siistinä, niin sitten ei vaivaudu itsekään enää niin ahkerasti siivoamaan. Sitten parin päivän päästä molempia ärsyttää sotkuinen kämppä, jolloin siivoamme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö se olet oikeutettu määräämään mitä kukakin tekee?
Vähennä tekemisiäsi jos tuntuu että teet enemmän ja se on epäreilua. Eihän sinun tahtosi ole se joka perheessä päättää ja määrää. Sielläon kaksi aivan yhtä oikeaa näkemystä asiasta.
Kumppanilla ei ole ollut kykyä perustella tapojaan, minä olen aina perustellut hänelle omani. Siksi, kun ei osaa perustella, menee "äänioikeus" :) Ei voi tehdä kompromissia jos toinen on keskustelukyvytön.
ap
Apua mikä tyyppi tämä ap. Aivan seko
En tiedä miksi meillä ei koskaan tapella siivouksesta. Ehkä se johtuu siitä, että kumpikaan emme laita toisen syyksi pahaa siivoa, vaan se jota ärsyttää, siivoaa. Yleensä siivotaan paremmin lauantaisin, mutta kumpikin tietää, että jos toinen ei tee mitään, se tarvitsee lepoa. Ollaan molemmat aina aidon hämmästyneitä jos toinen on siivonnut keskellä viikkoa ja kehutaan ja kiitellään.
Meillä on tiskialtaassa miehen siihen kasaamia likaisia lautasia ja ruokailuvälineitä. Hänen ihmeekseen ne eivät siirry tiskikoneeseen itsekseen. Olen opetellut elämään niin, että ne eivät häiritse minua, vaikka tosiasiassa haluaisin huutaa raivosta. Siitä ei olisi hyötyä, koska mies sanoisi, että jos häiritsee, niin laita tiskikoneeseen ja sitähän hän odottaa, että minä toimisin kotiapulaisena. Eli annan asian olla, vaikka mies selkeästi odottaa, koska toisen pinna palaa. Se en ole minä.
Älkäää sotketko, niin ei tule riitaa siivouksesta! Siivoushetkeksi riittää pari vartin pätkää päivässä. Ottakaa kellosta aikaa ja siivotkaa samaan aikaan. Ei jää valitettavaa kenellekään.
Meillä siivoaa se, jota sotku häiritsee. Ja 99%:sti se on mies enkä minä. Nytkin makaan sohvalla ja ukko imuroi.
Eli olet itsekäs. Pistät siis toisen piiaksi? Älä lisäänny