Lue keskustelun säännöt.
Kumpi oikeassa, minä vai mummo
13.06.2017 |
Olen nuori nainen alle 25 v.
Mulla on pari pikkuveljeä muutaman vuoden ikäerolla.
Vanhempamme erosivat kun olimme pieniä, olimme myös melko köyhiä ja äitini, isäpuoleni ja isäni osasivat joskus olla todella ilkeitä ainakin minua kohtaan.
Riitelin jatkuvasti minua pompottavan isäpuolen kanssa, joten muutin teiniiässä isäni luo.
Olin välillä todella vihainen pikkuneiti, mutta toisaalta tooodella pelokas. Vihasin erityisesti mummoni ystävystymisyrityksiä, koska olin pelokas, että mitä hänkin nyt musta haluaa.
Pikkuveljeni alkoivat kiusata ja hakata mua jossain vaiheessa.
Otin sen todella raskaasti, ja luulen kärsineeni myös ptsdstä.
Kukaan perheestäni ei auttanut mua eikä uskonut. Isäni käski mua olla ärsyttämättä veljiäni.
Aloin saada paniikkikohtauksia joka aamu herättyäni. Lopulta muutin pois, enkä halunnut kuulla tai nähdä veljistäni enää mitään.
Silti isäni tunkeutui mukaan kantamaan tavaroitani uudelle asunnolle, ja otti veljeni mukaan kiellostani huolimatta. Mua ahdisti se että he tiesivät missä asun, joten muutin 6kk jälkeen uudestaan.
Vuosia näiden jälkeen kävin moikkaamassa mummia. Olen aiemmin sanonut hänelle etten halua edes kuulla mitään veljistäni. Tällä kertaa hän ei melkein muusta puhunutkaan kuin heistä.
Kuuntelin aikani kunnes sanoin etten tykkää puhua heistä.
Mummo sitten sanoi, ettei ole koskaan aiemmin kuullut minunlaisestani ja vanhoista pjtäisi päästää jo irti aikuisen ihmisen.
Yritin monet kerrat paskat housuissa sopia välejä veljieni kanssa isän läsnäollessa.
Isä haukkui mua selkärangattomaksi koska olin peloissani kun veljeni huusivat ja haukkuivat minua.
Joten olen yrittänyt jo kaiken normaalin yrittämisen yli. Nyt on kyllä veljieni vuoro yrittää, mutta ei ole kuulunut mitään heistä, puhumattakaan tekojen katumisesta.
Kiitos jos jaksoit lukea pitkän tekstin. Halusin vain kysyä, että onko mielestäsi minä vai mummo oikeassa?
Kommentit (23)
Sehän se on oikeassa kellä tällaisia tunteita on. Omalta kohdaltaan siis. Veljesi ja mummosi näkevät asiat omalta kantiltaan, ja ovat oikeassa omissa tunteissaan. Sinä omissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän se on oikeassa kellä tällaisia tunteita on. Omalta kohdaltaan siis. Veljesi ja mummosi näkevät asiat omalta kantiltaan, ja ovat oikeassa omissa tunteissaan. Sinä omissasi.
Mutta miksi väkivalta on ok? Miksi mun pitäisi taas asettaa itseni vaaraan?
Kumpikaan ei ole varsinaisesti väärässä. Sinulla on oikeus tuntea niin kuin tunnet, enkä minäkään sinuna yrittäisi yhtään veljien suhteen. Mummolla luultavasti ei ole koko kuvaa siitä, mikä tilanteesi on ollut.
Jossain vaiheessa voi olla itsellesi helpompaa unohtaa menneet ja antaa anteeksi. Mutta haluatko siltikään olla missään tekemisissä veljien kanssa on toinen juttu. Riippunee heidän käytöksestään nyt aikuisena.
Erikoista. Käytätkö kansallispukua?
Voin ihan hyvin unohtaa ja vaikka antaa anteeksi vaikken kyllä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta mua loukkaa se ettei mummoni kunnioita rajojani. Mulle tulee se sama ahdistus ja pakokauhu pintaan jos edes ajattelen heitä.
Isäni laittoi mulle vielä joskus kuvan veljestäni armeijasta ase kädessä! ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista. Käytätkö kansallispukua?
En...? Miksi kysyt /ap
Sulla omat kokemuksesi ja jaksamisesi rajat. Mielestäni sinä saat päättää mihin rupeat veljiesi/isäsi/kenen tahansa kanssa.
Aina niitä neuvonantajia on, miten ihmissuhteissa pitäisi olla, mutta oikeastaan sinä päätät ihan itse. Pidä puolesi. Jos sinulla ei ole voimavaroja olla kanssakäymisissä sukulaisten kanssa, niin muiden on tyydyttävä siihen.
Varmaan sinua yritetään repiä joka suuntaan, mutta pidä pääsi äläkä anna muiden sanella elämääsi enää.
Ehkä joskus saatat jaksaa, mutta se on sen ajan asia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä veljesikin ovat kasvaneet aikuisiksi. Vain heillä on sama tausta kuin sinulla, sisarukset on siinä mielessä ainutlaatuisia. Sitten kun tunnet olevasi tarpeeksi vahva kannattaisi ainakin yrittää tunnustella voisitteko jo tulla toimeen. Miksi mummon mielipiteellä muuten on sinulle niin paljon merkitystä?
Höppänä mummo. Yrittää saada sopua aikaan, vaikka ei tiedä koko yotuutta. Toimi kuten itsestäsi tuntuu parhaalta.
Mummot ovat yleensä hyväntahtoisia, mutta he saattavat joskus luulla olevansa viisaampia kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina ollut sitä mieltä että anteeksi en anna jos ei toinen PYYDÄ anteeksi. Melkoisia luusereita ne jotka odottavat että ajan myötä kaikki on anteeksi annettu ilman että tarvitsee itse alentua pyytämään anteeksi. Sillähän viestitetään sitä että kiusaaja ei kadu tekoaan vaan syyttää kiusattua ja suuttunutta ihmistä liian herkkänahkaiseksi.
Kannattaa jäädä muhimaan lapsuuden ja nuoruuden ikäviin kokemuksiin, sillä tavalla saa itselleen huonon elämän. Katso ympärillesi: veljillä elämä mallillaan, vain sinä olet päättänyt, että tähän jäädään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä veljesikin ovat kasvaneet aikuisiksi. Vain heillä on sama tausta kuin sinulla, sisarukset on siinä mielessä ainutlaatuisia. Sitten kun tunnet olevasi tarpeeksi vahva kannattaisi ainakin yrittää tunnustella voisitteko jo tulla toimeen. Miksi mummon mielipiteellä muuten on sinulle niin paljon merkitystä?
Sama jatkaa: tai ehkä jouduit kokemaan rajumpaa väkivaltaa kuin kirjoituksestasi voisi päätellä?
Mulla on katkennut välit perheeseeni. Aina välillä mietin miten heillä menee muttei minulla ole mitään halua tavata heitä. Ajattelen, että nyt minun vastuullani on rakentaa itselleni onnellinen elämä ja jos joku ihminen tuhoaa onnellisuuteni niin sellaisen ihmisen en halua kuuluvan elämääni.
Itse suosittelen sinun ottavan tilanteessasi välimatkaa perheeseesi ja katsovan tulevaisuudessa haluatko olla perheesi kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni haukkuivat ja huusivat minulle, ja silloin kun olivat hiljaa niin hakkasivat.
Menin yleensä joka kerran jälkeen liimauttamaan tai ottamaan tikkejä haavoihin ja jouduin peittelemään mustelmia.
/ap
Ps. Eivätkä lääkäritkään oikein mitään tehneet, eikä sosiaalityöntekijä jolle uskaltauduin kertomaan. Uskokaa jos huvittaa.
/ap
Tietääkö mummo että oli näin rajua väkivaltaa?
Todella lapsellista vielä tuossa iässä riidellä sisarusten kanssa.
Yleensä tytär eikä äiti eikä mummo on oikeassa. Tästä on kirjojakin. Kirjastoon.