Lue keskustelun säännöt.
Elintaso on ansaittava, se ei ole automaattinen ihmisoikeus
13.06.2017 |
Nyt kun taas eräs itse itseään luuseriksi kutsuva täällä avautui ja poti huonoa omaatuntoa saamattomuudestaan ja työttömättömyydestään, jo vain vihervassarimammakerho hyökkäsi valistamaan, että "ihmisarvo ei riipu tuottavuudesta tai työnteosta."
No miten sen nyt ottaa. Onko ihmis- tai itseisarvo, että voi viettää suhtkoht miellyttävää elämää? Vai riittääkö ihmisarvoiseen elämään, että tulee toimeen ja tinkii siitä muusta, minkä toiset työssäkäyvät tai muuten onnekkaat pystyvät itselleen kustantamaan?
Mun mielestä sosiaalituet voisivat olla maltillisempia ja vastikkeellisia. Muussa tapauksessa pari-kolmenkymmenen vuoden päästä meillä on entistä isompi joukko täysin perusterveitä työikäisiä, jotka vaan eivät jaksa keskittyä opiskeluun ja työntekoon mutta jotka kuitenkin, saavutetun edun periaatteen takia, vaativat hyvää elintasoa ja sen nousua samassa suhteessa kuin itse varallisuutensa rakentavat.
Jos puhutaan puhtaasti arvofilosofiasta, kai kaikella elollisella on oma arvonsa, mutta ei kaikki elollinen ole samanarvoista. Että näin. Jos ei mihinkään itse pysty, saa peruselatuksen mutta se kämppä keskustassa ja 3000 käyttörahaa on itse ansaittava.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli perintövero sataan prosenttiin?
Ei. Se perinto kulkee suvussa, ja sen on joku aikoinaan ansainnut. En kannata moninkertaista verotusta. Tietenkin, jos perinnöllänsä lähtee esim. tekemään bisnestä, maksaa normit verot ja muut kulut.
No yritäs nyt päättää pitääkö se ansaita vai ei. Miksi perintö olisi automaattinen ihmisoikeus?
Jos sä olet omalla työlläsi tienannut rahaa ja maksanut siitä verot, ei pitäisi kellään olla mitään sanomista kelle ne rahat annat. Joku haluaa antaa ne lapsilleen. Sitä sanotaan perinnöksi.
Kuka haluaisi tienata yhtään mitään jos omia rahojaan ei saa käyttää mihin haluaa? Vaikka lahjoitella ympäriinsä, olkoon sitten vaikka perintönä. Jos mun rahat ja talot halutaan sosialisoida valtiolle kun kuolen, niin myyn kaiken saman tien, matkustelen rahat ulkomaille ja asun vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuotantovälineet, maanomistus ja yhteinen tila on monopolisoitu niin sitten yhteiskunnan on todellakin taattava tietty elintaso. Tämä ei ole mikään Intia, jossa kuka tahansa voi mennä vaikkapa kadunkulmaan paistamaan lättyjä.
Oon ihan samaa mieltä, jos ei vaivaudu tai pysty tekemään työtä, niin eläkööt pienemmillä tuloilla, ei muiden kuulu kustantaa heille luksusta. Monet ihmiset näkevät oikeasti vaivaa sen eteen, että saisivat paremmat tulot. Ei ole oikein viedä heiltä veroissa sitä kaikkea ansaittua rahaa, jotta hekin joutuisivat elää samalla tasolla kuin vähemmän tienaavat.
Olen opiskelija, ja elän pienillä tuloilla. Ikäväähän se on, mutta oma valinta. Vielä joku päivä tienaan enemmän rahaa, ja aion nähdä myös vaivaa sen eteen, että saisin hyvät tienestit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli perintövero sataan prosenttiin?
Ei. Se perinto kulkee suvussa, ja sen on joku aikoinaan ansainnut. En kannata moninkertaista verotusta. Tietenkin, jos perinnöllänsä lähtee esim. tekemään bisnestä, maksaa normit verot ja muut kulut.
No yritäs nyt päättää pitääkö se ansaita vai ei. Miksi perintö olisi automaattinen ihmisoikeus?
Jos sä olet omalla työlläsi tienannut rahaa ja maksanut siitä verot, ei pitäisi kellään olla mitään sanomista kelle ne rahat annat. Joku haluaa antaa ne lapsilleen. Sitä sanotaan perinnöksi.
Kuka haluaisi tienata yhtään mitään jos omia rahojaan ei saa käyttää mihin haluaa? Vaikka lahjoitella ympäriinsä, olkoon sitten vaikka perintönä. Jos mun rahat ja talot halutaan sosialisoida valtiolle kun kuolen, niin myyn kaiken saman tien, matkustelen rahat ulkomaille ja asun vuokralla.
Jep, eli tekisit juuri kuten olisi tarkoituskin. Laittaisit rahat haisemaan talouteen etkä istuisi aarteen päällä. Perillistesi kannalta voi voi, kaikkien muiden ihmisten ja talouden kannalta helvetin hyvä asia.
Jaa. No kyllä joidenkin kohdalla korkea elintaso on automaattinen ihmisoikeus jo syntyessään: toiset syntyvtä rikkaisiin perheisiin, toiset köyhiin. Rikkaasta perheestä on helpompi ponnistaa, koska raha auttaa asiassa kuin asiassa. Toki köyhäkin voi parantaa tilannettaan ja jopa ponkaista menestykseen, mutta mitä köyhemmät lähtökohdat, sen kivisempi tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana kirjoitti:
Ihmisen arvo on yleinen, yhtäläinen, peruuttamaton ja absoluuttinen.
Siitä seuraa jokaisen ihmisen "elämänvaalintavelvollisuus": meillä kaikilla on pysyvä moraalinen velvollisuus vaalia jokaista ihmistä mm. siten, että hänellä on aito mahdollisuus hyvään, mielekkääseen, terveeseen ja pitkään elämään. Tavoitetila on, että jokaisella on aito mahdollisuus itse hankkia elantonsa; muiden ihmisten moraalinen velvollisuus on auttaa sellaista ihmistä, jolla ei syystä tai toisesta ole aitoa mahdollisuutta tähän.
Viimeksi mainittu tila (velvollisuus auttaa) voi tulla pitkäaikaiseksi sellaisissa yhteiskunnissa, joissa tiettyjen toimenpiteiden (esim. töiden siirtäminen yhteiskunnan ulkopuolelle, ns. halpatyön maihin sekä työn koneellistaminen) seurauksena kaikille ei ole tarjolla ansiotyötä!
Monet autettavat eivät toisaalta pidä itsekään riittävän mielekkäänä sellaista elämää, jossa he eivät tee ansiotyötä, vaan ovat autettavia vuosikausia yhtäjaksoisesti.
Yksi vaihtoehto pitkäaikaiselle (pysyvälle?) auttamisjärjestelmälle olisi työn uusjako: ansiotyössä käyvien työaikaa lyhennettäisiin, ja työtä jaettaisiin muillekin. Työt tasautuisivat ja samoin ansiot. Jokainen saisi vähemmän palkkaa, mutta toisaalta enemmän vapaa-aikaa viettää perheen ja ystävien kanssa, sivistää itseään, stressin määrä ja monet sairaudet vähenisivät, perheet yhtenäistyisivät, sukupolvien välille ei muodostuisi samanlaista kuilua kuin nyt, suvun vanhuksille jäisi aikaa jne.
Minusta tämä olisi lähes täydellinen ratkaisu, se lätkäisisi monta kärpästä yhdellä iskulla.
Mikäs siinä, tosin toisten työn tulostan jakaminen työtä tekemättömien kanssa ei ole omiaan edistämään yhteiskuntarauhaa. Mallisi vaatisi aika järeän seuranta- ja seuraamusjärjestelmän.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. No kyllä joidenkin kohdalla korkea elintaso on automaattinen ihmisoikeus jo syntyessään: toiset syntyvtä rikkaisiin perheisiin, toiset köyhiin. Rikkaasta perheestä on helpompi ponnistaa, koska raha auttaa asiassa kuin asiassa. Toki köyhäkin voi parantaa tilannettaan ja jopa ponkaista menestykseen, mutta mitä köyhemmät lähtökohdat, sen kivisempi tie.
Jep, elintaso on automaattinen ihmisoikeus jos satut perimään omaisuutta. Sitä älköön kukaan näiltä kunniakansalaisilta koskaan ottako pois. Älkääkä nyt herranen aika ainakaan sitä miettikö miten tässä maailmassa on historian saatossa ne omaisuudet kerrytetty! Raha ei haise!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on epäoikeudenmukaista, että yksi 20 ihmisestä joutuu elämään huonosti pelkästään sen takia, että yhteiskunnalla ei yksinkertaisesti ole tarjota kuin 19 työpaikkaa. Rahaa olisi elättää tuo yksi paikatta jäänyt kunnolla, mutta mieluummin laitetaan se bonuksena ensimmäiseen työllistyneeseen, joka jo valmiiksi tienaa yli viisi kertaa enemmän kuin seuraavat 18.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Ihmisen arvo on yleinen, yhtäläinen, peruuttamaton ja absoluuttinen.
Siitä seuraa jokaisen ihmisen "elämänvaalintavelvollisuus": meillä kaikilla on pysyvä moraalinen velvollisuus vaalia jokaista ihmistä mm. siten, että hänellä on aito mahdollisuus hyvään, mielekkääseen, terveeseen ja pitkään elämään. Tavoitetila on, että jokaisella on aito mahdollisuus itse hankkia elantonsa; muiden ihmisten moraalinen velvollisuus on auttaa sellaista ihmistä, jolla ei syystä tai toisesta ole aitoa mahdollisuutta tähän.
Viimeksi mainittu tila (velvollisuus auttaa) voi tulla pitkäaikaiseksi sellaisissa yhteiskunnissa, joissa tiettyjen toimenpiteiden (esim. töiden siirtäminen yhteiskunnan ulkopuolelle, ns. halpatyön maihin sekä työn koneellistaminen) seurauksena kaikille ei ole tarjolla ansiotyötä!
Monet autettavat eivät toisaalta pidä itsekään riittävän mielekkäänä sellaista elämää, jossa he eivät tee ansiotyötä, vaan ovat autettavia vuosikausia yhtäjaksoisesti.
Yksi vaihtoehto pitkäaikaiselle (pysyvälle?) auttamisjärjestelmälle olisi työn uusjako: ansiotyössä käyvien työaikaa lyhennettäisiin, ja työtä jaettaisiin muillekin. Työt tasautuisivat ja samoin ansiot. Jokainen saisi vähemmän palkkaa, mutta toisaalta enemmän vapaa-aikaa viettää perheen ja ystävien kanssa, sivistää itseään, stressin määrä ja monet sairaudet vähenisivät, perheet yhtenäistyisivät, sukupolvien välille ei muodostuisi samanlaista kuilua kuin nyt, suvun vanhuksille jäisi aikaa jne.
Minusta tämä olisi lähes täydellinen ratkaisu, se lätkäisisi monta kärpästä yhdellä iskulla.
Mikäs siinä, tosin toisten työn tulostan jakaminen työtä tekemättömien kanssa ei ole omiaan edistämään yhteiskuntarauhaa. Mallisi vaatisi aika järeän seuranta- ja seuraamusjärjestelmän.
Etkö osaa lukea? Kyse oli työn jakamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kukaan olisi jotenkin oikeutettu mihinkään tiettyyn elintasoon? Sä lähestyt tätä aihetta täysin väärästä päästä, sinuna alkaisin miettiä ennemmin miksi kaikkien muiden (eli luultavasti ne 90-99% ihmisistä joiden elintaso on sinun elintasoasi alhaisempi) tulisi antaa sinun ylläpitää omaa elintasoasi saati kannattaa sellaista järjestelmää joka mahdollistaa elintasosi?
No josko vaikka siksi, että elintasoni verotus mahdollistaa aika monen elätettävän oleskelun. Jos itse itselleni ansaitsemani elintaso otettaisiin pois, samalla lähtisi elatus muutamalta muulta tyypiltä. Niin että ajatuksesi on sangen naiivi. AP
No miksi me ei vaan oteta sulta sitä elintasoa ja jaeta muiden kesken tasan? Ei sinun elintasosi verotus mahdollista mitään vaan tuotanto ja funktionaalinen tulonjako. Se nyt on aivan herttaisen yhdentekevää muiden kannalta mitä sinulle jää jäljelle.
No miksi me ei vaan oteta sulta sitä sosiaalitukea pois ja käytetä raha itseemme? Samalla tavalla se raha kiertää. En kuvittele, että minun veroni elättävät tämän maan työrajoitteiset, mutta on meitä työssäkäyviä aika iso joukko. Kaikkien kannalta on lyhyellä aikavälillä ihan sama, mitä toisille (=sinulle) jää. Ei tästä ollutkaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli perintövero sataan prosenttiin?
Ei. Se perinto kulkee suvussa, ja sen on joku aikoinaan ansainnut. En kannata moninkertaista verotusta. Tietenkin, jos perinnöllänsä lähtee esim. tekemään bisnestä, maksaa normit verot ja muut kulut.
No yritäs nyt päättää pitääkö se ansaita vai ei. Miksi perintö olisi automaattinen ihmisoikeus?
Johan selitin sen sinulle, et vaan ymmärtänyt. Se on suvun keräämää omaisuutta, josta se on maksanut aikoinaan veroa. Jotta asia tulisi sinulle helpoksi, sanottakoon sitten että perintö on sitä ansaittua varallisuutta. Ei reilua ehkä, koska kaikille sitä ei tule, mutta elämä on. AP
Ei siis ole myöskään reilua ehkä, että työssäkäyvät joutuvat maksamaan tuilla elävien elämän, koska kaikki eivät tukia saa, mutta elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko esimerkiksi internet ja puhelin peruselintasoon? Eikö 'informoitu kansalainen' ole hyvä perusta toimivalle yhteiskunnalle - toiki nämä voidaan määrittää yhteiskunnan tehtäviksi vaikkapa kirjaston toimintaperiaatteiden kautta, mutta mitä siitä seuraisi?
Netin voi tarjota kirjastoon, ja jos ei sinne pääse, erioikeudella kotiin.
Samoin voi tarjota kirjastossa tai työkkärissä koneita joilla kirjoittaa hakemuksia tai selaa työpaikkoja.
Kyllä ne laskut voi kirjastossakin maksaa, ihan kuin lehdet voi siellä lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli perintövero sataan prosenttiin?
Ei. Se perinto kulkee suvussa, ja sen on joku aikoinaan ansainnut. En kannata moninkertaista verotusta. Tietenkin, jos perinnöllänsä lähtee esim. tekemään bisnestä, maksaa normit verot ja muut kulut.
Joku MUU on sen aikoinaan ansainnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun taas eräs itse itseään luuseriksi kutsuva täällä avautui ja poti huonoa omaatuntoa saamattomuudestaan ja työttömättömyydestään, jo vain vihervassarimammakerho hyökkäsi valistamaan, että "ihmisarvo ei riipu tuottavuudesta tai työnteosta."
No miten sen nyt ottaa. Onko ihmis- tai itseisarvo, että voi viettää suhtkoht miellyttävää elämää? Vai riittääkö ihmisarvoiseen elämään, että tulee toimeen ja tinkii siitä muusta, minkä toiset työssäkäyvät tai muuten onnekkaat pystyvät itselleen kustantamaan?
Mun mielestä sosiaalituet voisivat olla maltillisempia ja vastikkeellisia. Muussa tapauksessa pari-kolmenkymmenen vuoden päästä meillä on entistä isompi joukko täysin perusterveitä työikäisiä, jotka vaan eivät jaksa keskittyä opiskeluun ja työntekoon mutta jotka kuitenkin, saavutetun edun periaatteen takia, vaativat hyvää elintasoa ja sen nousua samassa suhteessa kuin itse varallisuutensa rakentavat.
Jos puhutaan puhtaasti arvofilosofiasta, kai kaikella elollisella on oma arvonsa, mutta ei kaikki elollinen ole samanarvoista. Että näin. Jos ei mihinkään itse pysty, saa peruselatuksen mutta se kämppä keskustassa ja 3000 käyttörahaa on itse ansaittava.
Ja kuka teki sinusta sen, joka voi päättää millä perusteilla ihmisen arvoa mitataan? Vai perustuuko kaikki siihen, että tiedät olevasi oikeassa.....?
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jokin ihmisarvo, mutta se on pieni. Se on korkeintaan joku olemisenoikeus. Ne, jotka kieltävät, voivat vastata kysymykseeni. Kumman pelastaisit hukkumiselta, jos vain toisen voisi pelastaa: töissäkäyvän äidin vai väkivaltaisen narkin?
Vastaan vilpittömästi, että molemmilla heistä on sama ihmisarvo. Jos siis dilemma pitäisi ratkaista pelkän ihmisarvon perusteella, joutuisin heittämään arpaa.
Se miten toimisin käytännössä, on eri asia, mutta jos toimisin moraalisesti oikein ja loogisella tavalla, heittäisin arpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Ihmisen arvo on yleinen, yhtäläinen, peruuttamaton ja absoluuttinen.
Siitä seuraa jokaisen ihmisen "elämänvaalintavelvollisuus": meillä kaikilla on pysyvä moraalinen velvollisuus vaalia jokaista ihmistä mm. siten, että hänellä on aito mahdollisuus hyvään, mielekkääseen, terveeseen ja pitkään elämään. Tavoitetila on, että jokaisella on aito mahdollisuus itse hankkia elantonsa; muiden ihmisten moraalinen velvollisuus on auttaa sellaista ihmistä, jolla ei syystä tai toisesta ole aitoa mahdollisuutta tähän.
Viimeksi mainittu tila (velvollisuus auttaa) voi tulla pitkäaikaiseksi sellaisissa yhteiskunnissa, joissa tiettyjen toimenpiteiden (esim. töiden siirtäminen yhteiskunnan ulkopuolelle, ns. halpatyön maihin sekä työn koneellistaminen) seurauksena kaikille ei ole tarjolla ansiotyötä!
Monet autettavat eivät toisaalta pidä itsekään riittävän mielekkäänä sellaista elämää, jossa he eivät tee ansiotyötä, vaan ovat autettavia vuosikausia yhtäjaksoisesti.
Yksi vaihtoehto pitkäaikaiselle (pysyvälle?) auttamisjärjestelmälle olisi työn uusjako: ansiotyössä käyvien työaikaa lyhennettäisiin, ja työtä jaettaisiin muillekin. Työt tasautuisivat ja samoin ansiot. Jokainen saisi vähemmän palkkaa, mutta toisaalta enemmän vapaa-aikaa viettää perheen ja ystävien kanssa, sivistää itseään, stressin määrä ja monet sairaudet vähenisivät, perheet yhtenäistyisivät, sukupolvien välille ei muodostuisi samanlaista kuilua kuin nyt, suvun vanhuksille jäisi aikaa jne.
Minusta tämä olisi lähes täydellinen ratkaisu, se lätkäisisi monta kärpästä yhdellä iskulla.
Mikäs siinä, tosin toisten työn tulostan jakaminen työtä tekemättömien kanssa ei ole omiaan edistämään yhteiskuntarauhaa. Mallisi vaatisi aika järeän seuranta- ja seuraamusjärjestelmän.
Etkö osaa lukea? Kyse oli työn jakamisesta.
Etkö osaa ajatella? Mallisi mukaan siis pitkäaikaistyötön Pera, viimeksi töissä varastomiehenä, voisi ottaa lääkärin duuneista osan? Et ole miettinyt malliasi sitten ensinkään. Ei työ ole harmaata massa, joka noin vain jaetaan tasan kaikkien kanssa, kas kun kaikkien kyvyt ja osaaminen eivät ole yhtäläisiä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kukaan olisi jotenkin oikeutettu mihinkään tiettyyn elintasoon? Sä lähestyt tätä aihetta täysin väärästä päästä, sinuna alkaisin miettiä ennemmin miksi kaikkien muiden (eli luultavasti ne 90-99% ihmisistä joiden elintaso on sinun elintasoasi alhaisempi) tulisi antaa sinun ylläpitää omaa elintasoasi saati kannattaa sellaista järjestelmää joka mahdollistaa elintasosi?
No josko vaikka siksi, että elintasoni verotus mahdollistaa aika monen elätettävän oleskelun. Jos itse itselleni ansaitsemani elintaso otettaisiin pois, samalla lähtisi elatus muutamalta muulta tyypiltä. Niin että ajatuksesi on sangen naiivi. AP
No miksi me ei vaan oteta sulta sitä elintasoa ja jaeta muiden kesken tasan? Ei sinun elintasosi verotus mahdollista mitään vaan tuotanto ja funktionaalinen tulonjako. Se nyt on aivan herttaisen yhdentekevää muiden kannalta mitä sinulle jää jäljelle.
Kannattaisi olla vähän kiinnostuneempi siitä, mitä jää jäljelle. Paljonko niitä kaikkien hyväksi töitä tekeviä juhtia motivoidaan. Keppi ei kauas motivoi jos porkkana otetaan pois. Sitten ei ole kellään kohta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kukaan olisi jotenkin oikeutettu mihinkään tiettyyn elintasoon? Sä lähestyt tätä aihetta täysin väärästä päästä, sinuna alkaisin miettiä ennemmin miksi kaikkien muiden (eli luultavasti ne 90-99% ihmisistä joiden elintaso on sinun elintasoasi alhaisempi) tulisi antaa sinun ylläpitää omaa elintasoasi saati kannattaa sellaista järjestelmää joka mahdollistaa elintasosi?
No josko vaikka siksi, että elintasoni verotus mahdollistaa aika monen elätettävän oleskelun. Jos itse itselleni ansaitsemani elintaso otettaisiin pois, samalla lähtisi elatus muutamalta muulta tyypiltä. Niin että ajatuksesi on sangen naiivi. AP
No miksi me ei vaan oteta sulta sitä elintasoa ja jaeta muiden kesken tasan? Ei sinun elintasosi verotus mahdollista mitään vaan tuotanto ja funktionaalinen tulonjako. Se nyt on aivan herttaisen yhdentekevää muiden kannalta mitä sinulle jää jäljelle.
No miksi me ei vaan oteta sulta sitä sosiaalitukea pois ja käytetä raha itseemme? Samalla tavalla se raha kiertää. En kuvittele, että minun veroni elättävät tämän maan työrajoitteiset, mutta on meitä työssäkäyviä aika iso joukko. Kaikkien kannalta on lyhyellä aikavälillä ihan sama, mitä toisille (=sinulle) jää. Ei tästä ollutkaan kyse.
Jep, eli olet joku työn sankari joka kuvittelee olevansa yhteiskunnan tukipilari. Tajuatko sä, että vaikka kuolisit huomenna, kortistosta löytyy kyllä salamana joku sunkin tilalle?
Mutta se syy miksi ne raharikkaat (joihin sinä siis ET kuulu, paina se jo kaaliisi) ei ota niitä sosiaalitukia (jotka ovat kokonaisuudessa ylipäätään ehto sille että mitään keskiluokkaa voisi olla olemassa) pois on se, että kun niitä otetaan tarpeeksi pois, ihmiset sanoo lopulta ei. Ja se jälki on joskus rumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun taas eräs itse itseään luuseriksi kutsuva täällä avautui ja poti huonoa omaatuntoa saamattomuudestaan ja työttömättömyydestään, jo vain vihervassarimammakerho hyökkäsi valistamaan, että "ihmisarvo ei riipu tuottavuudesta tai työnteosta."
No miten sen nyt ottaa. Onko ihmis- tai itseisarvo, että voi viettää suhtkoht miellyttävää elämää? Vai riittääkö ihmisarvoiseen elämään, että tulee toimeen ja tinkii siitä muusta, minkä toiset työssäkäyvät tai muuten onnekkaat pystyvät itselleen kustantamaan?
Mun mielestä sosiaalituet voisivat olla maltillisempia ja vastikkeellisia. Muussa tapauksessa pari-kolmenkymmenen vuoden päästä meillä on entistä isompi joukko täysin perusterveitä työikäisiä, jotka vaan eivät jaksa keskittyä opiskeluun ja työntekoon mutta jotka kuitenkin, saavutetun edun periaatteen takia, vaativat hyvää elintasoa ja sen nousua samassa suhteessa kuin itse varallisuutensa rakentavat.
Jos puhutaan puhtaasti arvofilosofiasta, kai kaikella elollisella on oma arvonsa, mutta ei kaikki elollinen ole samanarvoista. Että näin. Jos ei mihinkään itse pysty, saa peruselatuksen mutta se kämppä keskustassa ja 3000 käyttörahaa on itse ansaittava.
Ja kuka teki sinusta sen, joka voi päättää millä perusteilla ihmisen arvoa mitataan? Vai perustuuko kaikki siihen, että tiedät olevasi oikeassa.....?
Olen utilitaristi. Vedä siitä johtopäätöksesi TAI vastaa sitten vuorostasi, miksi ihmisarvosta edes puhutaan, jos sitä ei voi mitata ja/tai se on täysin semanttinen konstruktio?
Mitä höpötät? Hyväntekeväisyys erikseen. En minä vapaaehtoisesti maksa veroja, ne otetaan. Näin jatkossakin. Soisin vaan, että mitään tuottamattomat lopettaisivat ylimääräisen luksuksen vinkumisen.