Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä kuulostaa luuserin (=minun) elämä?
13.06.2017 |
Asun yksin vuokrayksiössä. En halua parisuhdetta, en lapsia enkä edes lemmikkejä. En halua (eikä mulla olisi edes varaa) ostaa omaa asuntoa (oli se sitten kerrostaloasunto tai omakotitalo), mökkiä tai edes autoa. En saa ikinä töitä (olen yrittänyt jo pitkän tovin; kaksi tutkintoa ei todellakaan auta asiaa). Mun loppuelämä tulee olemaan sitä, että kuljen kauppa-koti -väliä, vailla tarkoitusta. Toki käyn (tai yritän käydä) lenkkeilemässä ja harrastan muuta pientä puuhailua ja käyn kylässä läheisten luona, mutta pikkuhiljaa huomaan kuinka vain eristäydyn yhä enemmän ja enemmän, koska häpeän työttömyyttäni ja sitä että olen yksin, vaikka se onkin oma valintani. Sehän on ihan "omaa syytä" että en halua sitoutua mieheen, lapsiin ja asuntoon, mutta toisaalta niinkin perustavanlaatuinen asia kuin työttömyys ei ole omaa syytäni. En opintojen jälkeen saanut töitä koska mulla ei ollut tarpeeksi kokemusta, ja nyt olen totaalisesti tippunut kelkasta. Olen luuseri. Mitä tässä voi enää tehdä?
Ja ennen kuin joku kysyy, että miksi en halua miestä tai lapsia, niin olen kyllä yrittänyt olla parisuhteessa, mutta minusta se on ahdistavaa. Olen ihan oikeasti yrittänyt. Ja sama pätee lapsiin. Vaikka läheisten lapset ovatkin rakkaita, niin omia en halua. Olen siis täysin vailla tarkoitusta. Elämässäni ei ole sisältöä.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta miltään. Omaan elämääni verrattuna tuo kuulostaa melkein jo maanpäälliseltä paratiisilta saavutuksineen ja kokemuksineen. Suoraan sanottuna en kehtaisi tuollaisessa tilanteessa pahemmin inistä ja kerjätä narsistisesti sääliä tuntemattomilta. Täällä kun on ihmisiä, joilla on oikeasti asiat loputtomassa umpisolmussa ja loppuelämä pilalla.
Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa. Ei tää oo mikään kilpailu siitä, kenellä menee huonoiten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että sulla on ns. "tylsä temperamentti", minkä takia et ole kiinnostunut mistään. Tunnen muita kaltaisiasi ihmisiä, eivät ole masentuneita, mutta heitä ei vaan kiinnosta luontaisesti MIKÄÄN. Oletko yleensä rauhallinen, hitaasti lämpeävä, sivusta katsoja, "ujo", mielikuvitukseton? Jos olet, niin siinä suurin syy elämäsi kulkuun. Kukaan ei halua rekrytoida innotonta ja flegmaattista ihmistä. Et halua parisuhdetta, koska olet vetäytyjä-tyyppi, et lähestyjä-tyyppi. Sinussa ei ole monen mielestä mitään mielenkiintoista, koska et ole innostuja-tyyppi ja olet mieluummin passiivinen sivustaseuraaja kuin aktiivinen osallistuja. Vaihtoehtosi ovat joko tyytyä elämääsi sellaisenaan tai alkaa aktiivisesti kehittämään itseäsi. Temperamentilleen ihminen ei voi mitään, mutta voit kehittää persoonallisuuttasi kokonaisuutena, voit muokata käyttäytymistäsi jne. Sinua voisi ehkä auttaa joku behavioralistinen tai ratkaisukeskeinen terapia. Nyt on aika ottaa elämällesi uusi suunta!
Jep, tässäpä hyvä tiivistys mun persoonallisuudesta. Olen kyllä puhelias ja innostun helposti, mutta uusien ihmisten seurassa olen "ujo", varautunut ja sivustaseuraaja. Kaikki miessuhteeni ovat saaneet alkunsa miehen aloitteesta. Samoin ystävyyssuhteet. Ja samalla tavalla olen menettänyt ystävyyssuhteeni, koska koen jatkuvan yhteydenpidon kuormittavana.
ap
Niin arvelinkin. Muista kuitenkin, että oot arvokas ihminen ja maailmassa tarvitaan kaikenlaisia tyyppejjä! Sun kannattaisi hakeutua edes johonkin lyhytterapiaan tai psykologille/ammatinvalintapsykologille. Ammattilaisen kanssa voisitte käydä läpi sun vahvuuksia ja sitä, millainen ala sulle voisi sopia. Mieti sun temperamenttipiirteiden kannalta myös millaisessa harrastuksessa voisit loistaa. Sun pitää saada onnistumiskokemuksia, ne ruokkii sun intoa ja itsetuntoa, mikä taas auttaa sua olemaan rohkeampi ja ottamaan elämäsi suunnan omiin käsiisi. Yritä etsiä edes joku harrastus, jossa on muitakin ihmisiä. Voisit ehkä tavata kaltaisiasi tyyppejä ja laajentaa ystäväpiiriäsi, mahdollisesti alkaa harkitsemaan jopa parisuhteen mahdollisuutta. Olisiko vaikka joku kuvataidekurssi, kokkikurssi, partio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tuossa sitten mitään voi tehdä kun odotella armeliasta kuolemaa.
Toisaalta ole jossain kohtaa pystynyt "puristamaan" maisterintutkinnon, joten tällä hetkellä olet vain saamaton ja laiska.
En ole kiva elättää tuollaisia uppotukkeja.
Ei muuten ole kiva elättää sinuakaan. Ohis
Elätätköhän edes itsesi? Nimimerkillä yli 20 v työelämässä, ei mammalomia tai muita tukiaisia, veroja parhaimmillaan maksanut 50 prosenttia tuloista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että sulla on ns. "tylsä temperamentti", minkä takia et ole kiinnostunut mistään. Tunnen muita kaltaisiasi ihmisiä, eivät ole masentuneita, mutta heitä ei vaan kiinnosta luontaisesti MIKÄÄN. Oletko yleensä rauhallinen, hitaasti lämpeävä, sivusta katsoja, "ujo", mielikuvitukseton? Jos olet, niin siinä suurin syy elämäsi kulkuun. Kukaan ei halua rekrytoida innotonta ja flegmaattista ihmistä. Et halua parisuhdetta, koska olet vetäytyjä-tyyppi, et lähestyjä-tyyppi. Sinussa ei ole monen mielestä mitään mielenkiintoista, koska et ole innostuja-tyyppi ja olet mieluummin passiivinen sivustaseuraaja kuin aktiivinen osallistuja. Vaihtoehtosi ovat joko tyytyä elämääsi sellaisenaan tai alkaa aktiivisesti kehittämään itseäsi. Temperamentilleen ihminen ei voi mitään, mutta voit kehittää persoonallisuuttasi kokonaisuutena, voit muokata käyttäytymistäsi jne. Sinua voisi ehkä auttaa joku behavioralistinen tai ratkaisukeskeinen terapia. Nyt on aika ottaa elämällesi uusi suunta!
Jep, tässäpä hyvä tiivistys mun persoonallisuudesta. Olen kyllä puhelias ja innostun helposti, mutta uusien ihmisten seurassa olen "ujo", varautunut ja sivustaseuraaja. Kaikki miessuhteeni ovat saaneet alkunsa miehen aloitteesta. Samoin ystävyyssuhteet. Ja samalla tavalla olen menettänyt ystävyyssuhteeni, koska koen jatkuvan yhteydenpidon kuormittavana.
ap
Niin arvelinkin. Muista kuitenkin, että oot arvokas ihminen ja maailmassa tarvitaan kaikenlaisia tyyppejjä! Sun kannattaisi hakeutua edes johonkin lyhytterapiaan tai psykologille/ammatinvalintapsykologille. Ammattilaisen kanssa voisitte käydä läpi sun vahvuuksia ja sitä, millainen ala sulle voisi sopia. Mieti sun temperamenttipiirteiden kannalta myös millaisessa harrastuksessa voisit loistaa. Sun pitää saada onnistumiskokemuksia, ne ruokkii sun intoa ja itsetuntoa, mikä taas auttaa sua olemaan rohkeampi ja ottamaan elämäsi suunnan omiin käsiisi. Yritä etsiä edes joku harrastus, jossa on muitakin ihmisiä. Voisit ehkä tavata kaltaisiasi tyyppejä ja laajentaa ystäväpiiriäsi, mahdollisesti alkaa harkitsemaan jopa parisuhteen mahdollisuutta. Olisiko vaikka joku kuvataidekurssi, kokkikurssi, partio?
Nyt ihan inhorealistisesti: miten hän tuo arvoa tähän maailmaan? Konkreettisesti? Sorry, olen utilitaristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että sulla on ns. "tylsä temperamentti", minkä takia et ole kiinnostunut mistään. Tunnen muita kaltaisiasi ihmisiä, eivät ole masentuneita, mutta heitä ei vaan kiinnosta luontaisesti MIKÄÄN. Oletko yleensä rauhallinen, hitaasti lämpeävä, sivusta katsoja, "ujo", mielikuvitukseton? Jos olet, niin siinä suurin syy elämäsi kulkuun. Kukaan ei halua rekrytoida innotonta ja flegmaattista ihmistä. Et halua parisuhdetta, koska olet vetäytyjä-tyyppi, et lähestyjä-tyyppi. Sinussa ei ole monen mielestä mitään mielenkiintoista, koska et ole innostuja-tyyppi ja olet mieluummin passiivinen sivustaseuraaja kuin aktiivinen osallistuja. Vaihtoehtosi ovat joko tyytyä elämääsi sellaisenaan tai alkaa aktiivisesti kehittämään itseäsi. Temperamentilleen ihminen ei voi mitään, mutta voit kehittää persoonallisuuttasi kokonaisuutena, voit muokata käyttäytymistäsi jne. Sinua voisi ehkä auttaa joku behavioralistinen tai ratkaisukeskeinen terapia. Nyt on aika ottaa elämällesi uusi suunta!
Jep, tässäpä hyvä tiivistys mun persoonallisuudesta. Olen kyllä puhelias ja innostun helposti, mutta uusien ihmisten seurassa olen "ujo", varautunut ja sivustaseuraaja. Kaikki miessuhteeni ovat saaneet alkunsa miehen aloitteesta. Samoin ystävyyssuhteet. Ja samalla tavalla olen menettänyt ystävyyssuhteeni, koska koen jatkuvan yhteydenpidon kuormittavana.
ap
Niin arvelinkin. Muista kuitenkin, että oot arvokas ihminen ja maailmassa tarvitaan kaikenlaisia tyyppejjä! Sun kannattaisi hakeutua edes johonkin lyhytterapiaan tai psykologille/ammatinvalintapsykologille. Ammattilaisen kanssa voisitte käydä läpi sun vahvuuksia ja sitä, millainen ala sulle voisi sopia. Mieti sun temperamenttipiirteiden kannalta myös millaisessa harrastuksessa voisit loistaa. Sun pitää saada onnistumiskokemuksia, ne ruokkii sun intoa ja itsetuntoa, mikä taas auttaa sua olemaan rohkeampi ja ottamaan elämäsi suunnan omiin käsiisi. Yritä etsiä edes joku harrastus, jossa on muitakin ihmisiä. Voisit ehkä tavata kaltaisiasi tyyppejä ja laajentaa ystäväpiiriäsi, mahdollisesti alkaa harkitsemaan jopa parisuhteen mahdollisuutta. Olisiko vaikka joku kuvataidekurssi, kokkikurssi, partio?
Nyt ihan inhorealistisesti: miten hän tuo arvoa tähän maailmaan? Konkreettisesti? Sorry, olen utilitaristi.
Sieg Heil ja Arbeit Macht Frei! Ihmiset hyötykäyttöön! Orjaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että sulla on ns. "tylsä temperamentti", minkä takia et ole kiinnostunut mistään. Tunnen muita kaltaisiasi ihmisiä, eivät ole masentuneita, mutta heitä ei vaan kiinnosta luontaisesti MIKÄÄN. Oletko yleensä rauhallinen, hitaasti lämpeävä, sivusta katsoja, "ujo", mielikuvitukseton? Jos olet, niin siinä suurin syy elämäsi kulkuun. Kukaan ei halua rekrytoida innotonta ja flegmaattista ihmistä. Et halua parisuhdetta, koska olet vetäytyjä-tyyppi, et lähestyjä-tyyppi. Sinussa ei ole monen mielestä mitään mielenkiintoista, koska et ole innostuja-tyyppi ja olet mieluummin passiivinen sivustaseuraaja kuin aktiivinen osallistuja. Vaihtoehtosi ovat joko tyytyä elämääsi sellaisenaan tai alkaa aktiivisesti kehittämään itseäsi. Temperamentilleen ihminen ei voi mitään, mutta voit kehittää persoonallisuuttasi kokonaisuutena, voit muokata käyttäytymistäsi jne. Sinua voisi ehkä auttaa joku behavioralistinen tai ratkaisukeskeinen terapia. Nyt on aika ottaa elämällesi uusi suunta!
Jep, tässäpä hyvä tiivistys mun persoonallisuudesta. Olen kyllä puhelias ja innostun helposti, mutta uusien ihmisten seurassa olen "ujo", varautunut ja sivustaseuraaja. Kaikki miessuhteeni ovat saaneet alkunsa miehen aloitteesta. Samoin ystävyyssuhteet. Ja samalla tavalla olen menettänyt ystävyyssuhteeni, koska koen jatkuvan yhteydenpidon kuormittavana.
ap
Niin arvelinkin. Muista kuitenkin, että oot arvokas ihminen ja maailmassa tarvitaan kaikenlaisia tyyppejjä! Sun kannattaisi hakeutua edes johonkin lyhytterapiaan tai psykologille/ammatinvalintapsykologille. Ammattilaisen kanssa voisitte käydä läpi sun vahvuuksia ja sitä, millainen ala sulle voisi sopia. Mieti sun temperamenttipiirteiden kannalta myös millaisessa harrastuksessa voisit loistaa. Sun pitää saada onnistumiskokemuksia, ne ruokkii sun intoa ja itsetuntoa, mikä taas auttaa sua olemaan rohkeampi ja ottamaan elämäsi suunnan omiin käsiisi. Yritä etsiä edes joku harrastus, jossa on muitakin ihmisiä. Voisit ehkä tavata kaltaisiasi tyyppejä ja laajentaa ystäväpiiriäsi, mahdollisesti alkaa harkitsemaan jopa parisuhteen mahdollisuutta. Olisiko vaikka joku kuvataidekurssi, kokkikurssi, partio?
Nyt ihan inhorealistisesti: miten hän tuo arvoa tähän maailmaan? Konkreettisesti? Sorry, olen utilitaristi.
Sieg Heil ja Arbeit Macht Frei! Ihmiset hyötykäyttöön! Orjaksi!
Taistele pyhästi ja työ tekee vapaaksi. Die Leute sollten machen etwas ordentliches. Als ein Sklave
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että sulla on ns. "tylsä temperamentti", minkä takia et ole kiinnostunut mistään. Tunnen muita kaltaisiasi ihmisiä, eivät ole masentuneita, mutta heitä ei vaan kiinnosta luontaisesti MIKÄÄN. Oletko yleensä rauhallinen, hitaasti lämpeävä, sivusta katsoja, "ujo", mielikuvitukseton? Jos olet, niin siinä suurin syy elämäsi kulkuun. Kukaan ei halua rekrytoida innotonta ja flegmaattista ihmistä. Et halua parisuhdetta, koska olet vetäytyjä-tyyppi, et lähestyjä-tyyppi. Sinussa ei ole monen mielestä mitään mielenkiintoista, koska et ole innostuja-tyyppi ja olet mieluummin passiivinen sivustaseuraaja kuin aktiivinen osallistuja. Vaihtoehtosi ovat joko tyytyä elämääsi sellaisenaan tai alkaa aktiivisesti kehittämään itseäsi. Temperamentilleen ihminen ei voi mitään, mutta voit kehittää persoonallisuuttasi kokonaisuutena, voit muokata käyttäytymistäsi jne. Sinua voisi ehkä auttaa joku behavioralistinen tai ratkaisukeskeinen terapia. Nyt on aika ottaa elämällesi uusi suunta!
Jep, tässäpä hyvä tiivistys mun persoonallisuudesta. Olen kyllä puhelias ja innostun helposti, mutta uusien ihmisten seurassa olen "ujo", varautunut ja sivustaseuraaja. Kaikki miessuhteeni ovat saaneet alkunsa miehen aloitteesta. Samoin ystävyyssuhteet. Ja samalla tavalla olen menettänyt ystävyyssuhteeni, koska koen jatkuvan yhteydenpidon kuormittavana.
ap
Niin arvelinkin. Muista kuitenkin, että oot arvokas ihminen ja maailmassa tarvitaan kaikenlaisia tyyppejjä! Sun kannattaisi hakeutua edes johonkin lyhytterapiaan tai psykologille/ammatinvalintapsykologille. Ammattilaisen kanssa voisitte käydä läpi sun vahvuuksia ja sitä, millainen ala sulle voisi sopia. Mieti sun temperamenttipiirteiden kannalta myös millaisessa harrastuksessa voisit loistaa. Sun pitää saada onnistumiskokemuksia, ne ruokkii sun intoa ja itsetuntoa, mikä taas auttaa sua olemaan rohkeampi ja ottamaan elämäsi suunnan omiin käsiisi. Yritä etsiä edes joku harrastus, jossa on muitakin ihmisiä. Voisit ehkä tavata kaltaisiasi tyyppejä ja laajentaa ystäväpiiriäsi, mahdollisesti alkaa harkitsemaan jopa parisuhteen mahdollisuutta. Olisiko vaikka joku kuvataidekurssi, kokkikurssi, partio?
Nyt ihan inhorealistisesti: miten hän tuo arvoa tähän maailmaan? Konkreettisesti? Sorry, olen utilitaristi.
Sieg Heil ja Arbeit Macht Frei! Ihmiset hyötykäyttöön! Orjaksi!
Taistele pyhästi ja työ tekee vapaaksi. Die Leute sollten machen etwas ordentliches. Als ein Sklave
Mun saksan opinnoista on jo aika kauan, mutta eikö tuo toinen verbi machen tule lauseen loppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Unohtakaa päihinne paukutettu 1800-luvun käsitys työpaikasta ihmisarvon ja tarkoituksen määreenä. Sellainen käsitys on teidän vihollisenne ja 100% vailla arvoa. Näin tulee olemaan yhä useamman ja useamman kohdalla tulevaisuudessa.
2. Unohdettuasi kohdan 1 VALHEEN ala pohtia mistä saat iloa tarkoitusta. Onko se ulkoilu? Järjestötoiminta? Luonto?
3. Ette ole tili -tai selitysvelvollisia KENELLEKÄÄN. Tässä yhteiskunnassa ei riitä töitä kaikille. Tässä yhteiskunnassa todelliset sosiaaliset kontaktit ovat kiven alla. Teillä on aina oikeus katsoa ketä tahansa suoraan silmiin ilman häpeää. Sen lisäksi te ette voi tietää mitä sen menestyvän julkisivun alla on tekeillä.
Ihana, viisas kommentti, kiitos tästä!
Se on muuten vaikeaa jos pitää itseään äärimmäisen tylsänä ihmisenä. On joitain ihmisiä keneen minäkin voisin pitää yhteyttä, mutta en yksinkertaisesti tuosta syystä kykene. Ei ole mitään annettavaa keskusteluille, ja tilanne on ainoastaan nolo. Ap kuulostaa muuten melko samanlaiselta kuin minä, mutta poikaystävä löytyy. Hänen kanssaan juttua riittää, johtuen kai siitä että tunnemme toisemme niin hyvin. Olisin todella onneton ilman häntä, joten kai tässä voi itseään pitää edes jokseenkin onnekkaana. Ei kyllä siltä tunnu aina, nytkin menetin toisen vanhemmistani ja elämä tuntuu entistä surkeammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten vaikeaa jos pitää itseään äärimmäisen tylsänä ihmisenä. On joitain ihmisiä keneen minäkin voisin pitää yhteyttä, mutta en yksinkertaisesti tuosta syystä kykene. Ei ole mitään annettavaa keskusteluille, ja tilanne on ainoastaan nolo. Ap kuulostaa muuten melko samanlaiselta kuin minä, mutta poikaystävä löytyy. Hänen kanssaan juttua riittää, johtuen kai siitä että tunnemme toisemme niin hyvin. Olisin todella onneton ilman häntä, joten kai tässä voi itseään pitää edes jokseenkin onnekkaana. Ei kyllä siltä tunnu aina, nytkin menetin toisen vanhemmistani ja elämä tuntuu entistä surkeammalta.
Sama! Puhelinkeskustelut ovat minusta ihan kamalia. Mitä sitten kun tulee hiljainen hetki eikä kumpikaan keksi sanottavaa? Miten puhelu lopetetaan? Viestittelykin vanhoille kavereille tuntuu vaikealta koska keskustelu tuntuu menevän näin: "Hei mitä kuuluu pitkästä aikaa?" "Ihan hyvää, entäs sulle?" "Eihän tässä, kaunista kesäpäivää vietän :)" Ja sitten keskustelu kuoleekin pikkuhiljaa pois. Jostain syystä en osaa vaihtaa kuulumisia, mutta sitten taas tapailemani miehen kanssa (tapailen kyllä miehiä, vaikken parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuutta haluakaan) on helppo heittää läppää, viestitellä ihan höpöjä ja lähetellä vaikka meemejä sekä olla videopuheluyhteys päällä vaikka ei mitään järkevää höpöttäisikään. Kavereiden kanssa tämä ei oikein onnistu, koska mulla ei ole kaveria jonka kanssa viestittelisin päivittäin ja sitten parin kuukauden välein tapahtuva kuulumistenvaihto olisi omituista korvata jollain meemipommituksella :D Siksi kaverisuhteenikin ovat kuivuneet pikkuhiljaa. Ollaan liian erilaisissa elämäntilanteissa, eri paikkakunnilla ja eri maissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tuossa sitten mitään voi tehdä kun odotella armeliasta kuolemaa.
Toisaalta ole jossain kohtaa pystynyt "puristamaan" maisterintutkinnon, joten tällä hetkellä olet vain saamaton ja laiska.
En ole kiva elättää tuollaisia uppotukkeja.
Ei muuten ole kiva elättää sinuakaan. Ohis
Elätätköhän edes itsesi? Nimimerkillä yli 20 v työelämässä, ei mammalomia tai muita tukiaisia, veroja parhaimmillaan maksanut 50 prosenttia tuloista
Elätätköhän edes itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on maisteritutkinto, niin et oo mikään tyhmä tai toivoton tapaus :) Mulla on toiseen asteen tutkinto ja hassut pari vuotta työkokemusta ja oon parin vuoden päästä 30. Opintolainaa pitäs saada maksettua, mutta oon työtön. Lisää olis kiva opiskella, mutta mitä ja millä rahalla. Mun ongelmia vaikeuttaa myös se, etten oo missään hyvä ja koulussa en ole koskaan menestynyt hyvin.
Vapaaehtoistyöt/matkusteleminen kuulosti hyvältä idealta ap:lle! :)
Ap, olen samanlainen kuin sinä, sillä erotuksella että sinulla on akateeminen tutkinto ja olet nuori. Itse olen vain opistotasoisen koulutuksen käynyt, työttömäksi jäänyt keski-ikäinen. Liian vanha töihin, liian "nuori" eläkkeelle. Lähetän virtuaalisesti halauksen sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä koulutuksesi on ap? Mitä jos opiskelisin uuden alan? Varmasti turhauttavaa kun maisteriksi asti on jo opiskellut :( kiinnostaisiko hyväntekeväisyystyö? Se voisi olla hyvä cv:säkin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on oman onnensa seppä.
Kyllä vaan heti kun joku avaa pajan ovet ja päästää sisään. Sitten voi takoa kun rauta on kuumaa ja palkkaa tulee :) Mutta jos ei anneta mahdollisuutta mihinkään, turha on kylmää rautaa kilkutella, ei tule onnea eikä mitään muutakaan.
Kopkopkop avaa hakas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on oman onnensa seppä.
Kyllä vaan heti kun joku avaa pajan ovet ja päästää sisään. Sitten voi takoa kun rauta on kuumaa ja palkkaa tulee :) Mutta jos ei anneta mahdollisuutta mihinkään, turha on kylmää rautaa kilkutella, ei tule onnea eikä mitään muutakaan.
Ohiksena täytyy sanoa, että tää on kyllä siinä mielessä ihana ketju, kun näin moni tsemppaa ja ymmärtää että työttömyys ei oo oma vika :)
Tässä lista asioista jotka auttoi mua:
-menin autokouluun->ylitin itseni
-lopetin Facebookin ->ei tarvinnut verrata omaa ja muiden elämää
-tapasin ihmisen joka oikeesti näki mut ( ei seurustella mutta vaikutti muhun syvästi)
-lopetin sarjojen katselun, niihin verrattuna oma elämä tuntui tylsältä
-lopetin musiikin kuuntelun koska lisäsi turhia tunteita
- hankin pupuja
-opettelin tekemään uusia ruokia
-aloitin uuden harrastuksen
-lopetin karkin syönnin
-lähdin metsään
Sama tilanne kuin ap:llä, mutta olen mies ja töitä en ole edes yrittänyt hakea tai naisiin tutustua. En uskalla yrittää kumpaakaan, kun häpeän itseäni niin paljon.
Alue: Aihe vapaa
Jep, tässäpä hyvä tiivistys mun persoonallisuudesta. Olen kyllä puhelias ja innostun helposti, mutta uusien ihmisten seurassa olen "ujo", varautunut ja sivustaseuraaja. Kaikki miessuhteeni ovat saaneet alkunsa miehen aloitteesta. Samoin ystävyyssuhteet. Ja samalla tavalla olen menettänyt ystävyyssuhteeni, koska koen jatkuvan yhteydenpidon kuormittavana.
ap