Kun on vain yksi lapsi

Ei haittaa, meillä kun on kaveripiirissä neljä muutakin ainoaa lasta, ja muutama sisarellinen. Kaikista kivoin leikkikaveri lapselle on toinen ainoa lapsi. Sisarelliset hän kokee raskaampina, koska pikkusisar laskee leikin tasoa lapsellisempaan suuntaan. Eli ei se sisarkaan aina ole se ihanteellisin leikkikaveri. Monta kertaa sisarellinen lapsi on jossain oman ikänsä ja sisarensa iän välimaastossa leikeissä, koska on niin tottunut toisen "vauvamaisempiin" leikkeihin. 

Rohkeasti vaan kerhoihin,puistoon yms.Itsellekin tulossa vain yksi lapsi joka jäänee ainoaksi kun ikää on jo sen verran.Onneksi on serkkuja samaa ikäluokkaa ja lapsia alueella enemmän kuin tarpeeksi niin seuraa löytynee kunhan on aktiivinen.Itse olen vähän vähän epäseurallinen,mutta päätin ettei lapsestani tarvitse sellaista tulla.Nyt on jo neuvolan seinältä bongattu iso kasa to di juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeasti vaan kerhoihin,puistoon yms.Itsellekin tulossa vain yksi lapsi joka jäänee ainoaksi kun ikää on jo sen verran.Onneksi on serkkuja samaa ikäluokkaa ja lapsia alueella enemmän kuin tarpeeksi niin seuraa löytynee kunhan on aktiivinen.Itse olen vähän vähän epäseurallinen,mutta päätin ettei lapsestani tarvitse sellaista tulla.Nyt on jo neuvolan seinältä bongattu iso kasa to di juttuja.

Lapsi on jo kouluikäinen. Kesät vaan monesti yksinäisiä kun kaverit kesäreissuillaan.

Meillä oli aina avoimet ovet naapurin lapsille ja asuimmekin pihapiirissä, jossa oli 19 lasta. Lastani paljon vanhempi poikakin kävi meillä usein, heillä oli 9 lasta.

Myös ystävien lapset saivat tulla meille yöksi.

Viisi vuotiaana lapsi aloitti jääkiekon ja siitäkin riitti seuraa 16-vuotiaaksi. Joukkuelajin koin myös hyväksi ainokaiselle.

Hän on myös aina viihtynyt kuitenkin myös itsekseen ja jo pienenä keksi hyvät touhut yksinkin.

Kutsu isoveli kylään, sitten on seuraa.

Meitä harmitti kun ainokaisemme jäi aina toisten ulkopuolelle, sisaruksilla on yleensä omat leikit ja jutut johon ei välttämättä mahdu mukaan. Yksin leikki kotona ja minä yritin olla kaverina. Haluttiin hänelle sitten oma sisarus ja oikessa oltiin, noista on paljon seuraa toisillensa. Yhdessä keksii tekemistä ja on ihana seurata niitten puuhia.

Kyllä kavereita löytyy. Päiväkodissa parhaat kaverit ovat myöskin ainokaisia. Asumme rivitalossa. Naapurustosta löytyy varsinkin aina näin kesäaikaan joku, jonka kanssa leikkiä. Talvisin vapaa-ajan kaverit on harrastuksissa. Eikä aina tarvitse olla kaveria. Lapsi tykkää leikkiä yksinkin tai puuhailla meidän vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeasti vaan kerhoihin,puistoon yms.Itsellekin tulossa vain yksi lapsi joka jäänee ainoaksi kun ikää on jo sen verran.Onneksi on serkkuja samaa ikäluokkaa ja lapsia alueella enemmän kuin tarpeeksi niin seuraa löytynee kunhan on aktiivinen.Itse olen vähän vähän epäseurallinen,mutta päätin ettei lapsestani tarvitse sellaista tulla.Nyt on jo neuvolan seinältä bongattu iso kasa to di juttuja.

Lapsi on jo kouluikäinen. Kesät vaan monesti yksinäisiä kun kaverit kesäreissuillaan.

Fakta on se, että äidin tulee tehdä aika paljon työtä sen eteen, että lapsilla olisi kavereita. Sinäkin voit sopia äitien kanssa tapaamisesta. Aloitat juttelemaan ensin jollekin äidille koulussa tai harrastuksissa, ja sanot sitten, että onko teillä kesällä koskaan tylsää, ja jos on, niin ehdotat sitten yhteistä tekemistä. 

Etkä siellä sitten valita yksinäisyydestä tai kritistoi liikaa, vaan pidät tapaamisen tunnelman mukavalla levelillä. ;)

Lasta voi auttaa, jos lapsi ei itse osaa hankkia vielä kamuja. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aina avoimet ovet naapurin lapsille ja asuimmekin pihapiirissä, jossa oli 19 lasta. Lastani paljon vanhempi poikakin kävi meillä usein, heillä oli 9 lasta.

Myös ystävien lapset saivat tulla meille yöksi.

Viisi vuotiaana lapsi aloitti jääkiekon ja siitäkin riitti seuraa 16-vuotiaaksi. Joukkuelajin koin myös hyväksi ainokaiselle.

Hän on myös aina viihtynyt kuitenkin myös itsekseen ja jo pienenä keksi hyvät touhut yksinkin.

Ja meillä taas lapsen parhaat ystävät ovat olleet niin isoista perheistä, kuin kaksilapsista perheistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Meitä harmitti kun ainokaisemme jäi aina toisten ulkopuolelle, sisaruksilla on yleensä omat leikit ja jutut johon ei välttämättä mahdu mukaan. Yksin leikki kotona ja minä yritin olla kaverina. Haluttiin hänelle sitten oma sisarus ja oikessa oltiin, noista on paljon seuraa toisillensa. Yhdessä keksii tekemistä ja on ihana seurata niitten puuhia.

Minkä ikäisenä jäi leikkien ulkopuolelle? Nimittäin jos tuon ongelman huomattuanne ehditte vielä pyöräyttää kaverin lapselle, jotka jopa leikkivät yhdessä, niin uskoisin esikon olleen havainnon hetkellä vasta parivuotias. Tuon ikäiset eivät oikein vielä hiffaa, miten leikkiä yhdessä...

Meillä ainokainen on kyläillessä se suositumpi kuin esim isäntäperheen nuorin lapsi ja se nuorin tuppaa jäädä ulkopuolelle. Näin se yleensä menee.