Miksi hankkia lapsia silloin, kun elämällä on vielä vaikka mitä jännittävää tarjota?

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Ehtii sitä sittenkin kun lapset ovat aikuisia. Enemmänkin en ymmärrä niitä jotka tekevät lapset ikävälillä 25-29. Mielummin tosi nuorena tai sitten yli 30-vuotiaana.

Joillekin ne lapset ja niihin liittyvät asiat on sitä jännittävää elämää ja se juttu mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Olet varmasti oikeassa. Kauhistuin vain itse, kun tajusin miten se aika on tosiaan poissa, ja kuinka se olisi mennyt viemäristä alas jos olisin perheellistynyt nuorena. Vaikka minulla olisikin lapset muuttamassa pois kotoa alle 40v niin olen niin erilainen ihminen, kuin mitä olin 20-30 v. Tajusin, että elämäni menee juuri oikein :) nyt voin keskittyä lapsiin, eikä ole olo että "kyllä ne kohta muuttaa pois" mitä nuoret äidit toistelee. Toivottavasti mun ei muuta ikinä ;)

Milloin elämällä lakkaa se tarjonta? Mitä tuo eläminen on??

"Biletin ja ELIN"

Just tollasen massamuotti-ihmisen käsitys mielekkäästä elämästä ja myös siitä et on vaan tietty aika jolloin se on toteutettavissa tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Olet varmasti oikeassa. Kauhistuin vain itse, kun tajusin miten se aika on tosiaan poissa, ja kuinka se olisi mennyt viemäristä alas jos olisin perheellistynyt nuorena. Vaikka minulla olisikin lapset muuttamassa pois kotoa alle 40v niin olen niin erilainen ihminen, kuin mitä olin 20-30 v. Tajusin, että elämäni menee juuri oikein :) nyt voin keskittyä lapsiin, eikä ole olo että "kyllä ne kohta muuttaa pois" mitä nuoret äidit toistelee. Toivottavasti mun ei muuta ikinä ;)

Sama. En todellakaan jaksaisi edes mitään rälläys monen päivän festari / baari reissuja enää tai haaveile mistään extempore reissusta tai muutosta ulkomaille. Tein noi kaikki jo nuorena ja oli hauskaa, mutta ei kiitos sitä enää! Nyt on aika keskittyä lapseen

Se tylsistyminen on ohimenevää ja aika pakollista lapsiperhevuosina. Minulla uusi vapaa elämänvaihe on nyt koittamassa, lapsi aikuistumassa, asuntolaina maksettu. Ajattelin minimoida työnteon ja ruveta reissaamaan yhdessä puolison (eläkkeellä) kanssa. Ollaan nelikymppisiä, ja ollaan myös biletetty ja eletty. Mihin se elämän tarjottava olisi loppunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Olet varmasti oikeassa. Kauhistuin vain itse, kun tajusin miten se aika on tosiaan poissa, ja kuinka se olisi mennyt viemäristä alas jos olisin perheellistynyt nuorena. Vaikka minulla olisikin lapset muuttamassa pois kotoa alle 40v niin olen niin erilainen ihminen, kuin mitä olin 20-30 v. Tajusin, että elämäni menee juuri oikein :) nyt voin keskittyä lapsiin, eikä ole olo että "kyllä ne kohta muuttaa pois" mitä nuoret äidit toistelee. Toivottavasti mun ei muuta ikinä ;)

Joo oot oikeessa. Sun elämä on just mennyt oikein ja olet kaiken napa.

Seuraava, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Olet varmasti oikeassa. Kauhistuin vain itse, kun tajusin miten se aika on tosiaan poissa, ja kuinka se olisi mennyt viemäristä alas jos olisin perheellistynyt nuorena. Vaikka minulla olisikin lapset muuttamassa pois kotoa alle 40v niin olen niin erilainen ihminen, kuin mitä olin 20-30 v. Tajusin, että elämäni menee juuri oikein :) nyt voin keskittyä lapsiin, eikä ole olo että "kyllä ne kohta muuttaa pois" mitä nuoret äidit toistelee. Toivottavasti mun ei muuta ikinä ;)

Joo oot oikeessa. Sun elämä on just mennyt oikein ja olet kaiken napa.

Seuraava, kiitos!

No voi hellanduudeli :D

Voisko joku kertoo mitä se eläminen on, jota niin mainostetaan aina matkailun ja bilettämisen yhteydessä?? Miten se eläminen poikkeaa toisenlaisista valinnoista? Mikä tekee siitä omasta elämisestä niin ylivertaista verrattuna muiden valintoihin, joissa toteutetaan itseään täysillä oli se sitten uraputki, perhe tai vaikka maatilan pyörittäminen?

Näihin en ole vielä "eläviltä" saanut vastausta tähän päivään mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Olet varmasti oikeassa. Kauhistuin vain itse, kun tajusin miten se aika on tosiaan poissa, ja kuinka se olisi mennyt viemäristä alas jos olisin perheellistynyt nuorena. Vaikka minulla olisikin lapset muuttamassa pois kotoa alle 40v niin olen niin erilainen ihminen, kuin mitä olin 20-30 v. Tajusin, että elämäni menee juuri oikein :) nyt voin keskittyä lapsiin, eikä ole olo että "kyllä ne kohta muuttaa pois" mitä nuoret äidit toistelee. Toivottavasti mun ei muuta ikinä ;)

Oletko jotenkin vajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten haluta, mitä he haluavat. Et voi kääntää toisen haluja omien halujesi kaltaisiksi.

Olet varmasti oikeassa. Kauhistuin vain itse, kun tajusin miten se aika on tosiaan poissa, ja kuinka se olisi mennyt viemäristä alas jos olisin perheellistynyt nuorena. Vaikka minulla olisikin lapset muuttamassa pois kotoa alle 40v niin olen niin erilainen ihminen, kuin mitä olin 20-30 v. Tajusin, että elämäni menee juuri oikein :) nyt voin keskittyä lapsiin, eikä ole olo että "kyllä ne kohta muuttaa pois" mitä nuoret äidit toistelee. Toivottavasti mun ei muuta ikinä ;)

Sama. En todellakaan jaksaisi edes mitään rälläys monen päivän festari / baari reissuja enää tai haaveile mistään extempore reissusta tai muutosta ulkomaille. Tein noi kaikki jo nuorena ja oli hauskaa, mutta ei kiitos sitä enää! Nyt on aika keskittyä lapseen <3

Käyn festareilla 41- v. mieheni tai 16 v. poikamme kanssa. Rälläys ei ole erityisesti juttuni, saahan sitä rällätä omansa kanssa kun ollaan kahdestaan. Haaveilen juurikin extempore-reissuista tai muutosta, kun tiedän miten toimia ja rahaa on, takaan sen. Liki 70-v. leskivanhempani vietti juuri talven etelässä. N. 44.

Kun oltiin lapseton aviopari, käytettiin aikaa mm. tv-sarjojen katseluun, kirjojen lukemiseen, konsolipeleihin, matkusteluun, ystävien näkemiseen ja kerran-pari vuodessa "kunnolla" juhlimiseen. Nyt lapsiperheenä käytetään aikaa mm. ulkoiluun, lapsille lukemiseen, (lasten)kulttuuriin ja -tapahtumiin, matkusteluun, ystävien (ystäväpiiri on lasten myötä laajentunut kauheasti!) tapaamiseen ja kerran-pari vuodessa "kunnolla" juhlimiseen. Elämä on rikastunut kauheasti, mutta konkreettiset menetykset ovat tasoa yhteen muovikassiin ei mahdu enää viikon ruokaostokset ja kirjoja en kyllä jaksa ainakaan arkena lukea itselleni. Suurin osa meistä ei ikinä ole mitään suuria elämysmatkailijoita ja himobilettäjiä, vaan me sulahdamme lapsiperhe-elämään aika mukavasti. 

Matkustin nuorena paljon enkä lopettanut äitiyden myötä. Reissut eivät tietenkään ole samanlaisia enää mutta ne on nyt lapsen kanssa eri tavalla jänniä.

En ymmärrä, miksi lapsen myötä pitäisikään tylsistyä kotiin. Me ainakin tehdään koko ajan kivoja asioita ja meillä on joka päivä hauskaa.

Oliks tää taas niitä avauksia, joissa elämä loppuu vanhemmuuteen? Ei minun ainakaan loppunut mihinkään.

No voi hitsi, anteeksi jos en pidä ryyppämistä elämän arvona. Voi hitsin hitsi kun menetän varmaan hurjan paljon sun mielestä.

TAAS. Monesko aloitus tälle päivälle? Sun kandeis hankkia lapset ajankuluksi tai edes harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

matkustin, biletin, ELIN! Olen niin onnellinen, että se aika kun olin nuori ja rohkea, tuli käytettyä hankkimalla vaikka mitä kokemuksia ja näkemyksiä. Enää en uskaltaisi puoliakaan, tai saa enää samanlaista fiilistä asioista.

Nyt olen yli 30v ja tylsä. Lapsia nyt sitten, kun muutakaan en enää keksi. Ihanaa sekin varmasti tulee olemaan. Mutta sitä en ymmärrä, että joku haluaa ainoan nuoruutensa tuhlata tylsistymällä kotiin.

Täysin samaa mieltä! Juuri viimeksi tänään mietin kuinka elämä olisi oikeasti valunut hukkaan jos olisin hankkinut lapset heti parikymppisenä. Niin paljon uusia ihmisiä, tunteita, kokemuksia, nähtävyyksiä ja ennen kaikkea se vapauden ja kaikkivoipaisuuden tunne mikä vielä siinä alle 30v:na oli, sitä ei enää saa millään takaisin. Lapsien kanssa liikumme ja matkustamme paljon, tutustumme uusiin ihmisiin mutta samaa "minä elän ja olen vapaa" fiilistä ei vaan pysty saamaan takaisin vaikka viettäisin heidän kanssa vuoden Kiinassa.

Ja mitä me just puhuttiin niistä hymiöistä?

Hmmm. Enpä voi sanoa menettäneeni yhtään mitään tai eläväni tylsemmin lasten takia. Sain lapset ollessani 33- ja 35- vuotias, nyt olen 50-vuotias.

Ihan yhtä lailla on tullut matkusteltua, harrastettua ja biletettyäkin tarpeeksi. Tehtyä haastavaa asiantuntijatyötä. Ei lasten vanhemmuus mikään vankilatuomio ole, kun on kaksi vastuunsa kantavaa vanhempaa.

Sitä paitsi lapset kasvavat ällistyttävän nopeasti. Nyt minulla on kaksi älylästä ja nokkelaa lasta, joiden kanssa käymme mielenkiintoisia keskusteluja kaikenlaisista aiheista. Varsinkin tuo esikoistyttäreni on minusta aivan hemmetin loistavaa seuraa, ei ole koskaan tylsää ja ymmärrämme erinomaisesti toisiamme ja toistemme mustaa huumoria. Ja juuei, en syrji poikaanikaan, hänen kanssaan meillä on sitten taas toisenlaiset jutut, ja hän on valtavan rakas lapsi, vähän eri lailla vain.

En kadu. Koen, että äitiys ja lapset ovat opettaneet minulle hurjasti kaikenlaista elämästä ja itsestänikin. Ja lasten kautta on pakko pysyä jyvällä monenlaisesta nuorten elämään kuuluvasta, tunnen nykymusiikkia ja elokuvakulttuuriakin paremmin kuin yksikään ikäiseni lapseton työtoveri. Peruskoulun oppimääräkin on tullut vielä keski-iässä kerrattua, kun olen kuulistellut lapsia kokeisiin....