Löytyykö täältä muita, joita ei kiinnosta työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut?

Meikäläinen on tismalleen samaa mieltä. Työt teen hyvin ja työasioista tarpeen tullen on hyvä keskustella, mutta kahvipöytä on latautumista varten - mitä hiljaisempaa ja epäsosiaalisempaa, sen parempi.

Jaa, eiköhän tuo vähän riipu seurasta ja työpaikasta.

Minä olen valtakunnallisessa mediassa ulkomaantoimittajana, ja meillä on todella hyviä keskusteluja. Ok, kahvilla emme juurikaan käy, vaan haemme yleensä kahvia työpöydän ääressä juotavaksi, mutta lounaalla jutellaan milloin mistäkin aiheesta. Journalismista, uutisaiheista, keikkakokemuksista, jutunaiheista, vanhemmuudesta... perjantaina puhuttiin pitkään Navalnyista, torstaina hyvistä Lähi-idän fiksereistä ja heidän palkkioidensa tasosta ja länsimedian vaikutuksesta niihin....

Noista keskusteluista on paitsi hupia, myös isosti usein apua työssä. Voi vaikka peilata omaa jutunaihettaan kavereihin, ja aina saa hyviä ehdotuksia siitä, mitä pitäisi ottaa huomioon ja miten rajata aihetta.

Mutta toki tämä pätee siis hyvään työporukkaan ja asiantuntijatyöhön. Voisin kuvitella, että jossain suorittavassa työssä lepohetki tulee enemmän tarpeeseen.

Päivän parhaat hetket ovat kahvitauolla, meillä on erittäin mukavaa ja huumorintajuista porukkaa. Jaksaa painaa duuniakin sitten taas hyvällä menolla.

Varsinkin kun on pieni työpaikka. Ei kiinnosta keskustella syvällisesti eikä pinnallisesti. Olen alkanut tahallisesti jättää kahvit väliin, onneksi mun vatsakaan ei kestä kahvia eikä teetä kovin paljon. Toivoin, että sinä aikana saisi tehdä töitä rauhassa, mutta tämä on johtanut siihen, ettei muutkaan pidä ja nyt minua pidetään syyllisenä siihen, että kahvitauot on lopetettu. Mä olen se, joka on valittanut täällä möykkäävästä työkaverista ja olen toivonut, että menisi edes vartiksi kahville, mutta ei, nyt sekin ilo on mennyt. Mun pitäisi jotenkin saada muut pitämään se kahvitauko. 

Ei kaikissa töissä edes ole tuollaista työyhteisöä, jonka kanssa keskustella. Ehkäpä vähemmän sosiaaliset ihmiset hakeutuvatkin enemmän sellaisiin ammatteihin, joissa työt tehdään pääasiassa yksin.

Edellisessä työpaikassa rakastin kahvittelukeskusteluja, mutta olinkin tuntenut työkaverit jo pidempään, myös vapaa-ajalla, niin juttua riitti. Nykyisessä työpaikassani en juurikaan kaikkia tunne, eikä oikeastaan edes huvita mennä keskustelemaan turhanpäiväisyyksiä. Myös ruoka olisi kiva saada syödä ihan rauhassa taukotuvassa lehtiä lueskellen.. mutta aina siihen joku änkeää juttelemaan.

Meillä ei ole hyvä työporukka, vaikka onkin pieni firma. Pidän työstäni, mutta pomo aloittaa aina jonkun yhteistyökumppanin tai asiakkaan mustamaalaamiseen, enkä todellakaan jaksa sitä kuunnella. Enkä halua kuunnella hänen yksityiskohtaisia selostuksiaan lastensa opinnoista, kun odottaa sitä myös minulta. Ei lasteni opinnot yksityiskohtaisesti kuulu minulle ja vielä vähemmän hänelle, mulle kun riittää välillä kuulla miten menee ja että pyytävät apua, jos on tarpeen. 

Eihän ketään voi ne kiinnostaa. En ymmärrä, miten jotkut voivat puhua tyhjää sillä tavalla. Kukaan ei koskaan puhu mistään kiinnostavasta. Tämä on mielikuvani. Fiksulla työpaikalla toisin.

Ei kiinnosta sitten tippaakaan. Siksi olenkin valinnut ammatin, missä on mahdollisuus etätyöhön. Kyllä sosiaalisuutta pystyy ihan riittävästi harrastamaan vapaa-ajallakin, mikäli kiinnostaa.

Hyvä jos ehtii sen kahvin hörpätä sillä kahvitauolla, niin jos sen tauon nyt yleensäkin ehtii pitää. Ei siinä kyllä ole aikaa suuta käyttää muuhun kuin jonkin nopean välipalan syömiseen ja kahvin juomiseen.

Mikäs muissa ihmisissä pelottaa ja inhottaa?

Hiljaisuudesta nauttiminen on ok, mutta AV:lla muiden kahvipöytäkeskustelut ovat aina olevinaan pinnallista typerää epäloogista kaakatusta turhista aiheista jne... Käsitys on yksisilmäinen, koska ei-syvälliselläkin juttelulla on oma funktionsa.

Mikä hiertää? Henkisesti hyvinvoiva ihminen ei suhtaudu muihin vihamielisesti, sen kun jättäytyy ulkopuolelle ja puuhailee omiaan.

Minulla on aina ollut sellainen periaate, että olen töissä tekemässä töitä ja sosiaalisuutta harrastan sitten vapaa-ajalla. Toisin sanoen, minulla on kaksi persoonaa; "työminä" ja "yksityisminä".

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikissa töissä edes ole tuollaista työyhteisöä, jonka kanssa keskustella. Ehkäpä vähemmän sosiaaliset ihmiset hakeutuvatkin enemmän sellaisiin ammatteihin, joissa työt tehdään pääasiassa yksin.

On myös sosiaalisia ammatteja, joissa ollaan paljonkin tekemisissä asiakkaiden kanssa, mutta ei paljonkaan työtovereiden, vaan työt tehdään yksin. Esimerkiksi kuljetusala, pappi, kotihoitaja...

Ei tosiaan kiinnosta kuunnella kahvipöydässä, miten työkaverin myrskyisä ihmissuhde on taas off-vaiheessa ja häntä on lyöty ja heitelty pitkin seiniä. Työkaverin ei tarvitse olla työtoverin terapeutti tai kriisityöntekijä

Ketä kiinnostaa jutella työkavereiden kanssa syvällisesti työpaikalla? Töitä sinne ollaan tultu tekemään ei tutustumaan tai pohtimaan syntyjä syviä.

Joo sama homma, ei kiinnosta ollenkaan lapsi/koira/uusi auto -jutut. Mieluummin juon kahvini rauhassa ja luen vaikka lehteä. Jos oon epäsosiaalinen, niin se on mun asia. Hommat hoidan kuitenkin aina.

Mustamaalaamista ja perheväkivaltakertomuksia? Missä IHMEESSÄ te oikein olette töissä?

Minä olen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta kuuntelen työkavereiden juttuja mielelläni sivukorvalla eikä minulla ole heistä mitään pahaa sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mustamaalaamista ja perheväkivaltakertomuksia? Missä IHMEESSÄ te oikein olette töissä?

Minä olen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta kuuntelen työkavereiden juttuja mielelläni sivukorvalla eikä minulla ole heistä mitään pahaa sanottavaa.

Ah niin ihanassa miesvaltaisessa insinööritoimistossa ainoana naisena. Miesvaltaisellahan jutut on aina niin fiksuja...t. se, jonka pomo joko mustamaalaa asiakkaita/yhteistyökumppaneita tai puhuu koko ajan lapsistaan, jos ei tee edellä mainittua. Eikä ole miessseurassa sen parempi, joskus kun käy niitä hänelle mieluisia yhteistyökumppaneita, haukutaan muita osapuolia porukassa. Pieni avokonttori, joten kaiken kuulee. 

Onko se ap sinulta jotenkin pois, jos jotkut muut nauttivat kahvipöytäkeskusteluista? Ei kai sinua kukaan pakota niihin osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko se ap sinulta jotenkin pois, jos jotkut muut nauttivat kahvipöytäkeskusteluista? Ei kai sinua kukaan pakota niihin osallistumaan?

Tervetuloa vauvapalstalle. AP on aina omasta mielestään huippuälykkö joka tekee kaiken oikein. Muut ovat huipputyhmyreitä, jotka tekevät kaiken väärin. AP on oikeassa, muut ovat väärässä.