Lue keskustelun säännöt.
Vauvan isolaatio - Miten 24 tunnin yksinjättäminen vaikuttaa pikkuvauvaan?
12.06.2017 |
Kuulin vasta aikuisena,
että minut on jätetty yksin pinnasänkyyn huutamaan ja nukkumaan monta kertaa yli vuorokaudeksi,
niin ettei kukaan ole ollut paikalla tai hoitanut minua. Kerran päivässä käytiin vaihtamassa vaipat ja täyttämässä tuttipullo, kun olin 1kk-10kk:n ikäinen.
Vanhempani olivat töissä tai ravintolassa, olin vahinkovauva, heillä ei ollut aikaa minulle.
Aloin ymmärtää apaattisuuttani ja hiljaisuuttani paitsi lapsuudessa,
myös nyt aikuisena.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä skitsofreenisen persoonallisuushäiriön vuoksi.
Olen sukuni ainoa henkisesti sairas.
Luulin ennen, että olen ihan luonnostaan temperamentiltani vaisu ja totinen, ja että rankka koulukiusaaminen oli se mikä rasitti mielenterveyttäni murtaen minut.
Onko missään tietoa tai tilastoa,
miten eristetyt vauvat ovat kehittyneet?
Miten laiminlyönti vauvaiässä vaikuttaa persoonallisuuteen aikuisena?
Onko kaltaisiani missään?
Kommentit (21)
"Suvussa ainoa jolla mielenterveysongelmia", no enpä sanoisi, vanhempasi eivät kyllä ihan täysillä valoilla ole olleet liikenteessä. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minut jätettiin päivisin oman onneni nojaan koska äitini vietti aikaa 2 vuotta vanhemman isoveljeni kanssa. Hänen lastenkasvatusfilosofiansa mukaan piti estää ettei isoveli tule vauvasta mustasukkaiseksi eikä vauva tajua mitään siitä onko yksin vai ei.
Minä olen rajatilapersoonallisuus, ihmissuhteet on erittäin erittäin vaikeita, en osaa päästää ketään lähelleni, kaikki (erittäin riitaisat) parisuhteeni ovat kariutuneet siihen että olen lopulta itse lähtenyt kävelemään. Kuvailisin olotilaani niin että mulla on sisimmässäni suuri aukko jota olen yrittänyt täyttää toisilla ihmisillä, alkoholilla, huumeilla you name it. Terapeuttini sanoi että tämän kaltaisia ihmisiä on paljon esim. adoptiolapsissa jos ovat viettäneet elämänsä alun jossain laitoksessa jossa vain fyysisistä tarpeista on huolehdittu.
Vierailija kirjoitti:
Hui kauhea, voiko tuollaista tapahtua? Lapsen ensimmäinen elinvuosi on psyyken kehityksen kannalta kaikista tärkein, joten ei todellakaan ole ihmekään, jos sinulla on ongelmia mielenterveytesi kanssa! Noin vakava deprivaatio varhaislapsuudessa vaikuttaa mm. kiintymyssuhteen ja sitä kautta turvallisuuden tunteen muodostumiseen, minäkuvaan, kykyyn ilmaista itseään ja tarpeitaan, perusluottamukseen jne. Suosittelisin sinulle erittäin pitkäkestoista ja intensiivistä terapiaa! Joitakin asioita on mahdollista korjata vielä aikuisenakin, mutta kyllä tuo on jättänyt varmasti todella syvät jäljet sinuun.
Kyllä, itseilmaisusta sain moitteita kouluaikana.
Opettelin vasta täysi-ikäiseksi tultuani sanomaan, että "minusta tuntuu" joltakin,
aluksi oli outoa että minun tunteeni kiinnostivat jotain toista ihmistä.
Onneksi on sentään naispuolisia ystäviä, joille voin puhua.
Se vain häiritsee joskus, että jos puhun eristyksestä vauvana tai toisaalta murrosiässä puhjenneita irrationaalisia harhaluuloja/ pelkoja,
he eivät kykene samaistumaan. Kauhistelevat vain.
Olen myös tavannut ikäiseni miehen, olen halannut lämpimästi toista ihmistä, mikä on ollut ennenkokematon onni.
Haluaisin johonkin terapiaan ja asuntolaan asumaan, en jaksa elää yksin.
Natsithan tekivät tuollaisia ihmiskokeita, jättivät vauvan yksin vuorokausiksi ja vertailivat eristettyjä vauvoja niihin, joita vanhemmat hellivät ja huomioivat.
Kokeessa 20 vastasyntynyttä lasta laitettiin laitokseen, jossa hoitajat ruokkivat, pesivät ja vaihtoivat vauvojen vaippoja, mutteivät tehneet muuta. Vauvoja ei saanut katsoa eikä niihin saanut koskea enempää kuin mitä oli pakko. Niille ei ikinä saanut puhua. Fyysiset tarpeet kyllä täytettiin ja laitos oli steriili, joten vauvat eivät ikinä sairastuneet mihinkään.
Neljän kuukauden päästä tuo koe lopetettiin, koska puolet vauvoista oli kuollut. Fysiologista syytä kuolemille ei löydetty, koska vauvat olivat hyvin terveitä ja hyväkuntoisia. Ennen kuolemaa oli kuitenkin ajanjakso, jonka aikana vauva ei enää yrittänyt "jutella" hoitajille ja hakea heidän huomiotaan. Ne eivät liikkuneet tai ilmehtineet mitenkään, ja tästä kokeen johtajat tiesivät kuoleman seuraavan pian.
Tuon ihmiskokeen ainoa tulos oli, että lämpö ja huomio ovat tärkeitä kehittyvälle ihmiselle.
Googleta Harlow experiment
Vauvat joita ruokittiin mutta joille ei tehty mitään muuta (ei koskettu edes), niin kaikki kuolivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et taida olla sukusi ainut henkisesti sairas. Kuulostaa , että sun vanhemmilla on ollut helvetin paljon vikaa päässä. Vaikka olisi vahinkovauva ja töitä tehtävänä, niin normaali ihminen ei varmasti voisi hylätä vauvaansa tuolla tavalla. Miten sait edes tietää, että asiat ovat olleet noin? Tuntuu tosi pahalta sun puolesta. Noin ei olisi missään nimessä saanut käydä.
Vierailija kirjoitti:
Googleta Harlow experiment
Vauvat joita ruokittiin mutta joille ei tehty mitään muuta (ei koskettu edes), niin kaikki kuolivat
On ihmisillä perkele vikaa päässä, kun tuollaisia kokeita tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Suvussa ainoa jolla mielenterveysongelmia", no enpä sanoisi, vanhempasi eivät kyllä ihan täysillä valoilla ole olleet liikenteessä. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista.
Samaa mietin. Ihan kauheaa ajatellakin, että pieni avuton vauva jätetään yksin.
Olen ap pahoillani puolestasi :(
Voi se koulukiusaaminen ollakin isompi syy, mistäpä sitä tietää. Kuitenkin tuo eristyshomma on voinut johtaa siihen, että sinulle kehittyi sopiva persoona kiusaamisen kohteeksi joutumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, itku tuli, kun tämän luin. Hakeudu nyt mahdollisimman pian lääkäriin. Olet varmasti oikeutettu pitkälliseen terapiaan ja todellakin sitä myös tarvitset.
Herranen aika. En osaa muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä sairaalassa vauvat hoidettiin hyvin, mutta vain yksi, joka nukkui oven vieressä sai hoitajat paijaamaan ja ottamaan syliin. Hän ainoana selvisi. Liittyy noihin natsiaikoihin.
Sinulla on vahva psyyke kun olet selvinnyt. Vauvoja kuuluu helliä ja niille kuuluu 'lässyttää' näin normaali aikuinen toimii.
Ihan hirveää :( toivottavasti pääset terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Natsithan tekivät tuollaisia ihmiskokeita, jättivät vauvan yksin vuorokausiksi ja vertailivat eristettyjä vauvoja niihin, joita vanhemmat hellivät ja huomioivat.
Kokeessa 20 vastasyntynyttä lasta laitettiin laitokseen, jossa hoitajat ruokkivat, pesivät ja vaihtoivat vauvojen vaippoja, mutteivät tehneet muuta. Vauvoja ei saanut katsoa eikä niihin saanut koskea enempää kuin mitä oli pakko. Niille ei ikinä saanut puhua. Fyysiset tarpeet kyllä täytettiin ja laitos oli steriili, joten vauvat eivät ikinä sairastuneet mihinkään.
Neljän kuukauden päästä tuo koe lopetettiin, koska puolet vauvoista oli kuollut. Fysiologista syytä kuolemille ei löydetty, koska vauvat olivat hyvin terveitä ja hyväkuntoisia. Ennen kuolemaa oli kuitenkin ajanjakso, jonka aikana vauva ei enää yrittänyt "jutella" hoitajille ja hakea heidän huomiotaan. Ne eivät liikkuneet tai ilmehtineet mitenkään, ja tästä kokeen johtajat tiesivät kuoleman seuraavan pian.
Tuon ihmiskokeen ainoa tulos oli, että lämpö ja huomio ovat tärkeitä kehittyvälle ihmiselle.
En ole ennen tästä lukenutkaan, herrajumala miten hirveä koe.
Ja kaikki sympatiat ap:lle, noin ei missään nimessä saisi käydä kenellekään. Vanhempasi joutaisivat lukkojen taakse.
Olen todella pahoillani puolestasi, ap! Toivottavasti pääset terapiaan ja saat edes jotain asioita korjattua näin jälkikäteen! Tuntuu niin järkyttävältä ajatella, että joku voi hylätä oman lapsensa noin, vaikka kai näitä tapauksia on enemmänkin, eivät vain välttämättä tule tietoon.
Tässä äidistään yli puoleksi vuodeksi kokonaan eristetty ilmeetön Lam-vauva, kuvattu 9-10-kuukautisena. Vuosi 1969.
Tuntuu oudolta, että tutkijoilla oli aikaa kuvata vauvaa, mutta kukaan ei joutanut ottaa vauvaa syliin, katsoa häntä silmiin,
hoitaa ja puhua pikku Lamille.
Lam on nyt 48-vuotias,
missä kunnossa hän mahtaa olla?
Vierailija kirjoitti:
Tässä äidistään yli puoleksi vuodeksi kokonaan eristetty ilmeetön Lam-vauva, kuvattu 9-10-kuukautisena. Vuosi 1969.
Tuntuu oudolta, että tutkijoilla oli aikaa kuvata vauvaa, mutta kukaan ei joutanut ottaa vauvaa syliin, katsoa häntä silmiin,
hoitaa ja puhua pikku Lamille.Lam on nyt 48-vuotias,
missä kunnossa hän mahtaa olla?
Lam näytetään kohdassa 2:20 ->
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googleta Harlow experiment
Vauvat joita ruokittiin mutta joille ei tehty mitään muuta (ei koskettu edes), niin kaikki kuolivat
On ihmisillä perkele vikaa päässä, kun tuollaisia kokeita tekevät.
Ne tehtiin 50-luvulla reesusmakakeilla ja niistä saatiin arvokasta tietoa, toisin kuin miljoonista nykyään lihaksi ja nahaksi tapetuista elukoista. Just saying...
Kiintymyssuhde on lapsen ja hänen huoltajansa (yleensä äidin) välinen tunnesuhde, joka syntyy lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta. Lapsi muodostaa ensimmäisen suhteensa äitiin tai muuhun häntä ensisijaisesti hoitavaan henkilöön. Kun lapsen tarpeet huomataan ja niihin reagoidaan oikein ja nopeasti, vauva oppii luottamaan aikuiseen ja hänelle syntyy turvallinen olo.
Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon, minäkuvaan ja siihen, miten hän aikuisena luottaa muihin ihmisiin.
Kiintymyssuhteita on neljänlaisia; turvallisesti, välttelevästi, vastustavasti ja ristiriitaisesti kiintyneitä.
Turvallinen kiintymyssuhde, jossa lapsen tarpeet on huomioitu, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde on toimiva. Lapsi luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla jos lapsi tarvitsee tätä. Turvallisesti kiintynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, avoin ja luottavainen ja hän luo onnistuneita ihmissuhteita.
Turvaton kiintymyssuhde, jossa lapsi välttelee tarvitsevuutta, koska on oppinut äidin läsnäolon ja saatavuuden olevan epävarmaa. Turvattomasti kiintynyt lapsi voi olla kiintynyt joko takertuvasti, välttelevästi tai pelokkaasti. Turvattomasti kiintynyt lapsi pelkää aikuisena hylätyksi tulemista ja välttelee siksi läheisiä ihmissuhteita.
Vauvan ja äidin välistä kiintymyssuhdetta on tutkittu ns. vierastilanne-menetelmällä. Tutkimuksessa katsottiin miten lapsi reagoi joutuessaan eroon äidistään ja miten hän suhtautuu äitiin kun tämä tulee takaisin.
Hui kauhea, voiko tuollaista tapahtua? Lapsen ensimmäinen elinvuosi on psyyken kehityksen kannalta kaikista tärkein, joten ei todellakaan ole ihmekään, jos sinulla on ongelmia mielenterveytesi kanssa! Noin vakava deprivaatio varhaislapsuudessa vaikuttaa mm. kiintymyssuhteen ja sitä kautta turvallisuuden tunteen muodostumiseen, minäkuvaan, kykyyn ilmaista itseään ja tarpeitaan, perusluottamukseen jne. Suosittelisin sinulle erittäin pitkäkestoista ja intensiivistä terapiaa! Joitakin asioita on mahdollista korjata vielä aikuisenakin, mutta kyllä tuo on jättänyt varmasti todella syvät jäljet sinuun.