Olisi syytä jokaisen lasten kanssa matkustavan ottavan huomioon ja muutenkin

Mitä siinä on hyvää? En siis tarkoita, että kirjoitus olisi huono, vaan että tässä aloituksessa nyt on vaan linkki ja lause, eikä ollenkaan avata asiaa. Ja jos asiaa ei avata, en avaa minäkään linkkiä.

Joten laitahan vähän lainausta tai omin sanoin kerro, mistä tässä linkin takaisessa jutussa on oikein kyse ja jatketaan sitten.

Linkki kertoo yksinkertaisista vanhemmista jotka eivät jaksa eikä viitsi ottaa huomioon muita ihmisiä. Ja näitähän löytyy.

Toiveena on, että jollain edes syttyisi järjenlamppu, joka ohjaisi käyttäytymistä vastedes sekä ottamaan kasvatusvastuuta.

Samaa mieltä blogistin kanssa. Just tuollaisia kokemuksia joka kerta kun reissuilla tapaa lapsiperheitä. Pitäisi suorittaa jokin kasvatuksentutkinto ennekuin aletaan tenavia väsäämään, kaikista ei tod. ole siihen.

Monta ajatusta heräsi. Tämän perheen lapsi on kokenut matkaaja joten ihmekö tuo että hän osaa käyttäytyä. Se on hänelle rutiinia. Jollekin lapselle matkustus on harvinaista ja stressaavaa, etenkin väsyneenä.

Se on totta, että noissa esimerkeissä vika oli vanhemmissa. Se on täysin selvää.

Ärsyttävää oli kuitenkin tuo kruununkiillotus. Tämä leidi kun vain kerran sanoo jotain niin koko valtakunta kumartaa. Olisikohan kyseessä aivan yksinkertaisesti hämmennys + häpeä, joka lapset valtaa kun vieras komentaa. Itse kun harvoin lapseni kanssa matkustan niin todella toivoisin muiden sanovan hänelle, että esimerkiksi päristely ärsyttää. Minä en saa sitä loppumaan. Matkalla ei ole mitään millä kiristää. Kotona voi ottaa lelun jemmaan tai jättää ilman jälkiruokaa, mutta siellä lentokoneessa on aika vähän keinoja.

Vierailija kirjoitti:

Monta ajatusta heräsi. Tämän perheen lapsi on kokenut matkaaja joten ihmekö tuo että hän osaa käyttäytyä. Se on hänelle rutiinia. Jollekin lapselle matkustus on harvinaista ja stressaavaa, etenkin väsyneenä.

Se on totta, että noissa esimerkeissä vika oli vanhemmissa. Se on täysin selvää.

Ärsyttävää oli kuitenkin tuo kruununkiillotus. Tämä leidi kun vain kerran sanoo jotain niin koko valtakunta kumartaa. Olisikohan kyseessä aivan yksinkertaisesti hämmennys + häpeä, joka lapset valtaa kun vieras komentaa. Itse kun harvoin lapseni kanssa matkustan niin todella toivoisin muiden sanovan hänelle, että esimerkiksi päristely ärsyttää. Minä en saa sitä loppumaan. Matkalla ei ole mitään millä kiristää. Kotona voi ottaa lelun jemmaan tai jättää ilman jälkiruokaa, mutta siellä lentokoneessa on aika vähän keinoja.

Ja yhtään vapauttamatta näiden esimerkkiperheiden vanhempia omasta vastuustaan (!!!), niin voiko kirjoittaja olla ylpeä itsestään ja mainostaa huikeaa lapsen kohtaamistaitoaan jos ensimmäinen puheeksiotto penkinpotkinnasta pitää tehdä jäätävästi uhkaillen? Ei ihme että Bella toimii jos kuri on omalle yhtä säälimätön, ja tätä en lue ansioksi. En voi ymmärtää miksi pitää ensin kerätä se raivo jo sitten vasta avata suu. "Hei, anteeksi, tuo penkin potkiminen häiritsee minua, tuntuu inhottavalta selässä. Ole hyvä ja lopeta. Kiitos."

Eikö blogisti juuri ollut pyytänyt ensin muutaman kerran ennekuin sanoi terävämmin selkänojaa potkivalle pojalle.

Jos vanhemmilla on ohjat käsissä lastenkasvatuksessa pärjää missä ja milloin vain. 

Lapsia kun ihan oikeasti pitää kasvattaa ohjaamalla, kertomalla miten tulee käyttäytyä/toimia, vaatimalla  että noudatetaan annettuja käskyjä. Kaikki tämä rakkaudella ja loputtomalla kärsivällisyydellä.

Se on sitä vanhempana ja kasvattajana olemista. Lapsi ei tiedä  syntyessään sääntöjä ja miten maailmassa ollaan.  Vanhempien laiskuutta ja  tyhmyyttä jos antaa lapsen käyttäytyä häiritsevästi ja terrorisoiden ympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö blogisti juuri ollut pyytänyt ensin muutaman kerran ennekuin sanoi terävämmin selkänojaa potkivalle pojalle.

Jos vanhemmilla on ohjat käsissä lastenkasvatuksessa pärjää missä ja milloin vain. 

Lapsia kun ihan oikeasti pitää kasvattaa ohjaamalla, kertomalla miten tulee käyttäytyä/toimia, vaatimalla  että noudatetaan annettuja käskyjä. Kaikki tämä rakkaudella ja loputtomalla kärsivällisyydellä.

Se on sitä vanhempana ja kasvattajana olemista. Lapsi ei tiedä  syntyessään sääntöjä ja miten maailmassa ollaan.  Vanhempien laiskuutta ja  tyhmyyttä jos antaa lapsen käyttäytyä häiritsevästi ja terrorisoiden ympäristöä.

Jos on pyytänyt ensin asiallisesti niin sitä ei tekstissä mainita. Tekstissä kuvataan vain otsatatinkasvatusta ja (kirjoittajan oma sanavalinta) maltin menetys.

Isolta osin asiaa kirjoittaa, mutta tuo itseriittoisuuden määrä ei kyllä ole omiaan tekemään kuulijakuntaa vastaanottavaiseksi :)

Itsekkin vihaan huonosti käyttäytyviä lapsia. Vielä enemmän vihaan oman kruunun kiillottajia, etenkin jos se tehdään lapsen kautta muihin vertaillen. "Bella sitä ja meidän Bella tätä ja meidän Bella oli kyllä niin paljon parempi" *oksennus*.

Jäätävä mamma.

Ps. Altaalla kyllä minusta kuuluu saada pulikoida, jos sinä et halua roiskeita siirryt kauemmas. Ja jos joku potkii sun penkkiä, voit siitä sanoa nätisti ihan ekan 5 minuutin aikana räjähtelyn sijasta. Tämän takia ei kannata omaa erinomaisuutta tuoda esille luettelemalla toisten virheitä. Voi käydä niin että omat käytösmokat tulee samalla esille.

Minullakin on tuollainen kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi (ainoa ja tyttö), jonka kanssa on kiva matkustaa ja käydä ravintoloissa, koska osaa lähes poikkeuksetta käyttäytyä. Ja silloin, kun ei osaa, me vanhemmat pistämme rajat ja tarvittaessa poistumme paikalta. Kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta omia pitkäpinnaisuutta ja -jänteisyyttä se vaatii. Nimenomaan vanhemmilta.

Minua ottaa päähän ne perheet, joiden vanhemmilla ei ole pienintäkään hajua muiden huomioimisesta tai kunnioittamisesta. Monet lapsiperheille suunnatut paikat ovat sellaisia, että joutuu kahteen kertaan miettimään haluaako esim matkustaa junan leikkivaunussa, vai menisikö sitten mielummin mihin tahansa muuhun vaunuun, kun lapsikaan ei siellä sinkoilevien, huutavien ja toisia kiusaavien lasten joukossa viihdy.

Sen Hanna Sumarin kolumnin jälkeen pyydettiin vanhemmille kasvatusrauhaa. Tavallaan olen samaa mieltä, mutta aika moni vanhempi kyllä kaipaisi myös ohjausta ja tukea omaan vanhemmuuteensa. Ei sillä huonosti käyttäytyvällä lapsellakaan varmaan kovin kivaa ole, kun suurin osa palautteesta on negatiivista. Saati niillä vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tuollainen kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi (ainoa ja tyttö), jonka kanssa on kiva matkustaa ja käydä ravintoloissa, koska osaa lähes poikkeuksetta käyttäytyä. Ja silloin, kun ei osaa, me vanhemmat pistämme rajat ja tarvittaessa poistumme paikalta. Kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta omia pitkäpinnaisuutta ja -jänteisyyttä se vaatii. Nimenomaan vanhemmilta.

Minua ottaa päähän ne perheet, joiden vanhemmilla ei ole pienintäkään hajua muiden huomioimisesta tai kunnioittamisesta. Monet lapsiperheille suunnatut paikat ovat sellaisia, että joutuu kahteen kertaan miettimään haluaako esim matkustaa junan leikkivaunussa, vai menisikö sitten mielummin mihin tahansa muuhun vaunuun, kun lapsikaan ei siellä sinkoilevien, huutavien ja toisia kiusaavien lasten joukossa viihdy.

Sen Hanna Sumarin kolumnin jälkeen pyydettiin vanhemmille kasvatusrauhaa. Tavallaan olen samaa mieltä, mutta aika moni vanhempi kyllä kaipaisi myös ohjausta ja tukea omaan vanhemmuuteensa. Ei sillä huonosti käyttäytyvällä lapsellakaan varmaan kovin kivaa ole, kun suurin osa palautteesta on negatiivista. Saati niillä vanhemmilla.

Yksi tyttö, kiltti ja rauhallinen. Niinpä niin. Kovan työn ootte varmaan joutunut tekemään...

Mun mielestä tämä oli taas todella hyvä kirjoitus. Minä ja kolme vuotta vanhempi veljeni olimme aina äitini mukaan todella hyväkäytöksisiä. Jos jostain emme tykänneet, huutoitkun ja raivareiden sijaan julkisilla paikoilla silti käyttäydyimme,  koska tiesimme, että raivoaminen ja huutaminen on ulkopuolisille epämiellyttävää. Erityisen paljon emme matkustaneet, mutta sen verran kuitenkin, että sitäkin tuli koettua. Lapsille on todella tärkeää opettaa ulkopuolisten ihmistena ajatteleminen. Lapselle onkin tärkeää sanoa, että hän ei voi esimerkiksi kirkua kaupassa täyttä häkää, koska muut ihmiset eivät siitä pidä. Lapset ymmärtävät tämän paremmin kuin "et vain saa" -perustelun. Vauvaiässä ja taaperona varmasti itse kukin itkee ja lujaakin välillä, se nyt on täysin normaalia. Kuitenkin yli 3-vuotiaan lapsen voi jo opettaa käyttäytymään nätisti ja 5-vuotiaalla ymmärrys alkaa olla sillä tasolla, että tavalliset käytöstavat tulisi olla hallussa.

Olen nykyään kasvatusalalla töissä ja opiskeluaikana tein paljon töitä päiväkodeissa. Siellä näki lasten erot kasvatuksessa. En yleistä asiaa, mutta pääsääntöisesti isojen perheiden lapset olivat tosi huonokäytöksisiä, kiusasivat muita lapsia ja huusivat jos eivät saaneet tahtoaan läpi. Sen ymmärtää, kun kotona vanhemmilta ei saa tarpeeksi huomiota, kun lapsia on parhaimmillaan se 10. Jotku lapset taas osasivat käyttäytyä hyvin, pettymykset siedettiin nätisti ja asioista keskusteltiin. Tietenkin yksilöeroja temperamentin ja uhman suhteen aina on, mutta loppuen lopuksi suurin painoarvo on vanhempien asettamilla rajoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tämä oli taas todella hyvä kirjoitus. Minä ja kolme vuotta vanhempi veljeni olimme aina äitini mukaan todella hyväkäytöksisiä. Jos jostain emme tykänneet, huutoitkun ja raivareiden sijaan julkisilla paikoilla silti käyttäydyimme,  koska tiesimme, että raivoaminen ja huutaminen on ulkopuolisille epämiellyttävää. Erityisen paljon emme matkustaneet, mutta sen verran kuitenkin, että sitäkin tuli koettua. Lapsille on todella tärkeää opettaa ulkopuolisten ihmistena ajatteleminen. Lapselle onkin tärkeää sanoa, että hän ei voi esimerkiksi kirkua kaupassa täyttä häkää, koska muut ihmiset eivät siitä pidä. Lapset ymmärtävät tämän paremmin kuin "et vain saa" -perustelun. Vauvaiässä ja taaperona varmasti itse kukin itkee ja lujaakin välillä, se nyt on täysin normaalia. Kuitenkin yli 3-vuotiaan lapsen voi jo opettaa käyttäytymään nätisti ja 5-vuotiaalla ymmärrys alkaa olla sillä tasolla, että tavalliset käytöstavat tulisi olla hallussa.

Olen nykyään kasvatusalalla töissä ja opiskeluaikana tein paljon töitä päiväkodeissa. Siellä näki lasten erot kasvatuksessa. En yleistä asiaa, mutta pääsääntöisesti isojen perheiden lapset olivat tosi huonokäytöksisiä, kiusasivat muita lapsia ja huusivat jos eivät saaneet tahtoaan läpi. Sen ymmärtää, kun kotona vanhemmilta ei saa tarpeeksi huomiota, kun lapsia on parhaimmillaan se 10. Jotku lapset taas osasivat käyttäytyä hyvin, pettymykset siedettiin nätisti ja asioista keskusteltiin. Tietenkin yksilöeroja temperamentin ja uhman suhteen aina on, mutta loppuen lopuksi suurin painoarvo on vanhempien asettamilla rajoilla. 

😂

Oletteko seuranneet rouvan ja perheensä matkustelua blogista? Aika paljon ovat kiertäneet lastensa kanssa, nyt ovat toista talvea Fugessa, vanhempi tytär käy siellä koulua.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tuollainen kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi (ainoa ja tyttö), jonka kanssa on kiva matkustaa ja käydä ravintoloissa, koska osaa lähes poikkeuksetta käyttäytyä. Ja silloin, kun ei osaa, me vanhemmat pistämme rajat ja tarvittaessa poistumme paikalta. Kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta omia pitkäpinnaisuutta ja -jänteisyyttä se vaatii. Nimenomaan vanhemmilta.

Minua ottaa päähän ne perheet, joiden vanhemmilla ei ole pienintäkään hajua muiden huomioimisesta tai kunnioittamisesta. Monet lapsiperheille suunnatut paikat ovat sellaisia, että joutuu kahteen kertaan miettimään haluaako esim matkustaa junan leikkivaunussa, vai menisikö sitten mielummin mihin tahansa muuhun vaunuun, kun lapsikaan ei siellä sinkoilevien, huutavien ja toisia kiusaavien lasten joukossa viihdy.

Sen Hanna Sumarin kolumnin jälkeen pyydettiin vanhemmille kasvatusrauhaa. Tavallaan olen samaa mieltä, mutta aika moni vanhempi kyllä kaipaisi myös ohjausta ja tukea omaan vanhemmuuteensa. Ei sillä huonosti käyttäytyvällä lapsellakaan varmaan kovin kivaa ole, kun suurin osa palautteesta on negatiivista. Saati niillä vanhemmilla.

Ja minulla on kolme hyväkäytöksistä poikaa, joiden kanssa olemme reissanneet ympäri maailmaa. En nyt ymmärrä, että miten lapsimäärä tai niiden sukupuoli liittyvät käytökseen, joka joko opitaan kotoa - tai sitten ei.

minulla on kolme hyväkäytöksistä poikaa, joiden kanssa olemme reissanneet ympäri maailmaa. En nyt ymmärrä, että miten lapsimäärä tai niiden sukupuoli liittyvät käytökseen, joka joko opitaan kotoa - tai sitten ei.

Ei kai mitenkään, lähinnä mietin tuon perheen tilannetta, blogia seuratessa tulee käsitys että istuvat viininmaistajaisissa harva se ilta ja lapset seilaavat mukana, jo useamman vuoden!

Mulla on kaksi pientä lasta jotka ovat tosi helppoja matkakavereita. Mitään en ole heille opettanut matkustamisesta enkä muuta suunnittele kuin syömiset ja tekemistä lennolle. Ne nyt vaan sattuu tykkäämään reissaamisesta, tapahtui se sitten lentokoneella, junalla tai autolla. Enkä usko ollenkaan että kyse on tottumuksesta matkusteluun. 2.5 v poikani lensi ekaa kertaa tässä kuussa ja kaikki meni nappiin. Tunnen olevani todella onnekas että lapseni ovat tulleet minuun ja mieheeni tässä matkustelu asiassa. Tiedän että joissakin perheissä lapset huutaa taukoamatta auton takapenkillä vaikka matka kestäisi vain pari tuntia.