Onko teilläkin täydellinen äiti?
Minulla on. Hän oli jo lapsuudessani paljon parempi kuin muut, jakeli auliisti neuvoja ja kyttäsi antaumuksella muita. Kaikissa lapsuuden muistoja -kirjoissani minä olen kehittynyt aina kaikessa etuajassa.
Nyt kun minä olen äiti, hän neuvoo ja paheksuu 24/7.
Silti minulla päässä jyskyttää ajatus, että hän ei edes tunne minua. Ei ole KOSKAAN jutellut kanssani tai ollut kanssani tai ollut kiinnostunut minusta tai haaveistani tai tavoitteistani. Edelleen hän lyttää esim elämääni ihan surutta. Vääränlainen mies, vääränlainen talo, lapsilla vääränlaiset villahousut ja vääränlainen koulu.
Kommentit (5)
HAH!!!
Aiheutan hänelle edelleenkin (viisikymppisenä) täydellistä häpeää ja vaarannan suvun maineen...
Ei äiti, mutta anoppi on. Meidän perheessämme mikään ei ole koskaan niinkuin pitäisi. Kaikilla muilla asiat ovat paremmin.
Sanopa sille, että äitikulta pitää mielipiteet ominaan tai saa jutella tyhjille seinille.
Höh, luulin, että kerrankin on keskustelu niille, joilla on hyvä ja ihana, oikeasti täydellinen äiti, joka on aina ollut läsnä, antanut tilaa, rakastanut pyyteettömästi, kunnioittanut valintojasi, auttanut tarvittaessa, ollut tuomitsematta, hauskaa seuraa ja kaikkea. Toivon, että voin olla omille lapsilleni yhtä hyvä äiti kuin omani oli (on yhä) minulle.
Harmi, kun aina on näitä haukkumisketjuja, ymmärrän tietenkin tarkoituksen eli löytää vertaistukea, ja nämä palstathan ovat erinomaisia siihen. No, voimia kaikille teille, joilla on raskas äiti. En osaa muuta tähän sanoa.
On.