Yksinäisen naisen adoptio ulkomailta ?
Vielä vuosia sitten olin sitä mieltä että asia on ihan ok. Tuttavapiirissäni myös pari naista adoptoi lapset ulkomailta ja olihan se ihan söpöä. Pidin tekoa jopa epäitsekkäänä ja hienona. Pelastaa nyt tarvitseva lapsi elämään ja näin päin pois.
Vuosia on kulunut. Toisen tuttavan lapset ovat nyt teini.iässä. Varsinkin vanhemmalla tytöllä on nyt todella suuria ongelmia.
Äiti on aivan jaksamisensa rajoilla ja suhde varsinkin tähän lapseen tuntuu lähes kuolleen koska lapsi kapinoi niin paljon. Kuviossa on jo päihteitä, näpistelyjä jne ja lyhyt huostaanotto.
Tällä hetkellä olen sitä mietä että näissä yksinäisten adoptioissa pitäisi olla paljon tiukempi seula. Varsinkin kun lapsi tuodaan aivan toisesta kulttuurista ja toisen perimän omaavana,
Pitäisi tsekata varsinkin äidin luonne. Hiljainen kiltti suominainen ei välttämättä pärjää vahvan temperamentin omaavien esim afikkalasten kanssa vaan jää kynnysmatoksi. Mikä taas ei palvele lapsia ollenkaan.
Kommentit (13)
No jaa, myös biologisen lapsen kanssa voi tulla samoja ongelmia oli sitten yh tai normiperhe.
Ei se ole helppo prosessi.
Adoptiolapsilla on usein ongelmia. Tästä ei puhuta ehkä tarpeeksi.
Luulin, että kysyisit kokemuksia ja olin juuri tulossa kertomaan kuinka rankka adoptiolapsen teini-ikä voi olla. Lapsilla on usein traumaattisia kokemuksia ja teini-iässä he myös alkavat etsiä juuriaan. Luulen, että moni yksin adoptoiva ei osaa edes aavistaa kuinka rankkaa voi olla.
tottaon kirjoitti:
Ei se ole helppo prosessi.
Adoptiolapsilla on usein ongelmia. Tästä ei puhuta ehkä tarpeeksi.
Adoptioäitinä voin kyllä kertoa, että neuvonnoissa ei muuta jauhetakaan. Vuosikausia ja koko ajan. En sanoisi että "ongelmia on usein". Joillakin on. Ihan niin kuin monella biolapsellakin on ongelmia, varsinkin murrosiässä.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, myös biologisen lapsen kanssa voi tulla samoja ongelmia oli sitten yh tai normiperhe.
Voi tulla. Mutta tässä aloituksen tapauksessa minusta ongelmat pitkälti johtuvat sitä että äiti ja lapset ovat aivan eri puusta veistettyjä.
Biologiset lapset tai edes saman kulttuuriperimän lapset ovat edes jollain tavoin samaa kaliberia.
Niinhän se on normiperheidenkin kanssa. On vanhempia jotka pärjää ja vanhempia jotka ei pärjää.
alottajatääl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, myös biologisen lapsen kanssa voi tulla samoja ongelmia oli sitten yh tai normiperhe.
Voi tulla. Mutta tässä aloituksen tapauksessa minusta ongelmat pitkälti johtuvat sitä että äiti ja lapset ovat aivan eri puusta veistettyjä.
Biologiset lapset tai edes saman kulttuuriperimän lapset ovat edes jollain tavoin samaa kaliberia.
No ei kyllä. Biolapsikin voi olla luonteeltaan ihan erilainen kuin äitinsä. Enkä tajua miten se ns kulttuuri"perimä" tähän ees liittyy, Suomessahan lapsi kasvaa.
Nykyään ei enää saa yksin adoptiota Suomeen. Lainsäädäntö ei ole tätä vastaan, mutta muut maat eivät luovuta. Elintaso on kohonnut perinteisissä luovuttajamaissa niin kohisten, että ainakin terveet lapset annetaan vain pariskunnille ja löytävät myös omasta maastaan useammin kodin.
Vammaista kannattaa edelleen kysellä, jos on valmis ottamaan. Esim. kiinalaisille riittää jo jokin suuhalkio, niin eivät huoli.
Vierailija kirjoitti:
alottajatääl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, myös biologisen lapsen kanssa voi tulla samoja ongelmia oli sitten yh tai normiperhe.
Voi tulla. Mutta tässä aloituksen tapauksessa minusta ongelmat pitkälti johtuvat sitä että äiti ja lapset ovat aivan eri puusta veistettyjä.
Biologiset lapset tai edes saman kulttuuriperimän lapset ovat edes jollain tavoin samaa kaliberia.
No ei kyllä. Biolapsikin voi olla luonteeltaan ihan erilainen kuin äitinsä. Enkä tajua miten se ns kulttuuri"perimä" tähän ees liittyy, Suomessahan lapsi kasvaa.
Tarkoittaakohan kirjoittaja geeniperimää. Kyllähän sillä on merkitys. Vaikka kuinka Suomessa kasvatetaan niin perimä on ja pysyy.
sanaero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alottajatääl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, myös biologisen lapsen kanssa voi tulla samoja ongelmia oli sitten yh tai normiperhe.
Voi tulla. Mutta tässä aloituksen tapauksessa minusta ongelmat pitkälti johtuvat sitä että äiti ja lapset ovat aivan eri puusta veistettyjä.
Biologiset lapset tai edes saman kulttuuriperimän lapset ovat edes jollain tavoin samaa kaliberia.
No ei kyllä. Biolapsikin voi olla luonteeltaan ihan erilainen kuin äitinsä. Enkä tajua miten se ns kulttuuri"perimä" tähän ees liittyy, Suomessahan lapsi kasvaa.
Tarkoittaakohan kirjoittaja geeniperimää. Kyllähän sillä on merkitys. Vaikka kuinka Suomessa kasvatetaan niin perimä on ja pysyy.
Ai että biologia ja sitten vielä geenit? Eikö ne ole ihan sama asia?
Murrosikäisen adoptiolapsen äitinä voin sanoa, että murrosikäisen äitiys on aina rankkaa. Ja yksin se on tietysti kaikki sinun harteillasi. Mutta minulla on myös vanhempia, biologisia lapsia ja ihan sama homma oli heidän kanssaan. Murrosikä menee ajallaan ohi, ja sillä tiedolla olen jaksanut.
Kukaan adoptioneuvonnan läpikäynyt ei ole tietämätön riskeistä ja mahdollisista ongelmista.
Minulla on kaksi murrosikäistä, eikä tämä ole mitenkään erityisen raskasta.
Minäkin haluan adoptoida yksinäisen naisen ulkomailta.
M36