Miksi luonnostaan vaaleaa ihoa pidetään epäterveen ja ruman näköisenä?

Olen luonnostaan vaalea ja ylpeä kauniista ihosta johon kesälläkin tulee vain hieman pisamia ja kevyt päivetys. Ryppyjä ei pahemmin ole (ikää 34v) ja vertaa paljon aurinkoa ottaneisiin ystäviini niin ero on melkoinen....

Niinhän se onkin kaunis, mutta sellainen ihme luolarotan elämän viettäminen eli sairaalloinen auringonvalon välttely tekee vaaleasta ihosta kalmankalpean ja sairaan näköisen. Älkääkö jaksako jankata että kun ei rusketu - sellaista ihoa ei olekaan paitsi albiinoilla. Totta kai iho palaa jos on vuosikaudet pysytellyt pois auringonpaisteesta mikä on täysin luonnotonta. En tarkoita, että pitäisi vaalea iho paahtaa tummanruskeaksi auringossa mutta pieni päivetyksen häivähdys ON TERVETTÄ ja kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselen tässä oransseja sääriäni, ja päätin juuri heittää itseruskettavat helkuttiin. Petivaatteetkin on ruskeat ja viiruilla ja iho haisee ihan kamalalle.

Huonoa tököttiä siis. Osta sellaista asteittain ruskettavaa.

Itse asiassa mulla on kolmea erilaista ja kaikki kalliita.. :))

Kallis ei ole sama kuin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se onkin kaunis, mutta sellainen ihme luolarotan elämän viettäminen eli sairaalloinen auringonvalon välttely tekee vaaleasta ihosta kalmankalpean ja sairaan näköisen. Älkääkö jaksako jankata että kun ei rusketu - sellaista ihoa ei olekaan paitsi albiinoilla. Totta kai iho palaa jos on vuosikaudet pysytellyt pois auringonpaisteesta mikä on täysin luonnotonta. En tarkoita, että pitäisi vaalea iho paahtaa tummanruskeaksi auringossa mutta pieni päivetyksen häivähdys ON TERVETTÄ ja kaunista.

Eiköhän tätä palstaa lue muutama suomalainen albiinokin ja muu "värivikainen" joten ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se onkin kaunis, mutta sellainen ihme luolarotan elämän viettäminen eli sairaalloinen auringonvalon välttely tekee vaaleasta ihosta kalmankalpean ja sairaan näköisen. Älkääkö jaksako jankata että kun ei rusketu - sellaista ihoa ei olekaan paitsi albiinoilla. Totta kai iho palaa jos on vuosikaudet pysytellyt pois auringonpaisteesta mikä on täysin luonnotonta. En tarkoita, että pitäisi vaalea iho paahtaa tummanruskeaksi auringossa mutta pieni päivetyksen häivähdys ON TERVETTÄ ja kaunista.

Eiköhän tätä palstaa lue muutama suomalainen albiinokin ja muu "värivikainen" joten ..

Niiiiiinnn...? Oliko sinulla jotain asiaakin....?

Minä just eilen ulkoilutin paljaita sääriäni, ja oma äitini luuli, että minulla on valkoiset sukkahousut :D

Iho on juuri tuollainen kuvattu läpikuultava vitivalkoinen, jossa suonet näkyvät sinisinä. En rusketu mitenkään. Nuorempana jaksoin yrittää, enää en. En viihdy auringossa, vaan vietän mieluummin aikaa ulkonakin varjossa. Käytössäni on suojakertoimen 50 aurinkorasva, koska vähempi ei riitä. Joskus nuorempana inhosin omaa ihonväriäni, mutta nykyään ihan jopa pidän tästä :)

Luulen että yksi syy voi olla se, että kun terveen ihmisen iho "hohtaa", niin jos on todella vaalea iho, niin tuo hohde ei erotu, koska ei ole tarpeeksi kontrastia ihon tummien ja valoisien osien välillä. Kun saa vähän rusketusta, niin vaikka se olisikin tekorusketusta, iho näyttää hohtavammalta, koska vaaleat (valoa kuultavat) kohdat erottuvat paremmin.

Muistelen, että n.1920-luvulla muotiin tuli urheilullinen, hoikka, ruskettunut tyttö! Aikaisemmin rusketusta pidettiin alaluokkaisena maatyöläisen merkkinä. Yläluokkaisesta asemasta kieli kalpea, vaalea iho. Ruskettunutta ihoa alettiin pitää "terveenä" - tietty fakta siinä olikin (on), koska tiedetään auringon valon lisäävän ihon kautta d-vitamiinimuodostusta.

Auringonvalon UV-säteilystä, ihosyövistä ei juuri lääketieteessä tiedetty, saati tutkittu. Toki valistuneimmat tiesivät jo 20-luvulla sekä sitä aikaisemmin, että ihon palaminen ei ole hyväksi.

Tämä vaarallinen kauneusihanne - ruskettunut iho - valtasi alaa etenkin bikinimuodin lyötyä läpi.

Nykykäsitys auringonoton vaarallisuudesta, ihon polttamisesta, "päivetyksestä" ja "ruskettamisesta" on yksiselitteinen: ei ole hyväksi - poislukien toki d-vitamiinin erittyminen.

Australian ihotautilääkärit ovat jo vuosia varoittaneet tästä kauneusihanteesta. Tuloksetta. Melanooma ja ihosyövät ovat nopeimmin yleistyviä syöpätyyppejä.

Kaiken kaikkiaan tulisi hylätä ruskettuneen ihon kehuminen "terveeksi", koska se ei ole sitä. Kaiken kaikkiaan tulisi hylätä auringonotto. Auringossa makoilu, jne. Onneksi kyse on älystä: älykäs ihminen välttää aurinkoa eikä anna ihon palaa.

Itse pyrin olemaan mahdollisimman kalpea. 

Minusta voimakkaan kesäväriset vaatteet näyttävät valkoista ihoa vasten kamalilta. Kun on kevyt rusketus niin esim. voimakas turkoosi näyttää upealta. Vaalean sininen näyttää valkoista ihoa vasten ihan hirveältä. En oikeastaan tiedä mitään väriä, joka näyttäisi olminväristä ihoa vasten hyvältä

Mitä vikaa on vaaleassa, luonnollisen värisessä ihossa? Tätä en ole käsittänyt.

Miten vielä 2010-luvulla kehdataan olla niin tyhmiä, että haukutaan jonkun luonnollista ihonväriä? Sekä tässä ketjussa että muualla on tullut vastaan niin idioottimaisia juttuja että huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Miten vielä 2010-luvulla kehdataan olla niin tyhmiä, että haukutaan jonkun luonnollista ihonväriä? Sekä tässä ketjussa että muualla on tullut vastaan niin idioottimaisia juttuja että huh huh.

Ja sellainen hämmästely että "oletpas sä kalpea/oletpas sä musta" on ihan yhtä typerää. 

Vaaleassa ihossa näppylät paistavat punaisina ja iho näyttää jotenkin epätasaiselta ja silmäpussit näkyvät. Kesällä näytän vain niin paljon paremmalta ja iho tasaiselta. Harmi, etten voi aina olla ruskettunut.

Minusta kaunein ihonväri on melkeinpä aina se oma luonnollinen väri, on se sitten lähes valkoinen tai musta tai mitä tahansa siltä väliltä. Sen sijaan rusketus tai vielä pahempi tekorusketus näyttää omaan silmääni todella harvoin hyvältä. Vahva rusketus etenkin kovin vaalealla henkilöllä ei vain sovi, samaan tapaan kuin kaikille ei sovi musta tai punainen tukka.

Toki ymmärrän että kesällä ja vaikka ulkomailla auringolta on melkoisen mahdotonta välttyä kokonaan, eikä siinä kevyessä päivetyksessä mitään, mutta se kun sitä rusketusta ihannoidaan niin että ollaan valmiita grillaamaan nahkaansa tuntitolkulla solariumissa tai aurinkotuolissa tai läträtään itseruskettavilla. Joillakin tuo rumba kestää ympäri vuoden ja jotkut taas havahtuu jonkin juhlapäivän, vaikkapa häiden tai valmistujaisten, lähestyessä "kaunistamaan" itseään. Tunnen ihmisiä, jotka ovat aina vastaavissa tilaisuuksissa muutaman sävyn tummempia kuin muulloin, ja se voi helposti muuttaa kokonaisilmeen kuin eri henkilöksi, toisin kuin siisti juhlameikki tai -kampaus.

Itse halusin ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni ruskettua reilu kymmenen vuotta sitten ollessani 12-vuotiaana Thaimaan reissulla. Paikallisten ihailu vaaleaa ihoani ja hiuksiani kohtaan oli kuitenkin pysäyttävää. Tuon reissun jälkeen en ole ottanut aurinkoa ja olen ruskettunut vain sen verran kuin Suomen kesässä ja satunnaisilla rantalomilla voi kun käyttää aurinkovarjoja, -rasvoja ja mahdollisimman suojaavia vaatteita. Kuten joku sanoikin, monissa maissa joissa ihmiset ovat luonnostaan tummia arvostetaan vaaleutta ja toisin päin. Se sai minut kyseenalaistamaan ruskettuneen ihon ihanteena niin ulkonäöllisistä kuin myös terveydellisistä syistä. Liika rusketus vanhentaa ja altistaa ihosyövälle. Tekorusketus näyttää valitettavan usein juuri siltä; keinotekoiselta. Vaikka sävy ei olisikaan porkkana, se on hyvin usein "päälleliimatun" näköinen.

Terve, puhdas ja kaunis iho on terve, puhdas ja kaunis iho, aivan sama minkä värisenä on sattunut syntymään.

Itse taas olen huomannut että rusketuksen ihannointi tuntuu nykyään kuuluvan enemmän alemman luokan ajatuksiin, kun taas koulutetummat eivät koe vahvan rusketuksen lookkia niin viehättävänä.