Mitä tarkoittaa "Ihmisarvo on jakamaton" ja....

Ihmisarvo on roskaa. Minulle henkilö on arvokas, jos on ystäväni tai on rahaa maksaa.

Koko lausahdus on typerä: kaikki ihmiset eivät koskaan ole olleet, eivät ole nyt, eivätkä koskaan tule olemaankaan "jakamattoman samanarvoisia".

Se sotii ihmisluontoa vastaan, AINA on jaoteltu meihin/muihin. Mirkku leikkii mielummin Annin kun Bellan kanssa, savolainen ihmettelee turkulaisia tapoja, pk-seutulainen ei ymmärrä kainuulaista elämäntapaa jne.

Jopa eniten suvaitsevat ihmiset yleensä eivät hyväksy kaikkia, -vain ne jotka ovat samaa mieltä ja jakavat samat arvot.

Jos ollaan rehellisä, liekö iän mukanaan tuomaa kyynisyyttä, tuntuu että mitä enemmän ihmiset saavat elää "kuplassaan" sitä helpompaa ja mukavampaa elämä on.

Ja se ei tarkoita sitä että haluaisi "dissata" muita se nyt vaan menee niin että elämä on mukavampaa jos ympärillä olevat elävät SUHT samanlaista elämää. Ja toki jokainen voi valuta sen oman viiteryhmänsä/hyppiä eri porukoiden välillä, mutta "pakkotuputtamisesta" en pidä, ja huom: mihinkään suuntaan.

Ihminen on osittain selvinnyt siksi että on ollut se oma "heimo" joka on tukenut ja auttanut vaikeuden aikojen yli. Ja nykyään tuo voi olla vaikka aatteellisesti samanmielinen porukka, urheiluseura mitä kautta elää, tai mikä vaan, ei se mihin sattuu syntymään vaan joku muukin (meillä, toki monilla köyhissä olossa elävillä ei ole mahdollisuutta valita)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa arvokkaampia tai arvottomampia ihmisiä. KAIKKI ovat yhtä arvokkaita, eikä sitä arvoa voi ottaa pois millään (ei edes rikollisilta tai vääränrotuisilta, köyhiltä tai työttömiltä) eikä sitä voi ansaita millään (edes kiltteydellä tai veronmaksulla tai ahkeruudella tai varakkuudella).

Ihmisarvo on ari asia kuin moni muu tapa arvottaa ihmisiä tärkeämpiin ja vähemmäntärkeisiin. Tällaisia tapoja voi olla ja joissain oloissa ne voivat olla ihan legitiimejä, vaikka monet näistä t avoista ovatkin aika kyseenalaisia.  Ihmisarvon kohdalla ei kuitenkaan voi priorisoida.

On tärkeää, että juhlapuheissa esitetään, että kaikki on yhtä arvokkaita.

Ei se sitä roskiksessa asuvaa sprugua paljoa oikeasti lohduta, että hänen "ihsmiarvonsa" on julistusten mukaan ihan yhtä suuri kuin Bossin puvussa kekkuloivalla liikemiehellä. Mutta jottei sille liikemiehelle vain tulisi paha mieli, niin pitää aina muistaa julistaa jakamatonta ihmisarvoa.

Olet väärässä.  spurugallakin on ihmisarvo. 

Eri asia sitten miten muut ihmiset häntä kohtelevat.

Tämä spurugikin saa hoidon sairaalassa. Saa sosiaalitoimistosta ruokalapun jos uskaltaa mennä sitä pyytämään.

  Hänenkin elämäänsä siis kunnioitettaan antamalla hänelle sama tasa-arvoinen kohtelu perusasioissa kuin muillekin ihmisille.

Nolla ei taida olla millään luvulla jaollinen. Tai siis nollan voi jakaa millä vain, ja tulos on aina nolla. Eli ihmisarvo on nolla. 

Vierailija kirjoitti:

Koko lausahdus on typerä: kaikki ihmiset eivät koskaan ole olleet, eivät ole nyt, eivätkä koskaan tule olemaankaan "jakamattoman samanarvoisia".

Se sotii ihmisluontoa vastaan, AINA on jaoteltu meihin/muihin. Mirkku leikkii mielummin Annin kun Bellan kanssa, savolainen ihmettelee turkulaisia tapoja, pk-seutulainen ei ymmärrä kainuulaista elämäntapaa jne.

Jopa eniten suvaitsevat ihmiset yleensä eivät hyväksy kaikkia, -vain ne jotka ovat samaa mieltä ja jakavat samat arvot.

Jos ollaan rehellisä, liekö iän mukanaan tuomaa kyynisyyttä, tuntuu että mitä enemmän ihmiset saavat elää "kuplassaan" sitä helpompaa ja mukavampaa elämä on.

Ja se ei tarkoita sitä että haluaisi "dissata" muita se nyt vaan menee niin että elämä on mukavampaa jos ympärillä olevat elävät SUHT samanlaista elämää. Ja toki jokainen voi valuta sen oman viiteryhmänsä/hyppiä eri porukoiden välillä, mutta "pakkotuputtamisesta" en pidä, ja huom: mihinkään suuntaan.

Ihminen on osittain selvinnyt siksi että on ollut se oma "heimo" joka on tukenut ja auttanut vaikeuden aikojen yli. Ja nykyään tuo voi olla vaikka aatteellisesti samanmielinen porukka, urheiluseura mitä kautta elää, tai mikä vaan, ei se mihin sattuu syntymään vaan joku muukin (meillä, toki monilla köyhissä olossa elävillä ei ole mahdollisuutta valita)

Kyseessä on tavoite. Normi sille, kuinka toisia pitäisi kohdella ja toisiin pitäisi suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, kyllä siinä on ihmisarvot koetuksella, kun olet vaikka Syyrian pommituksissa kärsivä vammainen tyttö, jolla ei ole mitään mahdollisuutta saada mitään apua mistään. Saati lähteä sitä itse hakemaan.

Niin tai olet vaikka iranilainen nuori mies joka tuon pommitettiin tyttöön hätään vetoamalla huijaa itselleen kelakorvaukset Suomesta.

Tai olet vallanhimoinen suomalaisnainen ja huomaat että vetoamalla tuon pommitetun pikkutytön hätään ja halaamalla somalialaista Ra IS laaja miestä saat ihmiset äänestämään itseäsi.

Tuo r va paikkabisnes sitä kaikkein raadollista bisnestä. Tuo pommitettu pikkutyttö hän jää ihan sinne raunioihin, tulijoita ovat nuo pommittajat.

Tanskan malli on Euroopan malli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa arvokkaampia tai arvottomampia ihmisiä. KAIKKI ovat yhtä arvokkaita, eikä sitä arvoa voi ottaa pois millään (ei edes rikollisilta tai vääränrotuisilta, köyhiltä tai työttömiltä) eikä sitä voi ansaita millään (edes kiltteydellä tai veronmaksulla tai ahkeruudella tai varakkuudella).

Ihmisarvo on ari asia kuin moni muu tapa arvottaa ihmisiä tärkeämpiin ja vähemmäntärkeisiin. Tällaisia tapoja voi olla ja joissain oloissa ne voivat olla ihan legitiimejä, vaikka monet näistä t avoista ovatkin aika kyseenalaisia.  Ihmisarvon kohdalla ei kuitenkaan voi priorisoida.

On tärkeää, että juhlapuheissa esitetään, että kaikki on yhtä arvokkaita.

Ei se sitä roskiksessa asuvaa sprugua paljoa oikeasti lohduta, että hänen "ihsmiarvonsa" on julistusten mukaan ihan yhtä suuri kuin Bossin puvussa kekkuloivalla liikemiehellä. Mutta jottei sille liikemiehelle vain tulisi paha mieli, niin pitää aina muistaa julistaa jakamatonta ihmisarvoa.

Kerro nyt vielä, millä tavalla noiden kahden ihmisarvo on erilainen. 

Kyse ei ole juhlapuheista, vaan tuossa on tasan tarkkaan kysymys omasta ihmisten asettamisesta eriarvoisiksi.