Nyt mulla on sitten ystäviä ja tilanne ahdistaa...

Aloitin vapaaehtoistyössä, olen aktiivinen ja minusta pidetään. Nyt ihmiset haluavat tavata myös työn ulkopuolella, mutta huomaan, etten minä haluakaan, vaikka nämä ihmiset ovat kivoja. Haluan pysyä siinä työn parissa. Mikä minua vaivaa? Minulla on vakityö pikkufirmassa, jossa olen ainoa nainen, joten työkavereiden kanssa ei tarvitse hengata. Takavuosina ystävystyin yhden naisen kanssa, mutta hän lopetti yhteydenpidon kaikkiin poikansa kuoltua tapaturmassa. Ei halunnut osanottoja ja katosi paikkakunnalta. Luultavasti häpesi, koska kyseessä oli kännikuolema. Ei se minua haitannut. Mutta pelkäänkö nyt, että aiheutan mielipahaa tai jotain, kun olen alkanut pelätä yhteydenottoja? Paras kaverini peruskoulusta oli pitkään, mutta hänen kanssaan hiipui hänen löydettyään miehen, joka ei pidä minusta.