Kun te olitte lapsia/nuoria, upposiko vanhempiinne "nokun kaikilla muillakin on" tai riidoissa "se toinen aloitti"

Valitettavasti ei. Tosin kyseessä oli aika pienet asiat vanhemmille, mutta isot asiat minulle. Olisin halunnut uuden repun, vaikka kuinka halvan kunhan olisi ollut joku muu kuin 80-luvun mainosreppu. Olisin myös 14-vuotiaana halunnut uudet talvikengät äitini kuomien sijaan. Penaalikin olisi ollut kiva, sellainen tavallinen kankainen mutta minun piti käyttää puutyöntunneilla tehtyä puupenaalia. Yläasteella olisin halunnut katsoa Salkkareita, koska kaikki muutkin katsovat. Kuulemma en saanut koska siinä joskus näkyi alkoholia. Olin rankasti kiusattu koko peruskouluajan koska olin niin erilainen. Rahasta ei ollut kyse, meillä oli kyllä hieno talo, vanhemmilla merkkivaatteet ja uusi auto. He eivät vaan nähneet miksi lapselle ei kelpaisi kaikki vanha mitä on. Omille lapsille aion tervettä harkintaa käyttäen ostaa myös jotain "mitä muillakin on" koska ei sekään ole kiva vaihtoehto että on täysin erilainen tahtomattaan. Eli voin auttaa niiden yksien muotikenkien ostamisessa tai antaa välillä rahaa elokuvissa käymiseen.

Ei. Meillä vatsaus oli aina, että kun tienaat itse, ostat mitä haluat. Minä en ole koskaan ollut riitelyn haluinen, joten en muista moisia tilanteita. Kyllä veljen kanssa nahisteltiin, mutta ei vanhemmat siihen juurikaan puuttuneet, se oli kuitenkin aika viatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei. Tosin kyseessä oli aika pienet asiat vanhemmille, mutta isot asiat minulle. Olisin halunnut uuden repun, vaikka kuinka halvan kunhan olisi ollut joku muu kuin 80-luvun mainosreppu. Olisin myös 14-vuotiaana halunnut uudet talvikengät äitini kuomien sijaan. Penaalikin olisi ollut kiva, sellainen tavallinen kankainen mutta minun piti käyttää puutyöntunneilla tehtyä puupenaalia. Yläasteella olisin halunnut katsoa Salkkareita, koska kaikki muutkin katsovat. Kuulemma en saanut koska siinä joskus näkyi alkoholia. Olin rankasti kiusattu koko peruskouluajan koska olin niin erilainen. Rahasta ei ollut kyse, meillä oli kyllä hieno talo, vanhemmilla merkkivaatteet ja uusi auto. He eivät vaan nähneet miksi lapselle ei kelpaisi kaikki vanha mitä on. Omille lapsille aion tervettä harkintaa käyttäen ostaa myös jotain "mitä muillakin on" koska ei sekään ole kiva vaihtoehto että on täysin erilainen tahtomattaan. Eli voin auttaa niiden yksien muotikenkien ostamisessa tai antaa välillä rahaa elokuvissa käymiseen.

Eipä tähän lisättävää.

Nuorena vitutti, jos jotain oli pakko ostaa ja se ei voinut olla sitä mitä itse halusin, vaan sitä mitä vanhemmat halusivat vaikka rahallisesti ei olisikaan ollut suurta eroa.

Jos toimii, pitäisi lapsen muistaa jälkihoitokin oikein. Ystäväni lapsi tuli onnellisena koulusta uuden tavaran saatuaan em argumentin avulla. Sitten hän erehtyi iloitsemaan, kun kellään muulla ei ole tätä.

Ei mennyt läpi lapsena. Nyt sitten aikuisena joku vuosi sitten äiti tuli ja sanoi muutamasta asiasta joita olin pyytänyt moneen kertaan ja joita en saanut edes omilla rahoillani hankkia (mm. Sonyn Walkman) että hänellä olikin nyt huono omatunto kun en ollut saanut ja että kiusattiinko minua kovastikin. No, ei kiusattu kovasti mutta kyllähän sitä monessa asiassa oli silmätikku ja joutui selittelemään miksi ei jotain tuikitavallista asiaa sitten ollutkaan. Oli äitini keskustellut vanhan luokkakaverin ja hänen äitinsä kanssa, ja vissiin oli aika paljon asioita selvinnyt. Olisihan sitä tietenkin minuakin voinut kuunnella silloin joku vuosikymmen sitten, mutta nyt siis näin.

Ei.  Syy oli aina minun tai ensimmäiseksi kysyttiin kumminkin, vaikka nähtiin että olin hiljaa.