Analyysiä valittavasta ja ankeasta ihmistyypistä.

Mä olen luultavasti tuollainen. Luulen taustalla olevan mm seksuaalisen hyväksikäytön, luin jostain että se voi aiheuttaa negatiivisen maailmankuvan. Mielestäni näen asiat realistisesti mutta muiden ilmeistä huomaan että he ovat eri mieltä.

2/5. Muuten provo melkein menisi täydestä, mutta kirjoitustyyli (ja -virheet) paljastavat. Kannattaa tutustua suomen kielen kielioppiin sekä muutamiin lainalaisuuksiin. ;)

Vierailija kirjoitti:

2/5. Muuten provo melkein menisi täydestä, mutta kirjoitustyyli (ja -virheet) paljastavat. Kannattaa tutustua suomen kielen kielioppiin sekä muutamiin lainalaisuuksiin. ;)

Mitä hittoa? Täällä on oikeasti hulluja.

1) Onko tällaista ihmistyyppiä oikeasti edes olemassa? Voiko ihminen mielestänne soida absoluuttisesti pelkästään duurissa tai mollissa?

- Ihminen joka kokee ettei hänellä ole kontrollia ympäristöönsä, muuttuu pessimistiseksi. Tätä huomaa esimerkiksi työympäristöissä missä on paljon byrokratiaa tai muutosta ja kehitystä on rajoitettu johdon taholta. Sekä yksityiselämässä, elämässään jumiutuneet, jollain tavalla kaltoin kohdellut tai muuten kontrollin menettäneet ovat yleensä pessimistisiä.

2) Tietävätkö tai tunnistavatko tällaiset ihmiset itse olevansa epämukavaa seuraa?

- Luultavasti useimmat näkevät olevansa totuuden ja realismin äänitorvia ja ihmettelevät muiden "hölmöä" optimistisuutta. "Tietäisivät vain tosielämästä jotain, niin eivät haihattelisi typeryyksiä". Toisaalta saattavat kuitenkin kadehtia muiden toiveikkuutta mikä sallii vapaamman elämäntyylin.

3) Mikä voi olla tällaisen ihmisen akenda toimiensa takana - mitä hän kuvittelee käytöksellään saavuttavan?

- Välttää ainakin pettymykset, kokee saavansa ehkä kontrollia huomauttamalla ongelmista joita muut eivät "huomaa". Tekee itsensä siis näennäisen tärkeäksi pessimistisine huomioineen.

4) Onko negatiiviselle asenteelle, ja tätä kautta ilmapiirille jota he luovat, tehtävissä mitään?

- Muuttuva elämäntilanne, tasapainoiset ihmissuhteet, terapia saattavat auttaa.

Vierailija kirjoitti:

2/5. Muuten provo melkein menisi täydestä, mutta kirjoitustyyli (ja -virheet) paljastavat. Kannattaa tutustua suomen kielen kielioppiin sekä muutamiin lainalaisuuksiin. ;)

Tarkoitatko provolla (joka ei muuten ole suomenkielinen sana) että alkuperäisen kirjoituksen sisältö on tarkoitettu tahallisesti ärsyttämään ihmisiä? Tämä ei suinkaan ole tekstin tarkoitus, vaan sen tarkoituksena on todella avata keskustelua ja pohdintaa aiheesta. Olen pahoillani jos ymmärsit aloituksen väärin :)

Jäin myös miettimään että mitä tarkoitat lainalaisuuksilla? Tarkoitatko tällä kielellisiä käytänteitä joilla olen tekstini tehnyt vai yleisesti esimerkiksi kirjottamiseen liittyviä sääntöjä ja lainalaisuuksia joita tällä vauva.fi -foorumilla on suotavaa käyttää?

Itse henkilökohtaisesti pidän kommentistasi: kykenit vastauksessasi esimerkillisesti tiivistämään näkyvään muotoon pohdittavan aiheen. Tästä 5/5.

Olen alkanut juuri miettiä samoja kysymyksiä. Kiva keskustelu siis. Itselläni on yksi kaveri, josta olen viime aikoina huomannut, että se on oikea hapannaamojen hapannaama.

Jos lähetän hänelle kuvan kauniista kukasta pihassani, hän vastaa että se on rikkaruoho ja pitäisi heti poistaa (kyseessä ei edes ollut tämä hänen luulemansa rikkaruoho, eli piti vaan päästä sanomaan inhottavasti).

Kaikki muut ihmiset on hänen mielestä aina tyhmiä ja idiootteja. Luultavasti minäkin, kun hän kommentoi juttujani aina hyvin ylimielisesti. Kerran vastikään kerroin töistäni ja hän nauroi todella ilkeästi, että miten tuollaisesta voidaan maksaa palkkaa ja että hänkin alkaa leikkiä työtä tekevää... tuli oikeasti paha mieli tuosta lyttäyksestä.

Hän on ihminen, jonka mielestä ihmiset on pahinta mitä maapallolla on, on oikea lapsivihaajakin. En ymmärrä enkä jaksa. Haluan elämääni suht positiivisia ihmisiä, joiden elämäntehtävänä ei tunnu olevan toisten vähättely ja itsensä parempana pitäminen.

Valittamisen taustalla on huomionkipeys ja hyväksynnän tarve. Terveen ja itsetuntoisen ihmisen ei tarvitse kerjätä huomiota valittamalla. Jostain kumman syystä suomalaiset hyväksyvät ja sietävät näitä valittajia. Itse en heitä siedä alkuunkaan vaan hakeudun myönteisten ja iloisten ihmisten seuraan. En viitsi haaskata aikaani valittajille. Kiitos ja iloista ja aurinkoista viikonloppua :)

Vierailija kirjoitti:

Valittamisen taustalla on huomionkipeys ja hyväksynnän tarve. Terveen ja itsetuntoisen ihmisen ei tarvitse kerjätä huomiota valittamalla. Jostain kumman syystä suomalaiset hyväksyvät ja sietävät näitä valittajia. Itse en heitä siedä alkuunkaan vaan hakeudun myönteisten ja iloisten ihmisten seuraan. En viitsi haaskata aikaani valittajille. Kiitos ja iloista ja aurinkoista viikonloppua :)

Tuota huomionkipeyttä ja hyväksyntää minäkin olen miettinyt. Omalla työpaikallani on tietty porukka, joka - ainakin näin porukkaan kuulumattoman korviin - tuntuu rakentavan keskinäisiä suhteitaan piikittelemällä, vähättelemällä ja haukkumalla meidän muiden työsuorituksia. Koen tällaisen hirveän raskaana. Tätä tapahtuu niin "yksityisissä" pöytäkeskusteluissa kuin ihan yhteisissä isommissa kokouksissa. Silmien pyörittelyä, naureskelua ja tuhahtelua toisten kommenteille. Ja nyt en siis tarkoita tavoitteellista ongelmiin puuttumista ja niiden normaalia hoitamista, vaan yleisesti toista maahanlyövää ja alistavaa asennetta.

Oon itsekin huomannut, että meillä täällä Suomessa ikään kuin sisäänrakennettuna hyväksytään tietyissä tilanteissa tuommoisen ikävän ilmapiirin rakentaminen. Ja me muut jotenkin hiljaisesti "hyväksytään" se, vaikka todellisuudessa se ahdistaa suunnattomasti. Hankalaa olla itse sitten tsemppaava, innovatiivinen ja luova kun tietää että läsnä on porukka joka oikeastaan toivoo sinun pelkästään epäonnistuvan.

Tähän ongelmaan ajattelinkin että saisin neuvoja. Mietin, että jos ymmärtää toisten intressejä toiminnan takana, niin voisi itse rakentaa pysyvämpiä muutoksia yleisissä asenteissa ja ilmapiirissä. :)

Filosooffi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittamisen taustalla on huomionkipeys ja hyväksynnän tarve. Terveen ja itsetuntoisen ihmisen ei tarvitse kerjätä huomiota valittamalla. Jostain kumman syystä suomalaiset hyväksyvät ja sietävät näitä valittajia. Itse en heitä siedä alkuunkaan vaan hakeudun myönteisten ja iloisten ihmisten seuraan. En viitsi haaskata aikaani valittajille. Kiitos ja iloista ja aurinkoista viikonloppua :)

Tuota huomionkipeyttä ja hyväksyntää minäkin olen miettinyt. Omalla työpaikallani on tietty porukka, joka - ainakin näin porukkaan kuulumattoman korviin - tuntuu rakentavan keskinäisiä suhteitaan piikittelemällä, vähättelemällä ja haukkumalla meidän muiden työsuorituksia. Koen tällaisen hirveän raskaana. Tätä tapahtuu niin "yksityisissä" pöytäkeskusteluissa kuin ihan yhteisissä isommissa kokouksissa. Silmien pyörittelyä, naureskelua ja tuhahtelua toisten kommenteille. Ja nyt en siis tarkoita tavoitteellista ongelmiin puuttumista ja niiden normaalia hoitamista, vaan yleisesti toista maahanlyövää ja alistavaa asennetta.

Oon itsekin huomannut, että meillä täällä Suomessa ikään kuin sisäänrakennettuna hyväksytään tietyissä tilanteissa tuommoisen ikävän ilmapiirin rakentaminen. Ja me muut jotenkin hiljaisesti "hyväksytään" se, vaikka todellisuudessa se ahdistaa suunnattomasti. Hankalaa olla itse sitten tsemppaava, innovatiivinen ja luova kun tietää että läsnä on porukka joka oikeastaan toivoo sinun pelkästään epäonnistuvan.

Tähän ongelmaan ajattelinkin että saisin neuvoja. Mietin, että jos ymmärtää toisten intressejä toiminnan takana, niin voisi itse rakentaa pysyvämpiä muutoksia yleisissä asenteissa ja ilmapiirissä. :)

Itse kyllästyin työpaikan kuppikunnan negatiiviseen ilmapiiriin ja vaihdoin työnantajaa. Arvostan omaa työtäni senverran että haluan nauttia sen tekemisestä ja palata hyvällä tuulella työpäivän jälkeen kotiin. Negatiivisten ihmisten kanssa ei töiden teostakaan oikein tule mitään varsinkaan jos on kysymys vähänkään vaativammasta asiantuntijatyöstä.