Lue keskustelun säännöt.
Uusi miesystäväni on kokoajan oudon hyväntuulinen. Tunnetteko te tällaisia ihmisiä?
ei_kiitos_isukeille
08.06.2017 |
Ollaan seurusteltu viisi kuukautta. Hän on aivan ihana! Koko ajan nauravainen ja iloinen. Niin erilainen kuin aikaisemmat mieheni, joista etenkin pitkäaikaisin eksäni oli lähinnä vihainen kokoajan. Tunsin tämän nykyiseni melkein kymmenen vuotta ennen meidän suhdetta. Tuolloin hän oli varattu ja luulin hänen vaan esittävän iloista kodin ulkopuolella, jopa säälin hänen vaimoaan, kun luulin hänen olevan hirveä pirttihirmu kotona esitettyään hyväntuulista muille koko päivän.
Totuus on kuitenkin toinen. Hänellä ei ole ikinä huonoa päivää. Hän ei ole edes mikään kultalusikka suussa syntynyt, vaan kokenut rajuakin sairastamista ja työttömyysjaksoja. Silti niin sanotut valituksetkin hän tekee hymy huulillaan. Esim. jos hän on tosi väsynyt, niin hän voi sanoa haukotellen:"Hitsi, kun väsyttää! Voi miten ihana onkaan sitten illalla käpertyä lämpöiseen sänkyyn. Etenkin sinun kanssasi, rakkaani." Hän tekee minun huonoistakin päivistä hyviä. Minä vaan pelkään menettäväni hänet, koska vaikka kuinka yritän, niin en ole yhtä positiivinen ihminen kuin hän. Hassua miten sitä osasi suhtautua paremmin siihen kokoajan negatiiviseen eksään ja pidin häntä inhimillisenä, vaikka ihan samasta asiasta on tavallaan kyse, mutta vaan toisinpäin. Sille eksälle päivä oli huono jo ihan ilman mitään syytä. Tälle nykyiselle päivä on aina hyvä ilman mitään syytä.
Minun on jotenkin tosi vaikea suhtautua häneen. Ihan kuin hän esittäisi kokoajan, vaikkei varmaankaan ole siitä kyse. Hän ei vaan tunnu inhimilliseltä ihmiseltä. Tunnen monesti olevani huono hänen rinnallaan, kun en osaa olla positiivinen kaiken aikaa. Auttakaa, miten oppisin suhtautumaan häneen? Olen tosi rakastunut ja tahtoisin tämän toimivan. Minun vaan pitäisi päästä jotenkin tästä jatkuvasta omasta olosta eroon, jossa koen olevani huonompi ihminen kun hän, koska valitan ja minulla on huonoja päiviä..
Kommentit (33)
Kiitä universumia joka päivä ja tee lapsi hänen kanssaan. Nauti elämästäsi. Näin minä tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku antaa sille pimppiä salaa ja pysyy näin hyväntuulisena.
Oiva aloitus. Hyväntuulinen ihminen on Suomessa hämärä ja outo.
Lähinnä tulee mieleen, että hän onkin joskus yhtäkkiä odottamatta täysin pahantuulinen. Että koko hyväntuulisuus on vain pelottavaa feikkausta. Itsekin sanoit kokevasi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sellainen olla myös rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sellainen olla myös rasittavaa.
Jos hyväntuulisuus on aitoa, niin ei välttämättä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kamalaa. Toinen on mitä hienoimmalla luonteella varustettu, positiivinen asenteeltaan, ystävällinen ja toista huomioiva, muttei sekään kelpaa....
Ap, menin tuollaisen miehen kanssa naimisiin 23 vuotta sitten. Kyllä hän on edelleen tuollainen, tosi positiivinen ja hyväntuulinen, hyvä huumori (ei silti mikään pelle) ja rakastava puoliso ja isä. En kyllä ole koskaan keksinyt valittaa tästä :)
Jotkut ovat hyväntuulisia koko ajan. Tyyliin Robin, jonka elämä taitaa oikeasti olla aina hyväntuulista, jos telkkarisarjaan on uskominen.
Toisaalta myös sanotaan, että vihaisin ihminen asuu kiltin ihmisen sisällä. Anoppini oli tällainen. Appiukko oli tosi ilkeä, mutta anoppi aina vain hymyili. Luonnotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se hakkaa puita kirveella virne naamallaan niin juokse äkkiä pois.
Aivoissa on hana joka säätelee hyväntuulisuutta ja onnellisuutta. Joillain tämä on pysyvästi isolla ja joillain pienellä. Aika järkyttävää oikeastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti! Mun työkaverini on tällainen, ja piristää koko työyhteisöä ihan vaan olemassaolollaan. Joskus olen kade hänen vaimolleen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muunlaista miestä ottaisikaan. Niitä naama nurinpäin olevia on tullut vastaan tarpeeksi.
Kannattaa olla varovainen varsinkin jos on NIIN ihana ja ero tullut aiemmasta suhteesta. Itse seurustelin tällaisen miehen kanssa ja mulla oli välillä syyllinen olo, koska osoitin tunteeni, myös ne negatiiviset ja hän ei koskaan suuttunut tai hermostunut. Elo oli kaikin tavoin ihanaa, vaikka ei yhdessä asuttukaan. Sitten sairastuin syöpään, ja hän katosi kuin tuhka tuuleen.
Voin kuvitella teidän torailut keskenään
Sinä: vit perk jumal saatn!! Hän: Voi kuinka kaunis tuo ilma onkaan
Onko hänellä siis yhtään temperamenttia?
Mä olen tällainen ärsyttävän perus hyväntuulinen ja rento tapaus, mutta mulla jatkuvasti pahantuulinen ja äksy mies. Menneisyydessä ollu todella paljon vastoinkäymisiä ja sairautta, mutta siksi jaksankin olla kiitollinen tyyliin kaikesta nykyään! Joskus esim. juuri sairaana olen hiljainen ja allapäin toki eli kyllä tunneskaalaa löytyy. Ja itkua niin ilosts kun surusta.
Jotenkin tässä olen alkanu miettimään, että oispa ihanaa, jos kumppani ois myönteinen ja jonka kanssa ois kivaa eikä jatkuvaa kiukuttelun kuuntelemista ja lepyttelyä jne. Ja vois tehdä yhdessä asioita ilman että toista ottaa päähän kaikki pikkuasiatkin ja ärsytys näytetään tietysti ulospäin kaiken aikaa.
Kilttimies. Ei tule suhde onnistumaan ap:n kanssa.
Kyllä tuollaisia ihmisiä on olemassa. Toki ei mikään yleinen ilmiö.