Kuinka yleistä, että ei ole tekemisissä anoppinsa kanssa?

En ole tekemisissä koska anoppini on kuollut. 

Eipä miehenikään voi sanoa "olevan tekemisissä" äitini kanssa, mutta kyllä he silti voivat samoissa juhlissa käydä. En oikein ymmärrä kysymystäsi. ??

Mitä on pakolliset juhlat ym.? Järjestääkö joku pakollisia yhteisiä juhlia anopin kanssa vai tarkoitatko sukujuhlia, missä ollaan vieraina (tai toinen järjestää ja toinen on vieras)? Eikö silloin olla kuten muutkin vieraat? 

En tiedä miten yleistä mutta me ei olla missään yhteydessä. Miehen äiti aikoinaan vuonna 1995 suuttui kun mies muutti pois kotoa (!!) ja laittoi välit poikki. Mies yritti niitä muutamaan otteeseen paikata mutta viimeinen niitti oli kun käyttäytyi törkeästi meidän esikoisen nähden (tästäkin jo 16v aikaa). Eli eipä olla missään tekemisissä. Kun tulee jossain vastaan niin on kun ei tuntisi. Säälittävä akka.

En tiennytkään, että on olemassa pakollisia juhlia, saati että jossain on määrätty, ketä niihin pitää kutsua. En yleensäkään kutsu juhliin ihmisiä, joiden kanssa en ole tekemisissä. 

Pakolliset juhlat on esim lasten synttärit tai sukujuhlat. Samoihin juhliin voisin mennä, kun ollaan molemmat vieraina. Mutta jos kutsun suvun lasten synttäreille, voinko olla kuin en näkisikään anoppia? Anoppi ei kutsu, koska ei pidä ikinä mitään. Mutta tuntuu hankalalta olla emäntä, jos inhoaa ihmistä.

Ap

Hyvissä väleissä ollaan. Mutta täytyy kyllä ihmetellä aikuisia ihmisiä jos eivät samoissa juhlissa pysty olemaan vaikka kuinka toisiaan vihaisivat

Varmaan melko yleistä, arvelen.

Mulla ei ole koskaan ollut mitkään lämpöiset välit anoppiini. Anoppi jo seurustelumme alussa teki monin tavoin selväksi, etten kelpaa hänelle ja pojalleen. Näistä tavoista voisin kirjoittaa vaikka kirjan... Pettyi varmaan reppana kun pysyimmekin yhdessä ja vieläkin olemme.

Yhteisissä juhlatilaisuuksissa voin olla hänen kanssaan samaan aikaan, mutta ei puhettakaan että puhuisin hänelle tai kertoisin esim. elämästämme mitään. Käytännössä nyökkäämme tervehdyksen ja sitten välttelemme toisiamme. Hän on mulle vieras ihminen, jonka todellinen luonne on aikoinaan paljastunut.

Vierailija kirjoitti:

Pakolliset juhlat on esim lasten synttärit tai sukujuhlat. Samoihin juhliin voisin mennä, kun ollaan molemmat vieraina. Mutta jos kutsun suvun lasten synttäreille, voinko olla kuin en näkisikään anoppia? Anoppi ei kutsu, koska ei pidä ikinä mitään. Mutta tuntuu hankalalta olla emäntä, jos inhoaa ihmistä.

Ap

Jos kutsun jonkun teille kylään, et voi käyttäytyä kuin et näkisikään häntä.

Joko jätät kutsumatta tai sitten käyttäydyt normaalien kohteliaisuussääntöjen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakolliset juhlat on esim lasten synttärit tai sukujuhlat. Samoihin juhliin voisin mennä, kun ollaan molemmat vieraina. Mutta jos kutsun suvun lasten synttäreille, voinko olla kuin en näkisikään anoppia? Anoppi ei kutsu, koska ei pidä ikinä mitään. Mutta tuntuu hankalalta olla emäntä, jos inhoaa ihmistä.

Ap

Jos kutsun jonkun teille kylään, et voi käyttäytyä kuin et näkisikään häntä.

Joko jätät kutsumatta tai sitten käyttäydyt normaalien kohteliaisuussääntöjen mukaisesti.

No sepä se. Tätä juuri kyselen muilta, joilla samoja kokemuksia elämässä. Oletteko jättäneet kutsumatta, joka vaikuttaa avoimelta sodanjulistukselta vai koittaneet vaan selviytyä maailman epämiellyttävänanopin kanssa?

Ap.

Vastaan en omasta mutta äitini kokemuksesta.

Hänellä oli kylmät välit anoppinsa kanssa. Anoppi oli ikänsä sitä mieltä, että poikansa olisi voinut saada paremmankin vaimon. Kutsui silti anopin (eli meidän isoäitimme) kaikkiin perhejuhliin, muun muassa joulunviettoon, vuosikymmenet. Äiti oli myös se, joka hoiti anopin hautaan.

Kaksi naista käyttäytyivät toisiaan kohtaan asiallisen kohteliaasti, mutta meille lapsille muodostui normaali, hyvä suhde molempiin isoäiteihin. (Isällä oli kyllä hyvät välit omaan anoppiinsa, siihen meidän toiseen isoäitiimme eli äidinäitiin.)

Mun mielestä on aina jotenkin surullista, että ei tulla toimeen lähisuvun kanssa. Tämä on tosi yleistä ja tätä löytyy ihan omasta lähipiiristäkin. Itselläni on ollut mahtavat anopit ja ex-anopin kanssa ollaan samoissa juhlissa edelleenkin monta kertaa vuodessa, eikä mitään ongelmaa. Onneksi ei ole sinunaantunut kauheita appivanhempia!

Mutta, ei sellaista ihmistä tarvitse juhliin kutsua, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä. Miten puolisosi suhtautuu äitiinsä? Entä lapset?

Välit ovat olleet viileähköt aina, mutta pahentuivat viime syksynä, kun ekan kerran sanoin, mitä ajattelen anopin ainaisista kriittisistä kommenteista perheemme asioihin. Sanoin ihan rauhallisesti, että nyt en enää jaksaisi kuunnella. Anoppi sai ihan kohtauksen emmekä sen jälkeen ole tavanneet. Mies on minun kanssani samaa mieltä, eivätkä lapset ole kyselleet. Tietävät toki huonoista väleistä, koska kuulivat keskustelun syksyllä ja puhuimme siitä myös. Aiemmin anoppi soitteli lapsille ja kyseli kuulumisia, nyt ei ole tehnyt lainkaan. Kohta on pojan synttärit ja joudun miettimään, millä porukalla juhlitaan ja siksi kyselen.

Ap.