Mitä tekisit, jos lapsi heittäisi ruokaa päällesi Raxissa?

Ja nämä perheet siis vaikuttivat vielä keskimääräistä fiksummilta, ns. paremmilta perheiltä. Mietin vaan millaista meno on niissä ei-niin-malliperheissä. Oma alkukantainen ratkaisuni tilanteessa oli siis huutaa lapselle ensin "mitä saatanaa sä just teit", ja lopuksi mennä vielä ojentamaan tätä, kun äiti ei saanut lasta pyytämään anteeksi. Ehkä olisi pitänyt kuitenkin kaataa keittoa porukan niskaan...

Ap

Oon sen verran nipo, että olisin puuttunut lasten käytökseen heti kun ruokasota alkoi. En siis olisi jäänyt ofottamaan että saan itse osumaa.

En antaisi edes syödä raksissa tai muussa roskapaikassa.

Löisin lasta. Tietysti.

Menisin sanomaan, että rahat pesulalaskuun, kiitos!

Kieltäisin ensin lapsia ja tämän jälkeen menisin kertomaan asiasta henkilökunnalle ja vaatisin että he kertovat tilanteen aikuisille. Jos vaatteeni esim.sotkeutuisi niin vaatisin pesulalaskun maksamista. Kyllä, tämä olisi kerrasta poikki. En näe mitään hyväksyttävää tuossa tilanteessa. Ja vaikka isä yrittäisikin asialle tehdä jotaineikä onnistu niin eihän tästä ole mitään hyötyä eikä tämä paranna asiaa mitenkään.

Ilmoittaisin henkilökunnalle. Tuollainen sakki ulos ja heti.

Kuvaisin lapsia someen ja tietenkin kuvaisin myös sen sotkun ja tahran. Sen jälkeen kysyisin vanhemmilta, paljonko he maksavat korvausta tahriintuneista vaatteista. Video youtubeen ja siihen mukaan lasten nimet jne., joista ovat tunnistettavissa.

No mä heräisin tästä painajaisesta mun hiljaisessa vela-elokuutiossa ja taas kerran huokaisin onnellisena kissalleni, että kiva kun meillä ei oo lapsia.

Pyytäsin yhteystiedot johon lähetän pesulalaskun.

Kieltäisin lasta ja kävisin sanomassa henkilökunnalle ja pyytäisin yhteystiedot vanhemmilta pesulalaskua varten. 

Vierailija kirjoitti:

Pyytäsin yhteystiedot johon lähetän pesulalaskun.

Sä voit pyytää multa korkeintaan turpaasi.

Huutaisin kovalla äänellä saatanan kakara lopeta tuo. Sitten äiti nostaisi puhelimestaan närkästyneen katseen. Sanoisin jotain inhottavaa hällekin. Esim. Oot tainnut viime vuodet seurustella puhelimesi etkä lapsiesi kanssa.

Heittäisin frisbeepizzan niiden naamaan, ja esittäisin syytöntä.

Ärähtäisin lapselle ja menisin sanomaan vanhemmille ja tarvittaessa vaatisin maksamaan pesulalaskun. Jos mitään ei tapahdu, niin sekä lapsi että vanhemmat saavat maistaa omaa lääkettään.

Soitan Hanna Sumarille.

Miksi kukaan haluaa pohtia tällaista aloituksen skenaariota? Väitän, että suuri osa sitä lepsujen vanhempien ja kurittomien prinsessakakaroiden häiriköinnistä tapahtuu vain ja ainoastaan somessa, ihmisten mielissä kuvitteellisena ekstraärsyttävänä tapahtumana. Näillä jutuilla kun villitsee itseään kierroksille, oikein vihaa puhkuen pohtii mitä tuollaisessa tilanteessa sille paskaperheelle oikein tekisi niin hukkuu helposti se, että todellisuudessa tuommoisia tilanteita tulee vastaan erittäin harvoin ja että ne aggressiot kohdistuvat ennemmin ajatukseen kurittomista lapsiperheistä kuin todelliseen kokemukseen.

Tylyttäisin lapsen oikein huolella, koska yllättävän monen riiviön kanssa ulkopuolisen sana toimii.

Siitä olisin tyytyväinen, että isä edes yrittää kasvattamista julkisilla paikoilla. Itselläni on kokemusta siitä, että minulle on tultu juhlissa valittamaan tuntemattomien lasten käytöksestä ihan sillä perusteella, että satun olemaan nainen ja noiden lasten lähellä.

Sanoisin muksuille että ruualla ei leikitä, pyytäkää äitiä googlettamaan hyvät pöytätavat välittömästi.

Sanoisin lapselle yksinkertaisesti että "olisitko hyvä ja lopettaisit ruoan heittelyn. Ruoalla ei tule leikkiä eikä sitä etenkään kuulu heitellä vieraiden ihmisten päälle. Ja jos näin tapahtuu, on hyvien tapojen mukaista pyytää anteeksi."

Ihmeellistä suomalaista alistuvuutta vain istua nököttää hiljaa annoksensa ääressä, tukka täynnä pizzanpaloja ja mieli mustana. On ihan normaalia ohjeistaa lasta joka ei osaa käyttäytyä ja jonka vanhemmatkaan eivät ilmeisesti osaa. Jos vanhemmat tästä suuttuvat, se lienee heidän oma ongelmansa. Totta kai asiasta pitää mainita lapselle kohteliaasti ja jämäkästi eikä raivosta pihisten.