Tabu: Olen kateellinen huomiosta kumppanini lapselle

En usko olevani ainut. Lapsi on 7-vuotias tyttö, oikein isin pieni prinsessa. Ihan hyväkäytöksinen lapsi, ei siinä. En vaan voi sietää niitä kateudentunteita, jotka mieleeni nousevat silloin, kun näen miesystäväni tuon lapsensa seurassa. Onneksi, onneksi tyttö ei asu isänsä luona, koska sitä en kestäisi. Nyt voin sentään tekosyillä olla omassa kodissani silloin, kun miesystäväni on lapsensa kanssa.

Tiedän olevani säälittävä, vaan tuskin olen ainut? Minusta tuntuu aina, että minun kuuluisi saada ne lepertelyt, halit ja pusut, jotka tyttö saa. Etenkin kun en osaa mieltää häntä kuuluvaksi omaan perheeseeni. Hän on vaan eräänlainen tunkeilija minun mielessäni, joka tulee varastamaan rakkaan ihmiseni huomion.

Ei näistä tunteista voi suoraan omalla naamalla kenellekään kertoa. Löytyykö kanssasisaria?