Näen itseni niin kuvottavana, en pysty elämään normaalisti :(
Lihoin vaikean sairauden ja lääkityksen takia 40 kiloa, enkä pysty enää katsomaan itseäni peilistä. Puolitoista vuotta sitten olin vielä hoikka ja nätti nainen, nyt olen ihan muodoton ihrakasa. Kroppani on ikuisesti pilalla rajun lihomisen takia, mutta sen voi vielä sentään peittää.
En ollut aiemmin edes näin tietoinen omasta ällöttävyydestäni, mutta sitten aloin käymään ulkona kun masennukseni helpotti. Joka ikinen kerta kun olen baarissa, joku kommentoi ulkonäköäni. :(
"Olisit nätti jos et olisi noin lihava." "Pois tieltä läski!" "Sä et oo kyllä mun makuun, oot liian iso!"
En edes yritä iskeä ketään tai muutenkaan tuppautua näiden haukkujien seuraan, kunhan vaan pitää baaritiskillä päästä kertomaan, että hei, olet läski.
En pysty olemaan ihmisten kanssa normaalisti, mietin vain koko ajan mikä läski olen ja miten vastenmieliseltä näytän. En usko että ihmiset oikeasti pitävät minusta, olenhan kuvottava läski...
Joka päivä pelistä katsoo rumempi ja ällöttävämpi ihminen. :( Olen saanut laihdutettua jo 10 kiloa, eli 30kg matkaa entisiin mittoihini.
On ihan hirveää jos joku ottaa kuvia ja näen itseni kuvissa. Niissä näytän 10x lihavammalta ja 20x rumemmalta.
Onko ketään muuta jonka elämä on tälläistä? 24/7 kaikki energia menee siihen, kun miettii miten kamalalta näyttää. :(
Olen siis 162cm/80kg, kaikki läski kerääntynyt takamukseen, keskivartalolle ja kasvoihin, joten olen aivan kammottavan näköinen... Olen (tai olin) ruumiinrakenteeltani todella pieni ja siro, joten lihomisefekti on ihan kammottava. Olin jo 50 kiloisena vähän tukevan oloinen.
Kommentit (27)
Vaihda mielialalääkkeesi Voxraan. Ei lihota. Googleta tietoa.
Laihduttamisen kanssa kannattaa olla maltillinen. Auttaa asiaa, jos löytää mukavan liikuntaharrastuksen. Vaikka ruoalla on suurempi osa, niin mukava harrastus pitää mielialaa ja motivaatiota yllä. Youtubesta löytyy vaikka joogaohjeita, jos löytyy innostusta.
Hetkeksi kannattaa nostaa terveyden ajattelu ennen ulkonäköä. Baareissa ehtii kyllä pyöriä elämässään ihan tarpeeksi, vaikkei nyt kovin usein kävisikään. Silloin kun sinne menee, on otettava se asenne, että "mulla on oikeus olla täällä". Humalaisten ääliöiden jutuista ei kannata provosoitua. Mua on jopa yritetty iskeä arvostelemalla!
Jos et asu millään pikkukylällä, ei kannata muiden ihmisten katseita miettiä. Kaupungissa kukaan ei muista sinua enää hetken päästä, eikä ihmisiä yleensä kiinnosta tuijotella ja arvostella.
Tosiasiahan on, että lääke voi aiheuttaa lisääntynyttä ruokahalua ( jota voi tosin olla vaikeaa hallita), ja lihominen johtuu siitä, että sen seurauksena syö enemmän kuin normaalisti. Itsestään lääke ei lihota.
Minullakin mielialalääke, jossa sama sivuvaikutus, mutta huomannut, että jos sen ottaa juuri ennen nukkumaan menoa, jää se pahin nälkä tulematta, kun ikäänkuin nukkuu sen vaikutuksen pois. Jotkut lääkkeet tosin pitää ottaa aamulla, eikä illalla.
Ymmärrän, että sinulla ap on huono olla itsesi kanssa. Painonnousu ja kehonkuvan muutos on rankkaa, mutta se ei kuulu kenellekään muulle tipan vertaa. Päänaukojat baarissa ovat täysin tietämättömiä sinun tilanteesta, käytöstavoista, empatiasta ja elämän monista vastoinkäymisistä.
Minulla on kokemusta monista lääkkeistä. Osa todella lihottaa! Yhden kanssa lihoin kymmenen kiloa parissa kuukaudessa. Toinen kerrytti hitaammin painoa, mutta kilot oli sitten sitkeässä. On myös lääkkeitä, jotka ei vaikuta painoon. Ja lääkkeitä, joiden kanssa laihduttaminen on kivuttomampaa. Voxra on hyvä esimerkki.
On tärkeää, että teet miten sinusta tuntuu parhaalta. Älä laihduta, koska joku paheksuu. Jos sinulla on epämukava olo, niin sitten syy on hyvä.
Olet arvokas ja kaunis juuri tuollaisena.
Elämässä on paljon kaikkea muuta, kuin ulkonäkö. Jos sinulla on laihdutusprojekti meneillään, keskity ulkonäön sijasta terveyteen ja hyvinvointiin. Venyttele, jumppaa, tee mistä tulee hyvä olo. Pidä ryhti kunnossa. Aloita harrastus, jota jaksat tilanteessasi. Käy luonnossa kävelyillä, sillä Suomen kesä on kaunis mutta lyhyt.
Ylipäätään pidä mielenterveydestäsi huolta. Tiedät varmasti, mikä toimii sinulla parhaiten.
En oikein osaa neuvoa negatiivisten ajatusten selättämisessä, mutta kaikki olemme arvokkaita ja kauniita!
Kannattaa muistaa, ettei lenkkeilemällä laihdu. Eli baarissa ravaamisen joudut jättämään kokonaan, samoin karkit. Sitten salille ja kunnon treeniä vaan, tuollainen massa ei lähde hissuttelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda mielialalääkkeesi Voxraan. Ei lihota. Googleta tietoa.
Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Itselläni ei ole kokemusta Voxrasta, mutta lihomisen ja muiden sivuvaikutusten takia kokeiltiin välillä Cymbaltaa. Mahdollisesti se olisi lopettanut lihomisen, mutta ennen pitkää olisin tappanut jonkun. Hirvittävät aggressiot ja väkivaltafantasiat, joita ei ollut koskaan ollut ilman lääkitystä tai perinteisemmillä mielialalääkkeillä (citalopram).
Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, ja on aika pelottavaa tajuta haluavansa hakata joku ihminen kuoliaaksi vain siksi, että on aloittanut muutama viikko sitten uuden lääkityksen.
Ehkä Voxra on erilainen. Sen sivuvaikutuksina mainitaan "vain":
"Lääkkeen yleisimmät haittavaikutukset ovat unettomuus, päänsärky, suun kuivuminen, pahoinvointi ja oksentelu. Unettomuutta voi ehkäistä ottamalla lääkeannoksen aamuisin. Joskus voi esiintyä myös allergisia reaktioita, kiihtyneisyyttä, näkö- ja makuhäiriöitä, vapinaa, korvien soimista ja voimattomuutta.Lääkehoidon alkuvaiheessa masennukseen liittyvät itsetuhoiset ajatukset voivat lisääntyä."
Huvikseenhan niitä syödään... No, mitä arvelit? Jos vaihtoehtona on maata toimintakyvyttömänä sängyn pohjalla tai syödä lääkkeitä ja pystyä käymään töissä ja olemaan ihmisten ilmoilla, niin kumman valitset? Eikä se sängyn pohjalla oleminen tarkoita sitä, että itkettäisi ja masentaisi vaan sitä, että ei ole toimintakykyä. Ei pysy pystyssä, kun huimaa; on kipuja ja särkyjä; näköhäiriöitä ja epätodellisen olon tunnetta; päätä kiertää vanne ja hartiat ovat ihan lukossa; et pysty keskittymään asioihin kun joudut keskittymään siihen, että pysyt pystyssä ja kykenet kävelemään suoraan jne. Masennus ei todellakaan ole vain tunne vaan somaattinen sairaus, joka tekee pahimmillaan lopullisesti työkyvyttömäksi.
Itse lihoin 30 kg mielialalääkkeiden takia enkä luultavasti koskaan saa niitä pudotettua, mutta silti olen mieluummin työssä käyvä ja nykyisin terve ihminen kuin otan tuon sairauden takaisin. Ja kun sen uusiutumisriski on erittäin suuri, niin olen valmistautunut siihen ajatukseen, että voin joutua vielä tulevaisuudessakin hakemaan apua lääkkeistä.