Lue keskustelun säännöt.
Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletan että Huber oli joku hanojen valmistaja aikoinaan, ken tietää?
Huberin vesijohtoliike Rautatientorin varrella oli Suomen ensimmäisiä vesijohtovarusteiden toimittajia. Aikansa suurin ja tunnetuin yritys alallaan Helsingissä. Kyllä heillä oli omaa valmistustakin, eihän alan pioneeri tavaraa muuten saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heinähangoilla. Ne olivat puuriukuja joiden varaan niitetyt heinät aseteltiin kuivumaan.
Se on kyllä haasia. Heinähanko on kaksipiikkinen työväline jolla heinät nostellaan, siis hangotaan seipäille tai haasioille kuivumaan.
Ei. Heinähaasia oli se sellainen pitkä telinesysteemi, jossa heinät kuivuivat. Kun heinä nostettiin yksittäiselle seipäälle, se oli sitten heinäseiväs (sekä se kepakko että se pullea lopputulos), mutta myös heinäukoiksi niitä kutsuttiin. Heinäntekoa kutsuttiinkin joskus ukottamiseksi.
Heinäseipäitä (siis heinineen) ole nähnyt pelloilla vielä Pohjois-Karjalassa 1990-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halatti oli vielä 70-luvulla ihan ymmärrettävä vaatekappaleen nimi. Jääköhän legginsitkin joskus tulevaisuudessa historian hämärään?
Eikö se ollut halaatti ?
Mikä vaatekappale se sitten on? Kyselee 70-luvulla syntynyt.
Venäjän halat = kaapu / aamutakki / kylpytakki.
No ei. Halaatti on enemmänkin vain pitkä, tilava vaatekappale, usein sellainen, joka ei ole auki edestä. Lähellä sanaa kaftaani. Kuten pappien pitkät vaatteet tai ripille pääsevien alba.
Halaatti sanaa on mielestäni sitten käytetty vähän halventavasti jostain vanhoista, löysistä, roikkuvista vaatekappaleista.
Arab. "kaftan" on suomeksi "kaapu", venäjäksi "halat".
Kaftaani tarkoittaa kuitenkin suomeksi eri asiaa kuin halaatti. Kaftaani on vaate, jossa hihanmalli on Lähi-idän tyyppin eli ei istutettu hiha. Halaatti on siten meillä eri asia kuin kaftaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain päin Suomea päiväruokaa ei maalla ennen sanottu lounaaksi vaan "puoliseksi", se syötiin ehkä yhden maissa iltapäivällä.
Puolista käytetään meillä Hämeessä tuossa yhteydessä kyllä.
Miten "lounas" tähän liittyy? Lounashan on ilmansuunta!
"Maalla"! H*lvetin hell-sink-iläinen! Senkin statin kunti!
Eikö sinulle ole siellä Hämeessä opetettu käytöstapoja? Haukut ja nimittelet vierasta ihmistä tällaisessa kepeässä keskustelussa. Sietäisit hävetä!
Ja ruoka-aikoja nimitetään yleensä: aamiainen, lounas, päivällinen, lisänä ehkä välipalat ja iltapala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Povi. Tätä ei ole jotkut nuoremmista tuttavistani tienneet, vaikka itselleni onkin ihan tuttu sana!
Itsekin olen niitä imeskellyt ja ruiskutellut niiden väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jyväjemmari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakluuni, kommuuti, nisu, leeta, hällä, piironki
suom: kaakeliuuni tai pönttöuuni, pieni kaappi, pulla, pitko, hella, lipasto
Eikö nisu ole vehnä? Raamatussa puhutaan nisunjyvästä, ei se voi olla pullanjyvä...
Nisu = vehnä sekä viljana että leipomuksena. Pulla.
Nisu on kaikki valkeasta vehnästä tehdyt tuoreena syötävät leipomukset (vaalea leipä, pulla, yms. kahvileipä) Vastakohtana oli tietysti se rukiista tehty tumma leipä, jota säilytettiin pitkään ja sitten kuivana ennen syötiin.
Kun pohjalaiset kovan ruisleivän syöjät aikoinaan lähtivät Ameriikkaan siirtolaisiksi, he kirjoittivat uuden kotimaan vauraudesta Suomeen etenkin muistaen kertoa kuinka "nisua" sai syödä joka päivä.
"Patonki" = "ranskanpulla".
Ranskassa tehdään valkeasta vehnätaikinasta monen muotoisia leipiä eli nisu.
Ranskaksi mikä tahansa hieman pitkänomainen leipä on bâton de pain eli se suomeen tullut sana patonki.
Mutta Suomesa patongiksi kutsuttu muoto on ranskaksi itse asiassa baguette, mutta Suomessa leivottu ranskanleipä eli ranskanpulla on taas muodoltaan enemmänkin ranskan pain bâtard eli lyhyempi ja leveämpi leipä. Taisi olla helpompi sanoa suomeksi patonki kuin patardi 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juice lauloi "Kun ennen oli häät, niin aidaksilla tappeli klopit...". Siis millä tappelivat?
Varmaan ihan nyrkeillä nuo nuoret miehet (klopit) tappelivat.
Aidas oli sellainen riuku mistä niitä aitoja rakennettiin. Aidan rakennusaines eli aidas. Nykykielellä voisi sanoa keppi. Kepakko tarkoitti ennen vähän isompaa keppiä, mutta nyt se menee sekaisin uuden kansallisruokamme kebakon kanssa 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isääni kutsuttiin pärinäpojaksi ja äitiäni pärinäsussuksi, kun ajelivat löysä-äänisellä moottoripyörällä joskus 50-luvun lopussa.
Ennen puhuttiin kiitojunista, ja samaa nimitystä voisi käyttää myös nykyisistä pitkälle toistasataa menevistä.
Pärinäpoika ja surinasussu, yleensä.
Oli kiitojuna. Olipa myös lättähattu, kuka muistaa`?
Jo vain! Matkustin aina lapsena lättähatulla mummolaan. Jojensuuhun asti meni kunnon juna, mutta siitä eteenpäin oli vanhat siniset lättähatut. Se oli siis junavaunu, jonka katto oli hyvinkin litteä, muistutti 1950-luvulla nuorten miesten muodissa ollutta litteäkupuista rostonhattua, siitä nimitys kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihveli = rikkalapio
Kihveli on pelkkä lapio. Rikkalapio yhtäällä putukihveli ja toisaalla rikkasihveli.
Nuo ovat jotain murteita. Kyllä kihvelin merkitys on sama kuin rikkalapio.
Kihveli on kuuppalapio!
Iso, ohuesta pellistä tehty lapio, sora- tai viljalapio!
Ei suomeksi. Ehkä jollain murteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kimuli
No nyt päästiin asiaan! Tytöille ja naisille oli monta sanaa.
Mun nuoruudessa 70-luvulla eniten käytetty termi taisi olla tuo gimma tai kimma, kiltsi tai kimuli, tai mimmi tai likka. Sutturasta puhuttiin kun joku ällö meikattu itseään täynnä oleva minihamekimma yritti iskeä puhujan poikaystävää. Bööna oli kanssa käytössä, muistelen että pojat sitä käyttivät jostain vetävännäköisistä kimmoista, sussu olikin sitten jo lähempänä tyttöystävää. Friidu ja pimu oli jo vanhanaikaisia, faijan aikakautta. Dooris ja lyyli oli ihan mummonaikuisia juttuja.
Joskus 80-luvulla tuli slangiin sitten tylsä sana muija -- mulle tuli aina mieleen silloisen ryyppylaulun sanat että "merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa!"
Nyt kai muodissa on kissa (kuuma nuori kimma) ja tytsy, muidu tai muikkeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni käytti sanaa "vaara" linja-autoista. Turussa siis. Oli sininen vaara ja keltainen vaara :D
Isoäitini sisar käytti sanaa "pirssi" kun hän tarkoitti taksia. "Mennä pirssillä"
Pirssi eli kumijalka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikä muuten teidän kotiseudulla pyörän tavaratelinettä kutsutaan?
Tästä oli pienoinen kohtaus miehen kanssa viime viikonloppuna. Puhuin ritsistä, eikä ollenkaan ymmärtänyt mitä tarkoitan. Suuttui sitten viimein kun tajusi, ja yritti väittää, että tarakka se on ja on aina ollut.
Esim. Helsingissä pakkari
Tarakka mikä tarakka. Mies oli tälläkin kertaa oikeassa.
Tarakka on jotain murretta. Stadissa se oli pakkari. Varmaan jossain sitten se ritsikin. Ei näissä kukaan ole oikeassa, eri puolilla Suomea on eri sanat käytössä.
Lisäksi muistin itse että tiedän kyllä sanan ritsi, mutta muodossa pritsi ja tarkoittamassa makuulaveria. Se on ruotsin sanasta brits.
Rydman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläköhän sanaa ramaisee (murt. ramasee) käytetään merkitsemään (yleensä miellyttävää) väsymyksen ja raukeuden tunnetta. Sille ei ole wiktionary'ssä etymologiaa; sanskritin verbi ramate (lausu: ramatee) merkitsee mm. (se) pysähtyy.
Kylläpä nyt ramasee eli kylläpä nyt väsyyttää. Taidan ottaa päivänokoset.
Olla ryytynyt eli olla väsynyt.
Joo, mun nuoruudessa ei oltu väsyneitä, uupuneita tai burnoutissa. Me oltiin ryytyneitä. Pahinta oli väsymys silloin kun oltiin ihan kuin hakattu mato 😂
Ramasee oli ukin sana kun se halusi ottaa ettonet eli tirsat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että Huber oli joku hanojen valmistaja aikoinaan, ken tietää?
Huberin vesijohtoliike Rautatientorin varrella oli Suomen ensimmäisiä vesijohtovarusteiden toimittajia. Aikansa suurin ja tunnetuin yritys alallaan Helsingissä. Kyllä heillä oli omaa valmistustakin, eihän alan pioneeri tavaraa muuten saanut.
Mahtavaa että joku tiesi tän! Kiitos :D
Mun mummo näitä hauskoja sanontoja tiesi. Paras oli se jota kuulin miljoona kertaa lapsena ja olen itsekin käyttänyt aikuisena eli "olla täynnä kuin Turusen pyssy". Muutama vuosi sitten -- eli yli 30 vuotta mummon kuoleman jälkeen -- kuulin kerran radio-ohjelmassa, jossa kerrottiin että kyseinen Turunen ja sen pyssy olivat aitoa historiaa!
Asia oli niin että vuonna 1708 lähti miesporukka Lieksasta ryöstöretkelle Venäjän keisarikunnan puolelle ja heistä yksi oli tuo Turunen, joka sai saalisrahoja mukaansa sen verran, että tunki niitä pyssynsä piippuun niin ettei pystynyt loppumatkan aikana asetta enää käyttämään edes kunnialaukaukseen, joka piti tavan mukaan rajalla ammuttaman. Uskoakseni Turunen sai tästä kuulla tuhannesti sen jälkeen ja kummasti sanonta levisi ja jäi eloon näihin päiviin asti.
Arvaan, että entisaikojen seurustelusanastoa eivät Jonnet tunne. Eihän siitä niin kauhean kauan kuitenkaan ole, kun nuorilla oli tapana riiustella. Katsottiin ensin toisiaan sillä silmällä ihan ilman filtteriä. Se ei vielä ollut seuranpitoa, vaan kainommilla riitti aluksi vispiläkauppa ja lemmekäs silmäpeli. Siis jonkinlainen kuhertelu.
Jotta riiausvaiheesta edettiin kohti avioliiton satamaa, tarvittiin usein puhemies. Sitten ostettiin kihlat ja tytöstä tuli morsmaikku ja pojasta sulhasmies. (Tosin suhaseksi tituleerattiin myös sellaiseksi vasta pyrkiviä riiareitakin.)
Vakuutan, että ylläkerrottu ei ole sepitettä, vaan lähihistoriaamme ajalta ennen somea, instaa ja tik-tokkia.
Pirssi-auto oli stadissa taxi. Lompsa ja kapsäkki oli lompakko ja matkalaukku. Eli lomille kun lähdettiin maille kesäisin, eka pirssillä junille, piti olla lompsat ja vaneriset kapsäkit mukana. Ja tietty lättähatulla mentiin. Kollit oli lähetetty jo etukäteen rahtina (eli isommat tavarat). Kyllä mä lapsena noita kolleja ihmettelin kun ei meillä ollut kissojakaan. Ei mennyt jakeluun vaikka kuin yritettiin asiaa selventää.
Vierailija kirjoitti:
Arvaan, että entisaikojen seurustelusanastoa eivät Jonnet tunne. Eihän siitä niin kauhean kauan kuitenkaan ole, kun nuorilla oli tapana riiustella. Katsottiin ensin toisiaan sillä silmällä ihan ilman filtteriä. Se ei vielä ollut seuranpitoa, vaan kainommilla riitti aluksi vispiläkauppa ja lemmekäs silmäpeli. Siis jonkinlainen kuhertelu.
Jotta riiausvaiheesta edettiin kohti avioliiton satamaa, tarvittiin usein puhemies. Sitten ostettiin kihlat ja tytöstä tuli morsmaikku ja pojasta sulhasmies. (Tosin suhaseksi tituleerattiin myös sellaiseksi vasta pyrkiviä riiareitakin.)
Vakuutan, että ylläkerrottu ei ole sepitettä, vaan lähihistoriaamme ajalta ennen somea, instaa ja tik-tokkia.
Muistaakseni maaseudulla tavallisen väen parissa seurustelutavat olivat aika rentoja. Sellainenkin instituutio oli (olen lukenut kansatieteen tutkimuksista) kuin "yöjalassa käynti" tai yöjuoksu. Tarkoitti että naimattomia pojat kävivät tyttöjen aitoissa öisin, tämä tietysti kesällä, kun pirtissä nukkuvat vanhemmat eivät päässeet vahtimaan. Tarkoitus oli kuitenkin vain nukkua kahdestaan vaatteet päällä. Tyttö myös saattoi testata sulhasehdokkaan taitoja, ennen kuin päästi pojan aittaansa tai hylkäsi tämän käynnin.
Tästähän on paljon kohtauksia tehty vanhoihin Suomi-Filmin elokuviinkin, kun sankari yrittää päästää aittaan.
Mun äidin nuoruudessa tärkeintä oli tansseissa käyminen ja paritanssit, joissa pojan piti hakea tyttöä, joka joutui odottamaan että häntä haetaan. Jos tyttöä ei kukaan poika hakennut tanssiin, sitten hän jäi seinäruusuksi. Äidin mukaan kaksi "peliä" piti kohteliaisuudesta tanssia hakeneen pojan kanssa (vaikka poika olisi ollut ääliö ja hyppinyt tytön varpailla). Muka nuorena kauhistutti naisille pakotettu passiivinen rooli. Mun aikanahan tanssittiin rokkia, joten siinä ei ollut pareja eikä tarvinnut odotella että joku hakee -- ainoa poikkeus oli ne hirveät "hitaat" biisit illan lopussa. Silloin kundit ryntäsivät, monet liian usean rohkaisuryypyn jälkeen, hakemaan tyttöjä tanssiin, jossa pahimmat yrittivät sitten lähennellä ja vongata pääsyä saatille. Sen ajan tinderdeittailua :D
Kylläpä nyt ramasee eli kylläpä nyt väsyyttää. Taidan ottaa päivänokoset.
Olla ryytynyt eli olla väsynyt.