Ahdistaa epäonnistunut gradu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö sillä ei ole mitään väliä parin vuoden päästä. Koko gradu unohtuu, onneksi. Tärkeintä on että se on valmis ja saat maisterin paperit käsiisi. 

Tiedän, tämä on asia, jolla olen yrittänyt lohduttaa itseäni. Silti harmittaa ja hävettää, kun gradu on julkinen ja kaikkien nähtävissä. Päässäni on pyörinyt ajatus väitöskirjasta, mutta nyt sekin haave sitten tuli tapetuksi. Laitoksellamme gradun arvosana pitää olla vähintään M, jotta jatko-opinnot ovat mahdolliset. Ennen kaikkea ärsyttää se, että tiedän pystyväni niin paljon parempaan! Nyt oli tilaisuus näyttää osaamiseni, mutta haaskasin sen. V***u.

Mulle kävi niin että sain laitokselta huonoa ohjausta gradua varten, lisäksi sairastuin vakavasti graduntekovaiheessa. Sain kuitenkin suurella vaivalla gradun valmiiksi. Sain arvosanaksi C:n.

Nyt kun vuosia myöhemmin luin abstraktini, niin eipä se olekaan niin huono kuin luulin. Ihan okei.

Lisäksi mullekin sanottiin etten pääsisi tekemään väikkäriä, mutta niin vaan pääsin kun hain.

Jos sun laitos pistää vastaan, hae toisen laitoksen kautta tai toisesta yliopistosta.

Älä tuhlaa energiaasi ahdistukseen. Jos gradu harmittaa, käy se läpi ja tee itsellesi muistiinpanot siitä, missä olisit voinut parantaa ja miten. Silloin sulla ei ole "pieleen mennyt gradu" vaan gradu, jota tehdessä olet oppinut arvokkaita asioita.

Tohtoriopiskelijana olen juuri huomannut tämän saman asian: aina kun kirjoittaa jonkun tekstin, vasta sen tekstin kirjoittamisprosessin lopussa tajuaa, että "tuo olisi pitänyt tehdä näin, tuosta rajata, ja tuota syventää" jne... Jokainen työ kouluttaa tutkijaa paremmaksi tutkijaksi, mutta tuo epäsuhta valmiin tekstin ja suunnitelmissa olevan seuraavan tekstin välillä pitää vaan osata henkisesti hyväksyä. Varsinkin kun noista teksteistä saa palautetta seminaareissa yms., pitää osata ottaa se kritiikki niin että ihmiset tuuppaavat sinua hyvään suuntaan, ei niin että nuijivat sinut maanrakoon.

Lisäksi tiedäthän mitä arvosana C merkitsee?

Cum laude approbatur tarkoittaa "kiitoksin hyväksytty". Lue miten ylopistossasi ko. arvosana määritellään. Eli vaikkei se ollut erityisen ansiokas gradu, se on arvosana-asteikosta riippueen joko hyvää keskitasoa tai sitä parempi.

Tämä on jo vanha teksti, mutta tahdon kiittää kirjoittajaa. Olen epätoivon suossa opinnäytetyöni kanssa, jota en ole vielä palauttanut, mutta joka tällä hetkellä näyttää todella huonolta tekeleeltä. Alkuun olin kunnianhimoinen ja aiheeni on tosi hyvä. Mutta nyt tuntuu ettei ketään kiinnosta, saan vain huonoa palautetta ja koko homma takkuaa. Olen ollut jo heittämässä työni romukoppaan, mutta tämä teksti oli ensimmäinen toivon pilkahdus pitkään aikaan.

Mulle kävi samoin. Olisin osannut kirjoittaa paremman, mutta olin niin masentunut, etten pystynyt siihen. Sain N arvosanaksi. Graduohjaaja kyllä sanoi että olisin hänestä ansainnut C:n, mutta esimies ei suostunut siihen. 

Minuakin nolottaa, että ihmiset saattavat lukea graduani ja nähdä miten tyhmä se on. Mutta ei voi enää mitään. 

Jälkikäteen ajatellen olen kuitenkin iloinen että sain gradun tehtyä, eikä kukaan kysele arvosanaa tai muutakaan, valmistuminen on jo itsessään iso saavutus. 

Voin sanoa, että KUKAAN ei lue graduasi. Montako gradua itse olet lukenut? Minä selailin nopeasti muutamaa tehdessäni omaani, mutta en lukenut edes viidesosaa koko työstä. Enkä muista niistä mitään.

Jaa, tää olikin ikivanha ketju...

Sait sen valmiiksi. Hyvä! Se ln kypsyysnäyte.

Kun ovat niin perfektionisteja, että eivät saa sitä gradua edes valmiiksi, ovat niitä gradua vaille maistereita... Tosi hienoa, että olet tehnyt tuon homman. Johonkin se piste Pitää laittaa.

Tuosta sitten vaan eteenpäin.

Harjoittele olemaan tyytyväinen itseesi ja tekemiseesi.

Tuota pahaa oloasi voit tunnustella miltä se tuntuu... hengittelet rauhassa... tältä tää tuntuu...

Mutta sitten eteenpäin, kun olette mutustellut. On ihan ymmärrettävää, että haluaa tehdä hyvän, ja on ihan ymmärrettävää, että aina ei saa täydellistä. Hyväksyt tunteesi. Se on kai se ydin. Olen kyllä iloinen puolestasi, että olet valmis.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ahdistuksen. Itse olen myöskin vaativa perfektionisti ja jännitän parhaillaan opparin arvosanaa jonka pitäisi tulla tänään. Etenkin uskon että harmittaa tuo jatko-opintounelman kaatuminen.

Mutta älä turhaan häpeä sitä, todella harva tulee sitä koskaan lukemaan ja vielä harvempi pystyy henkilöimään sen sinuun. Uskon monen myös havaitsevan siitä, että tekijälle on tullut kiire, eikä tee sellaista tulkintaa, että tekijä olisi esim tyhmä tai naivi.

Kuinka kauan aiot jaksaa vaativassa työelämässä jos nyt on jo noin stressaavaa? Vaikka hyvin meni?!

Työ on helppoa kun on työyhteisö ja esimies jolle pitää näyttää ahkeralta. Se on ihan eri juttu puurtaa yksin kotona Gradua jolle ei ole ehdotonta deadlineä.

Koita olla vähemmän ankara itsellesi. Meidän yliopistossa gradut arvioitiin numeroin, ja sain 3. Onko se nyt sitten M vai C, en tiedä, mutta olen siihen itse tosi tyytyväinen! En jaksanut siihen enempää panostaa, jos olisin tehnyt pidemmän olisin saanut paremman arvosanan. Mutta en vaan jaksanut. Elämässä on muutakin. Se kaiken lisäksi piti laittaa nettiin. Pitkin hampain tein sen. Muutama vuosi myöhemmin huomasin että graduani onkin luettu paljon ja lainattu muissa tutkimuksissa. Joten tuntui ihan hyvältä, työ ei mennyt hukkaan. Siinä ei ole mitään virheitä, vain lyhyehkö ja asioita olisi voinut käsitellä enemmän. Tuntuu että minäkin pieni ihminen olen pienen kontribuution maailmaan nyt jättänyt. 

Jos halusit tosissaan jatko-opiskella niin sitten kyllä ymmärrän että harmittaa ja suunnitelmat meni uusiksi, mutta muuten tuolla arvosanalla ei liene väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö sillä ei ole mitään väliä parin vuoden päästä. Koko gradu unohtuu, onneksi. Tärkeintä on että se on valmis ja saat maisterin paperit käsiisi. 

Hyvin sanottu. Näin on.

Vierailija kirjoitti:

No eikös se C ole keskiverto arvosana, jonka suurin osa saa. Ainakin yo-kirjoituksissa on niin, joten varmasti graduissakin.

Kirjoitin aikoinaan C: n yo- kirjoituksista. Siihen nähden hyvä, kun lintsailin usein ja luin vasta kirjoituksiin.

Hetken häpeä mutta ikuinen kunnia!

Valmis, palautettu ja arvosteltu gradu on aina parempi kuin ne pöytälaatikoihin jääneet tuhannet keskeneräiset tekeleet.