Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkaako uusi koti tuntumaan ikinä kodilta?
04.06.2017 |
Me muutettiin eilen ihanaan puutaloon, rauhallista ja metsä heti vieressä. Raikas ja avara ilma ja sisätilat mutta yhtäkkiä iski hirvee ikävä vanhaan kotiin! Mistä tää johtuu ja meneekö se ohi?
Kommentit (13)
Normaaliahan tuo on. Ja tottakai se menee ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutitte eilen? Joo, en mä näe tossa tilanteessa mirään toivoa, kun ootte jo vuorokauden kuitenkin asunu uudessa kodissa. Varmaan on jo kaikki kamat paikoillaan ja verhot ikkunoissa. Kantsii nyt kiltisti vaan pistää kämpää myyntiin ja yrittää ostaa takas se ainoa oikea oma koti
Minä olen muuttanut aikuisiälläni kellarihuoneesta kaupungin vuokrakaksioon ja sitten ensimmäiseen omistusasuntooni, kerrostalokolmioon. Siitä rivitaloon ja viimeksi keskustaan uudehkoon kerrostaloon merinäköalalla. Ei taatusti ole ollut ikävä edellistä asuntoa.
Mä oon joutunut muuttamaan viime vuosina liiankin monta kertaa. Mulla uusi koti alkaa tuntua kodilta heti seuraavana päivänä. Onhan kaikki mun tavarat samat. Ja kissa tekee tilasta kuin tilasta kodikkaan.
Olen 32-vuotias ja muuttanut vanhempien kodista lähtemisen jälkeen yhdeksän kertaa. Vain tässä viimeisimmässä muutossani kaipaan takaisin edelliseen kotiin. Neljän kuukauden jälkeen voin sanoa, etten usko, että tulen rakastamaan tätä kotia koskaan yhtä paljon. Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta tunne ei vain ole kohdillaan, niin kuin on ollut kaikissa aiemmissa muutoissa. Uudet suunnitelmat nyt kehitteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laskin, olen muuttanut elämäni aikana 23 kertaa , jo lapsuudessa vanhempien työn vuoksi, tosin ikääkin jo on. Mä luulen että mun juurettomuus kumpuaa jo sieltä, kaipaan aina " kotiin" , tuntemattomaan.
Minulle koti tarkoittaa puolisoa, lasta ja kissaa. Muu on vain materiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle koti tarkoittaa puolisoa, lasta ja kissaa. Muu on vain materiaa.
Jatkan: Siis tuo tarkoittaa tietenkin perhettä. Ajatus on että perhe on se juttu. Talo ja tavarat eivät ole.
Koti on periaatteessa siellä, missä olen itsekin. Jostain syystä kuitenkin kaipaan opiskeluaikaiseen 12m2 kämppään asuntolasta - oli paljon helpompaa, kun koko maallinen omaisuus mahtui kahteen muovikassiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolmas "koti" menossa ja yksikään ei ole vielä tuntunut oikeasti kodilta. Mutta ehkä mulla on jotain päänupissa vinksallaan, koska en tiedä miksi näin on.
Asuttiin vuosikausia tosi ihanassa asunnossa. Sitten mies menetti työpaikkansa ja sen parin vuoden aikana, mitä sai palkkaa, realisoitiin kaikki tarpeeton. Toinen auto, lopulta se ekakin, ylimääräiset tavarat ja huonekalut.
Tämän jälkeen mies oli vielä 1/2 v työtön ja tällöin alettiin myymään kaikkea mistä oli helppo luopua.
Lopulta mies muutti toiseen maahan ja 2 lapsista muutti kotoa, tuli putkiremontti . 1 naapureista oli vuosia jo halunnut meidän kodin, tajuttiin tämä pelastaa tilanteen.
5 vuotta siitä kun mies sai kenkää, asuin kuopuksen kanssa 90 neliön asunnossa kaksin, velattomana .
Ei olla vieläkään kotiuduttu. Se, että vanhat huonekalut ovat ympärillä auttaa asiaa.
Mutta tiedän mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle koti tarkoittaa puolisoa, lasta ja kissaa. Muu on vain materiaa.
Jatkan: Siis tuo tarkoittaa tietenkin perhettä. Ajatus on että perhe on se juttu. Talo ja tavarat eivät ole.
Olen perheetön, ja en vastoin tahtoani muuttaisi kotiin, joka ei siltä tunnu yhtään etukäteen. Onneksi voi aina valiita.
Alue: Aihe vapaa
Ei se sitten katoa ikinä se ikävä. Jos ei olisi ikävä, et miettisi vanhaa kotia.