Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä yrittää jatkuvasti saada minut maksamaan omia kulujaan, onko suhde tuhoontuomittu?
04.06.2017 |
Asutaan erillään virallisesti, mut käytännössä kuitenkin minun luona ollaan. Kaupassa meidän pitäis käytännössä käydä aina vuorotellen tai ainakin maksaa vuorotellen. Silti se menee usein niin, ettei mies suostu maksamaan moniakaan tuotteita, jotka on muka vaan minun, mutta sitten kotona kuitenkin syö niitä "minun" tuotteita! Samoin jos itse yritän ottaa yhteisestä laskusta pois jotain selviä hänen tuotteitaan, esim. partavaahtoa, alkaa hän hirveästi haukkumaan minua kaupassa pihiksi ämmäksi yms. Silloin tuntuu vaan helpommalta antaa sen partavaahdon mennä yhteiseen laskuun..
Samoin silloin, kun olisikin miehen maksuvuoro kaupassa, hän yhtäkkiä katoaakin paikalta esim. tekemään jotain Veikkauksen peliä toiselle kassalle tai ihan mitä vaan, jossa minun pitäisi huutaa hänet maksamaan, jotta hän kuulisi. Selitykset on aina aijaa, ei hän muistanutkaan. Ei varmaan niin! Mielestäni hän myös taktitoi aina kalliimmat ostokset minun maksuvuorolleni. Tyyliin jotkut shampoot yms, jotka ovat "loppumaisillaan".
Monesti hän myös itse ehdottaa, että menisimme johonkin ravintolaan syömään tai leffaan ja sitten maksuhetkellä jälleen liukenee jotenkin paikalta tai selittelee hänellä olevankin nyt niin tiukkaa jo tilanteessa, jossa on enää liian myöhäistä perua koko menoa. Liian monta kertaa olen nimenomaan leffaliput maksanut lopulta kokonaan, kun olen aluksi ollut se, joka ostaa ne.
Lahjojen ostokin on aina sellaista, että mies muistaa kovaan ääneen aina sanoa, paljonko hänen minulle ostamansa lahja on maksanut ja kertoo minulle suureen ääneen kalliita lahjatoiveitaan. Merkkipäivänä tai jouluna sitten ihmettelee jos paketistaan ei paljastukaan se hänen toivomansa kallis lahja, jolloin kommentoi saamaan lahjaansa joko ihan turhaksi tai ihan kivaksi, mutta se asia X olisi vaan ollut niin hieno ja hän sen oletti saavansa.
Rakastan häntä kovasti ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta tämä ominaisuus hänessä vaan sieppaa niin kovasti. Varmaan menisi vielä pahemmaksi siinä vaiheessa, kun muuttaisimme yhteen. Varmaan mies tietää minun vihaavan julkisella paikalla riitelyä, joten en siellä vaan kehtaa huutaa häntä kassalle maksamaan tai käydä riitelemään siitä, mitkä tuotteet menevät yhteiseen laskuun ja mitkä eivät.
Onko joku saanut kesytettyä pihistä miehestä normaalia miestä, joka maksaa oman osansa mukisematta?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisesta elämästä eilen:
Rouva sai päähänsä että lähdetään syömään yhteen maalaisravintolaan. "Jos maksat itse koko reissun..." oli toteamukseni. Helvetinmoinen jäkätys minun pihiydestä, samalla unohtaen sujuvasti kuinka olen maksanut alkuvuoden seitsemän muutakin ravintolakeikkaa. Maksoin tämänkin siis...
Ravintolassa hän ei uskaltanut vaatia jälkkäriä mutta halusi että haetaan paikalilliselta apsilta jätskit, jotka hän armollisesti lupautui maksamaan. Laitoin hihnalle yhden oluttölkin illan futismatsia varten, autossa jäkätti kuinka minä pistän hänet maksamaan kaljani...jeps, taisi olla vuoden eka oluseni ylipäätään, 3E. Eikä painanut missään hetkeä aikaisemmin kuittaamani satasen raflalasku.
Se mitä yritän sanoa, kokemasi "hyväksikäyttö" on miehelle arkipäivää avioliitossa. Etkä usko kuinka vituttaa olla lähes kaiken kustantaja, vastineeksi saamatta mitään.
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...
Et ole älykäs vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisesta elämästä eilen:
Rouva sai päähänsä että lähdetään syömään yhteen maalaisravintolaan. "Jos maksat itse koko reissun..." oli toteamukseni. Helvetinmoinen jäkätys minun pihiydestä, samalla unohtaen sujuvasti kuinka olen maksanut alkuvuoden seitsemän muutakin ravintolakeikkaa. Maksoin tämänkin siis...
Ravintolassa hän ei uskaltanut vaatia jälkkäriä mutta halusi että haetaan paikalilliselta apsilta jätskit, jotka hän armollisesti lupautui maksamaan. Laitoin hihnalle yhden oluttölkin illan futismatsia varten, autossa jäkätti kuinka minä pistän hänet maksamaan kaljani...jeps, taisi olla vuoden eka oluseni ylipäätään, 3E. Eikä painanut missään hetkeä aikaisemmin kuittaamani satasen raflalasku.
Se mitä yritän sanoa, kokemasi "hyväksikäyttö" on miehelle arkipäivää avioliitossa. Etkä usko kuinka vituttaa olla lähes kaiken kustantaja, vastineeksi saamatta mitään.
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...
Et ole älykäs vieläkään.
Sen verran kuitenkin fiksu että ymmärtänyt juurta jaksain myöten millainen (taloudellinen) kusetus on kyseessä laillisessa prostituuriossa mitä kutsutaan termillä "avioliitto". Se vaan olisi pitänyt ymmärtää ajoissa ennen omakohtaista kokeilua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisesta elämästä eilen:
Rouva sai päähänsä että lähdetään syömään yhteen maalaisravintolaan. "Jos maksat itse koko reissun..." oli toteamukseni. Helvetinmoinen jäkätys minun pihiydestä, samalla unohtaen sujuvasti kuinka olen maksanut alkuvuoden seitsemän muutakin ravintolakeikkaa. Maksoin tämänkin siis...
Ravintolassa hän ei uskaltanut vaatia jälkkäriä mutta halusi että haetaan paikalilliselta apsilta jätskit, jotka hän armollisesti lupautui maksamaan. Laitoin hihnalle yhden oluttölkin illan futismatsia varten, autossa jäkätti kuinka minä pistän hänet maksamaan kaljani...jeps, taisi olla vuoden eka oluseni ylipäätään, 3E. Eikä painanut missään hetkeä aikaisemmin kuittaamani satasen raflalasku.
Se mitä yritän sanoa, kokemasi "hyväksikäyttö" on miehelle arkipäivää avioliitossa. Etkä usko kuinka vituttaa olla lähes kaiken kustantaja, vastineeksi saamatta mitään.
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...
Kuulostaa vähän pahalta tuo ettet saa vastineeksi mitään/ vaimo ei uskalla "vaatia" jälkkäriä ravintolassa jne. Teidän ongelma on se, että sä et ilmeisesti nauti ravintolassa käymisestä vaimosi kanssa. Jos nauttisit, voisit hyvinkin maksaa mukavasta hetkestä hyvän ruoan ääressä. Vai onko ongelma siis, että vaimo haluaa syödä yli varojen, eli joudutte taloudellisiin ongelmiin ulkona syömisen takia? Meillä mies maksaa ravintolareissut, mutta mä käyn arjessa enemmän ruokakaupassa ja kokkailen myös pääsääntöisesti.
Olet löytänyt aidon Auervaaran, onnittelut!
Katso vaikka Uuno Turhapuroja väliajalla. Ne on kaikki mtv katsomossa katsottavissa vapaasti.
IL oli 2 päivää sitten, että yksi toinen Auervaara oli lypsänyt YH-äideiltä yli 10 000 ekeä. Mikä sun miehen saldo on tällä hetkellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lol. Täällä mammat juoksisivat saman tien pakoon, vaikka itse ovat luultavasti samanlaisia (monet esim. yrittävät kiristää seksillä tai ihan muuten vaan ). Suuri osa naisista on erikoistunut käyttämään miehen ansaitsemia rahoja.
Tämä on nyt sitä tasa-arvoa, arvoisat mammat. Tätähän olette halunnee vai kuinka?
Nyt On jollain mennyt tasa-arvon käsite ihan perseelleen. Tasa-arvoa On Kun kumpikin maksaa puolet. Hyväksikäyttö ei ole tasa-arvoa.
Mies säästää rahaa itselleen ja elättää ittensä sun rahoilla sillä aikaa. Sit varmaan jossain vaiheessa ilmoittaa ostavansa asunnon ja kas kummaa tulee samalla bänät kun sulle ei okkkaan enää tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisesta elämästä eilen:
Rouva sai päähänsä että lähdetään syömään yhteen maalaisravintolaan. "Jos maksat itse koko reissun..." oli toteamukseni. Helvetinmoinen jäkätys minun pihiydestä, samalla unohtaen sujuvasti kuinka olen maksanut alkuvuoden seitsemän muutakin ravintolakeikkaa. Maksoin tämänkin siis...
Ravintolassa hän ei uskaltanut vaatia jälkkäriä mutta halusi että haetaan paikalilliselta apsilta jätskit, jotka hän armollisesti lupautui maksamaan. Laitoin hihnalle yhden oluttölkin illan futismatsia varten, autossa jäkätti kuinka minä pistän hänet maksamaan kaljani...jeps, taisi olla vuoden eka oluseni ylipäätään, 3E. Eikä painanut missään hetkeä aikaisemmin kuittaamani satasen raflalasku.
Se mitä yritän sanoa, kokemasi "hyväksikäyttö" on miehelle arkipäivää avioliitossa. Etkä usko kuinka vituttaa olla lähes kaiken kustantaja, vastineeksi saamatta mitään.
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...
Kuulostaa vähän pahalta tuo ettet saa vastineeksi mitään/ vaimo ei uskalla "vaatia" jälkkäriä ravintolassa jne. Teidän ongelma on se, että sä et ilmeisesti nauti ravintolassa käymisestä vaimosi kanssa. Jos nauttisit, voisit hyvinkin maksaa mukavasta hetkestä hyvän ruoan ääressä. Vai onko ongelma siis, että vaimo haluaa syödä yli varojen, eli joudutte taloudellisiin ongelmiin ulkona syömisen takia? Meillä mies maksaa ravintolareissut, mutta mä käyn arjessa enemmän ruokakaupassa ja kokkailen myös pääsääntöisesti.
Sinänsä on varaa maksaa, mutta minua ärsyttää se että joka helvetin matka/ravintola-reissu on minun maksettavana. Kuten myös talon kustannukset 80%, autot kokonaan jnejnejne...kun miettii sitä toista vaihtoehtoa kuinka elämä olisi mennyt ikipoikamiehenä, niin nyt olisi ainakin 220kE omaisuus ja siihen päälle kämppä maksettuna, voisin tehdä melkein mitä huvittaa ja milloin huvittaa, en olisi kenellekään muulle tilivelvollinen kuin työnantajalle ja jos sekin vituttaa niin voisi heittäytyä työttömäksi ja ottaa 3 kk patikkareissu vaikkapa Kalottireitille ja sen jälkeen uusiin duuneihin. Ja kun poikamiehenäkin tuota naisten suloja tuli saatua "tavallista lisempi" niin miksi ei näin nelikymppisenäkään kun ei tuota henkkoht vararavintorengasta ole päästänyt ilmestymään...
Yksinkertaisesti: perheellistyminen syö miehen valinnanvapauden niin ajankäytön kuin rahankäytön suhteen totaalisesti. Ja idiootit vielä haluaa siihen vapaaehtoisesti, sen sijaan että miettisivät asiaa vaikkapa 20 vuotta pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisesta elämästä eilen:
Rouva sai päähänsä että lähdetään syömään yhteen maalaisravintolaan. "Jos maksat itse koko reissun..." oli toteamukseni. Helvetinmoinen jäkätys minun pihiydestä, samalla unohtaen sujuvasti kuinka olen maksanut alkuvuoden seitsemän muutakin ravintolakeikkaa. Maksoin tämänkin siis...
Ravintolassa hän ei uskaltanut vaatia jälkkäriä mutta halusi että haetaan paikalilliselta apsilta jätskit, jotka hän armollisesti lupautui maksamaan. Laitoin hihnalle yhden oluttölkin illan futismatsia varten, autossa jäkätti kuinka minä pistän hänet maksamaan kaljani...jeps, taisi olla vuoden eka oluseni ylipäätään, 3E. Eikä painanut missään hetkeä aikaisemmin kuittaamani satasen raflalasku.
Se mitä yritän sanoa, kokemasi "hyväksikäyttö" on miehelle arkipäivää avioliitossa. Etkä usko kuinka vituttaa olla lähes kaiken kustantaja, vastineeksi saamatta mitään.
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...
Kuulostaa vähän pahalta tuo ettet saa vastineeksi mitään/ vaimo ei uskalla "vaatia" jälkkäriä ravintolassa jne. Teidän ongelma on se, että sä et ilmeisesti nauti ravintolassa käymisestä vaimosi kanssa. Jos nauttisit, voisit hyvinkin maksaa mukavasta hetkestä hyvän ruoan ääressä. Vai onko ongelma siis, että vaimo haluaa syödä yli varojen, eli joudutte taloudellisiin ongelmiin ulkona syömisen takia? Meillä mies maksaa ravintolareissut, mutta mä käyn arjessa enemmän ruokakaupassa ja kokkailen myös pääsääntöisesti.
Sinänsä on varaa maksaa, mutta minua ärsyttää se että joka helvetin matka/ravintola-reissu on minun maksettavana. Kuten myös talon kustannukset 80%, autot kokonaan jnejnejne...kun miettii sitä toista vaihtoehtoa kuinka elämä olisi mennyt ikipoikamiehenä, niin nyt olisi ainakin 220kE omaisuus ja siihen päälle kämppä maksettuna, voisin tehdä melkein mitä huvittaa ja milloin huvittaa, en olisi kenellekään muulle tilivelvollinen kuin työnantajalle ja jos sekin vituttaa niin voisi heittäytyä työttömäksi ja ottaa 3 kk patikkareissu vaikkapa Kalottireitille ja sen jälkeen uusiin duuneihin. Ja kun poikamiehenäkin tuota naisten suloja tuli saatua "tavallista lisempi" niin miksi ei näin nelikymppisenäkään kun ei tuota henkkoht vararavintorengasta ole päästänyt ilmestymään...
Yksinkertaisesti: perheellistyminen syö miehen valinnanvapauden niin ajankäytön kuin rahankäytön suhteen totaalisesti. Ja idiootit vielä haluaa siihen vapaaehtoisesti, sen sijaan että miettisivät asiaa vaikkapa 20 vuotta pidemmälle.
Miksi olet alunperinkään lähtenyt mukaan tähän ajan, rahat ja vapauden luonnollisestikin viemään perheen perustamiseen? Elämä vei, oma tahto oli hukassa, jotain muuta mitä? Kuulostaa siltä, että kiukuttelet ihan suotta vaimolle, kun oikeasti et vain tiedä mitä oikeasti haluat elämältä ja annat toisen viedä samalla kun sisäisesti voit huonosti. Tai sit olen ihan väärässä, tää on vaan spekulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisesta elämästä eilen:
Rouva sai päähänsä että lähdetään syömään yhteen maalaisravintolaan. "Jos maksat itse koko reissun..." oli toteamukseni. Helvetinmoinen jäkätys minun pihiydestä, samalla unohtaen sujuvasti kuinka olen maksanut alkuvuoden seitsemän muutakin ravintolakeikkaa. Maksoin tämänkin siis...
Ravintolassa hän ei uskaltanut vaatia jälkkäriä mutta halusi että haetaan paikalilliselta apsilta jätskit, jotka hän armollisesti lupautui maksamaan. Laitoin hihnalle yhden oluttölkin illan futismatsia varten, autossa jäkätti kuinka minä pistän hänet maksamaan kaljani...jeps, taisi olla vuoden eka oluseni ylipäätään, 3E. Eikä painanut missään hetkeä aikaisemmin kuittaamani satasen raflalasku.
Se mitä yritän sanoa, kokemasi "hyväksikäyttö" on miehelle arkipäivää avioliitossa. Etkä usko kuinka vituttaa olla lähes kaiken kustantaja, vastineeksi saamatta mitään.
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...
Kuulostaa vähän pahalta tuo ettet saa vastineeksi mitään/ vaimo ei uskalla "vaatia" jälkkäriä ravintolassa jne. Teidän ongelma on se, että sä et ilmeisesti nauti ravintolassa käymisestä vaimosi kanssa. Jos nauttisit, voisit hyvinkin maksaa mukavasta hetkestä hyvän ruoan ääressä. Vai onko ongelma siis, että vaimo haluaa syödä yli varojen, eli joudutte taloudellisiin ongelmiin ulkona syömisen takia? Meillä mies maksaa ravintolareissut, mutta mä käyn arjessa enemmän ruokakaupassa ja kokkailen myös pääsääntöisesti.
Sinänsä on varaa maksaa, mutta minua ärsyttää se että joka helvetin matka/ravintola-reissu on minun maksettavana. Kuten myös talon kustannukset 80%, autot kokonaan jnejnejne...kun miettii sitä toista vaihtoehtoa kuinka elämä olisi mennyt ikipoikamiehenä, niin nyt olisi ainakin 220kE omaisuus ja siihen päälle kämppä maksettuna, voisin tehdä melkein mitä huvittaa ja milloin huvittaa, en olisi kenellekään muulle tilivelvollinen kuin työnantajalle ja jos sekin vituttaa niin voisi heittäytyä työttömäksi ja ottaa 3 kk patikkareissu vaikkapa Kalottireitille ja sen jälkeen uusiin duuneihin. Ja kun poikamiehenäkin tuota naisten suloja tuli saatua "tavallista lisempi" niin miksi ei näin nelikymppisenäkään kun ei tuota henkkoht vararavintorengasta ole päästänyt ilmestymään...
Yksinkertaisesti: perheellistyminen syö miehen valinnanvapauden niin ajankäytön kuin rahankäytön suhteen totaalisesti. Ja idiootit vielä haluaa siihen vapaaehtoisesti, sen sijaan että miettisivät asiaa vaikkapa 20 vuotta pidemmälle.
Miksi olet alunperinkään lähtenyt mukaan tähän ajan, rahat ja vapauden luonnollisestikin viemään perheen perustamiseen? Elämä vei, oma tahto oli hukassa, jotain muuta mitä? Kuulostaa siltä, että kiukuttelet ihan suotta vaimolle, kun oikeasti et vain tiedä mitä oikeasti haluat elämältä ja annat toisen viedä samalla kun sisäisesti voit huonosti. Tai sit olen ihan väärässä, tää on vaan spekulointia.
Menin kimppaan tämän naisen kanssa koska hän oli hauskaa seuraa alkuunsa. Mutta diili oli, että lapsia ei sitten kuulu tähän juttuun silloin eikä myöhemminkään. Se sopi hänelle, mutta auta armias kun ns nipsaisupäivä lähestyi, hän lopetti pillerien syönnin salaa ja se siitä sitten - toisen tein kaveriksi ensimmäiselle ja se onkin ollut ainoa toimiva juttu lapsien suhteen. Naimisiinkin olin mennyt häntä rauhoittaakseni, vaikka itselleni olisi ns ikuinen avoliitto riittänyt.
Ja mitäkö haluan elämältä - no helvetti ihan jotain muuta kuin tätä, tämä ei koskaan kuulunut suunnitelmiini. Mutta "Kunnon Mies ei jätä naista lapsen kanssa" tms paskaa jota uskoin silloin vielä vähän päälle kolmekymppisenä. Koko ajan suunnittelen ja mietin, miten helvetissä pääsen tästä irti mahdollisimman pienin taloudellisin vahingoin ja silti niin, ettei henkkoht elintaso laske isommin...
Kesälomareissunsa rouva saa tehdä muuten ihan yksin. Lapsetkaan eivät suostu hänen mukaansa "koska sä suututat isän aina lomalla ja sitten kellään ei ole kivaa...". Niinpä hän sitten menee, minne menee, omaan laskuunsa.
Lopun alkua,mies on elämäntapapummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, onneksi olen sinkku, minulla ei nimittäin olisi varaa mieheen! Ainakaan tuollaiseen aloittajan miehen kaltaiseen.
Juuri heitin ulos tuollaisen miehen . Maksoin asumisen, ruuat, viihteen ym. Muutaman kerran kävi kaupasta ruokaostot puolen vuoden aikana ja siitä piti meteliä, kuinka hän pienillä varoillaan maksoi ostokset. Kerran kaupassa halusi sixpackin kaljaa ja maksaisi itse. Kuinka ollakaan, ei ollut lompakko mukana ja pyysi minun maksavan ruokien lisäksi. Käskin viemään kaljat hyllyyn. Vei. Syytti minua siitä, kun nolasin hänet kaupassa. Voi, voi.
Työhalut nolla. Kun sai rahaa (työllisyys), meni se viinaan ja tupakkaan.
Voi sitä ilon päivää, kun sain tuon pois elämästäni.
Muutti heti uuden naisen luo, asunnoton kun oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisesta elämästä eilen:
Rouva sai päähänsä että lähdetään syömään yhteen maalaisravintolaan. "Jos maksat itse koko reissun..." oli toteamukseni. Helvetinmoinen jäkätys minun pihiydestä, samalla unohtaen sujuvasti kuinka olen maksanut alkuvuoden seitsemän muutakin ravintolakeikkaa. Maksoin tämänkin siis...
Ravintolassa hän ei uskaltanut vaatia jälkkäriä mutta halusi että haetaan paikalilliselta apsilta jätskit, jotka hän armollisesti lupautui maksamaan. Laitoin hihnalle yhden oluttölkin illan futismatsia varten, autossa jäkätti kuinka minä pistän hänet maksamaan kaljani...jeps, taisi olla vuoden eka oluseni ylipäätään, 3E. Eikä painanut missään hetkeä aikaisemmin kuittaamani satasen raflalasku.
Se mitä yritän sanoa, kokemasi "hyväksikäyttö" on miehelle arkipäivää avioliitossa. Etkä usko kuinka vituttaa olla lähes kaiken kustantaja, vastineeksi saamatta mitään.
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...
Kuulostaa vähän pahalta tuo ettet saa vastineeksi mitään/ vaimo ei uskalla "vaatia" jälkkäriä ravintolassa jne. Teidän ongelma on se, että sä et ilmeisesti nauti ravintolassa käymisestä vaimosi kanssa. Jos nauttisit, voisit hyvinkin maksaa mukavasta hetkestä hyvän ruoan ääressä. Vai onko ongelma siis, että vaimo haluaa syödä yli varojen, eli joudutte taloudellisiin ongelmiin ulkona syömisen takia? Meillä mies maksaa ravintolareissut, mutta mä käyn arjessa enemmän ruokakaupassa ja kokkailen myös pääsääntöisesti.
Sinänsä on varaa maksaa, mutta minua ärsyttää se että joka helvetin matka/ravintola-reissu on minun maksettavana. Kuten myös talon kustannukset 80%, autot kokonaan jnejnejne...kun miettii sitä toista vaihtoehtoa kuinka elämä olisi mennyt ikipoikamiehenä, niin nyt olisi ainakin 220kE omaisuus ja siihen päälle kämppä maksettuna, voisin tehdä melkein mitä huvittaa ja milloin huvittaa, en olisi kenellekään muulle tilivelvollinen kuin työnantajalle ja jos sekin vituttaa niin voisi heittäytyä työttömäksi ja ottaa 3 kk patikkareissu vaikkapa Kalottireitille ja sen jälkeen uusiin duuneihin. Ja kun poikamiehenäkin tuota naisten suloja tuli saatua "tavallista lisempi" niin miksi ei näin nelikymppisenäkään kun ei tuota henkkoht vararavintorengasta ole päästänyt ilmestymään...
Yksinkertaisesti: perheellistyminen syö miehen valinnanvapauden niin ajankäytön kuin rahankäytön suhteen totaalisesti. Ja idiootit vielä haluaa siihen vapaaehtoisesti, sen sijaan että miettisivät asiaa vaikkapa 20 vuotta pidemmälle.
Sä olet selvästi tehnyt virheen.
Ja jatkat virhettä 'lasten takia' tmv.
Milloin olet ajatellut aikuistua?
Useampi sinkku/leski tuttavani - nainen siis - on todennut, että kylläpä nuo ikääntyvät miehet on alkanut kiinnostumaan - että olis siis joku ruoanlaittaja / siivooja jne...
+Nelikymppisiä, 20 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, "unelmaOKT" yms muut kivat jutut, joiden enemmistömaksajaksi en vaan tiennyt päätyväni. Piti alkuun sinnitellä siihen että nuorempi muksuista on 18v, sitten harkitsin että 15v, sitten 12v ja nyt mennään jo siihen että "kesän lopulla" tms...meinaan se helvetin ero joka olisi tajunnut pitää ottaa jo siinä vaiheessa kun tuo alkoi ulvomaan "mun kaverit on naimisissa ja niillä on lapsia etkä sää oo edes vielä kosinut". Helvetti että on osannut olla tyhmä joskus...