Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteesi 10 kk taapero hoidossa
03.06.2017 |
8-9 h joka arkipäivä ja joskus viikonloppunakin. Äitiä ei huvita enää hoitaa. Töissä, kun sekin kiinnostavampaa. Arkivapaana keksii vaikka shoppailla. Näin työkaverini.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, että hän tarvitsee äidin hoitoa 24/7 tuonne 3-vuotiaaksi asti. Tämä on uusi ilmiö ja tullut vasta 80-luvulla.
Vastaavaa systeemiä ei ole missään muualla maailmassa ja sielläkin lapset voivat ja kehittyvät hyvin. Samoin oli myös Suomessa 80-luvulle saakka.
Ja miksi syyllistät vain äidin, missä on lapsen isä?
Ihanko totta. Tilastojen mukaan 70-luvulla alle 35% alle kouluikäisistä oli päivähoidossa kodin ulkopuolella ja naisten työssäkäyntiaste oli alle 50 %.
Kyllä. Työssäkäynti KODIN ULKOPUOLELLA. Mutta mietipäs millainen Suomen elinkeinorakenne oli ennen 70-lukua.
Tuossa lukee päivähoidossa kodin ulkopuolella.
Kaupungeissa naiset opiskelivat ja menivät töihin. Iso määrä otti lastenhoitajan kotiin, ei noita päiväkoteja silloin samalla lailla ollut.Maalla vielä tuolloin asui suuri osa ja naiset olivat omilla tai vuokratiloilla töissä, tavallaan siis tilastoissa kotona.
Euroopan vanhemmissa kaupungeissa lapset viedään tarhaan oppimaan sosiaalisia taitoja vaikka äidit olisivat kotona.
Aika paljon vähemmän ongelmaisia on tuon ajan lapset verrattuna nykyisiin kotiäitien ongelmapesiin. Kuten tälläkin palstalla huomataan. Elämän helppous ei ole ihmiselle aina hyväksi.
Puhuin naisten työssäkäyntiasteesta. Kyllä se on silloin ollut enemmän tai vähemmän 100 % koska laki kotihoidontuesta ja hoitovapaasta tuli vasta 1985.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mielipiteitä muiden lapsista. Omistani vain, ja heihin liittyvistä asioista.
10 kk on vielä pikkuinen hoitoon ylipäätään. Minulla on ollut sen ikäisiä jopa 9,5h päiviä hoidossa. Mutta ei kukaan senikäistä ole vielä huvikseen hoitoon tuonut. Pph:n etuna toki on pieni ryhmä, päiväkodissa meno on toisenmoista. Olen molemmat kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, että hän tarvitsee äidin hoitoa 24/7 tuonne 3-vuotiaaksi asti. Tämä on uusi ilmiö ja tullut vasta 80-luvulla.
Vastaavaa systeemiä ei ole missään muualla maailmassa ja sielläkin lapset voivat ja kehittyvät hyvin. Samoin oli myös Suomessa 80-luvulle saakka.
Ja miksi syyllistät vain äidin, missä on lapsen isä?
Ihanko totta. Tilastojen mukaan 70-luvulla alle 35% alle kouluikäisistä oli päivähoidossa kodin ulkopuolella ja naisten työssäkäyntiaste oli alle 50 %.
Kodin ulkopuolella. Meillä oli kotona lastenhoitaja. Kotona. Ollaan siis ulkona tuosta tilastosta vaikka öidistä asianajaja sitten tulikin.
Yllättävän moni nainen Suomessa kannattaa naisten jäämistä kotiin ja pois työelämästä. Silti ihmetellään miesten keskimäärin korkeampia palkkoja. Kuinkahan tässä näin kävi, pitää saada kaikki, ura ja kotiäitiys, mullehetitännenytmullaonoikeus.
Tämäpä. Ja kun kauhistellaan kuinka lapset eivät noin nuorena hoidosta voi selvitä kannattaa vilkaista tilannetta maailmalla: millaiset ovat äitiyslomat esim USAssa tai Ranskassa nykyään - tai millaiset ne olivat 60-70-luvulla Suomessa? Itse olen virkaäidin lapsena jäänyt kotiin apulaisen hoitoon 2 kk ikäisenä, omat lapseni menivät perhepäivähoitoon n 11 kk ikäisenä. Olen itse tasapainoinen, sosiaalinen ja peruspositiivinen ja sellaisia ovat myös nyt jo aikuiset lapseni. On tällä mallilla ilman muuta ollut vaikutusta minuun ja lapsiini: äidin koulutus korreloi voimakkaasti lasten koulutushalun kanssa, meilläkin ollaan kolmessa polvessa ylioppilaita ja kohta kolmessa polvessa yliopiston käyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Taapero". Mikä sana. 😂😂😂😂
Helsingin yliopistolla yksi proffa käytti yhdellä okl:n kurssilla koko ajan sanaa taapero. Teki mieli heitellä mätiä kananmunia. Ärsyttävä sana 😅
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkaäidin lapsena jäänyt kotiin apulaisen hoitoon 2 kk ikäisenä, omat lapseni menivät perhepäivähoitoon n 11 kk ikäisenä. Olen itse tasapainoinen, sosiaalinen ja peruspositiivinen ja sellaisia ovat myös nyt jo aikuiset lapseni. On tällä mallilla ilman muuta ollut vaikutusta minuun ja lapsiini: äidin koulutus korreloi voimakkaasti lasten koulutushalun kanssa, meilläkin ollaan kolmessa polvessa ylioppilaita ja kohta kolmessa polvessa yliopiston käyneitä.
Vihje: "Kotona." Joo, pärjäät hyvin, vaikka jäitkin hoitoon kaksikuisena. Kyllä. Mutta sait olla kotona, etkä päiväkotiryhmässä. Tuttu ympäristö, vain yksi uusi ihminen eikä hälinää ja pakkorytmejä ryhmän mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin väsynyt päivähoitokauhisteluun. Päivähoitoa kauhistelevat kokemukseni mukaan ne, kenellä on ongelmia oman vanhemmuuden kanssa ja yrittävät todistella kuinka omilla lapsilla on hyvä olla kotona... hyvä joo, vaikka äippä ei "ehdi" (=halua & jaksa) edes lapsille kirjaa lukea, askarrella, olla läsnä... Yritin kerran aloittaa täällä keskustelua, että miten voisin parhaiten valmistautua kun 1v aloittaa päivähoidon. Yli puolet viesteistä oli laatua "kamalaa kun viet niin pienen hoitoon"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen itse pari vienyt ysikuisena, yhden kymmenkuisena. Mutta oli lyhyemmät päivät kuten koko päiväkoti-iän ajan. Pystytty vuorojen takia sumplimaan noudot ja viennit niin. Mulla on puheliaita, ei ujoja, vilkkaita lapsia. Eivät ole kärsineet. Ysikuiset olen vienyt koska aloittanut edellisen jälkeen varhennetun äitiysloman, vanhemmat taaperot olleet kotona. Kymmenkuisen vein koska opinnot alkoivat aikuisiällä. Mutta saaneet aina olla tosiaan isosisaruksen kanssa samassa sisarusryhmässä. Miksi se katsotaan että lapsi aina kärsii siitä.?
Tosin hyvä tuuri ihanasta päiväkotihenkilökunnastakin joka ei ole vaihtunut paljoa. Nuorimmilla sama lto ollut aina. Itkettiin taas yhdessä kun toinen nuorimmista lopetti päikyn, aloitti kesäloman ennen eskaria kun jäin työttömäksi.. Vuosi sitten sama. Meillä enää yksi päikkyläinen syksyllä.
Sitä se teettää kun perheiden tukia pienennetään ja lopetetaan kokonaan. Pakko mennä töihin että voi elättää lapsensa.
Saisi av:läisetkin päättää jo mielensä, yhteiskunnan tuilla ei saisi loisia mutta töihinkään ei saa mennä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, että hän tarvitsee äidin hoitoa 24/7 tuonne 3-vuotiaaksi asti. Tämä on uusi ilmiö ja tullut vasta 80-luvulla.
Vastaavaa systeemiä ei ole missään muualla maailmassa ja sielläkin lapset voivat ja kehittyvät hyvin. Samoin oli myös Suomessa 80-luvulle saakka.
Ja miksi syyllistät vain äidin, missä on lapsen isä?
Ihanko totta. Tilastojen mukaan 70-luvulla alle 35% alle kouluikäisistä oli päivähoidossa kodin ulkopuolella ja naisten työssäkäyntiaste oli alle 50 %.
Lähes kaikki 70-luvun äidit olivat jo mukana työelämässä ja kotirouvat muodostuivat yli 40v ylöspäin. Äitiyslomat oli 3-6kk. Tosiaan, lapsia ei hoidettu päiväkodissa, koska kunnallisia päiväkoteja ei ollut. Joillakin yrityksillä/tehtailla oli oma lastenseimi työntekijöiden lapsille. Työpäiviä olivat myös lauantait ja vuosilomat lyhyet 2-3 vk/v. työsuhteen pituudesta riippuen.
Nuoret äidit tarvittiin tuottavaan työhön ja vähän työkykyisten tehtävä oli hoitaa lapset esim. maalta tulleet nuoret tytöt, isovanhemmat, vammaiset, eläkeläiset ja lapsen vanhemmat sisarukset. Eikä lapsia juuri hoidettu, kerran päivässä huudettiin syömään, muuten lapset leikkivät ulkona ja olivat oman onnensa nojassa, koska silloin lapsen asema oli toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8-9 h joka arkipäivä ja joskus viikonloppunakin. Äitiä ei huvita enää hoitaa. Töissä, kun sekin kiinnostavampaa. Arkivapaana keksii vaikka shoppailla. Näin työkaverini.
Entäs lapsen isä? Kun kovasti tunnut vain äitiä syyttelevän.
Olen asunut vuosia maassa, jossa on täysin ok viedä puolivuotias hoitoon. Silti ihmiset ovat hyväkäytöksisempiä ja perhekeskeisempiä kuin Suomessa.
Itse aiomme kuitenkin mieheni kanssa olla vuorotellen kotona kunnes lapsi on ainakin vuoden.
Noh, eihän se hyväkäytöksisyys ja perhekeskeisyys ole esim. turvallisen kiintymyssuhteen merkki sinänsä. Anteeksi ohis! Samaa mieltä olen siis äidin syyttelystä ap:lla.
Todennäköisesti maassasi aika moni nainen myös jää kotiäidiksi, palkkaa lastenhoitajan tai tekee osa-aikaisesti työtä. Mahdollisesti yhdistettynä kahta jälkimmäistä.
Minun mielestä puolivuotias kuuluu ensisijaisen hoitajan hoivaan, ja olen ammatiltani ollut lastentarhanopettaja 10 vuotta, kasvatustieteen maisteri ja perehtynyt asiaan niin hyvin kuin vain omista lähtökohdistani olen voinut.
Mitä tulee sen alle vuoden ikäisen hoitoon viemiseen ylipäätään, niin valehtelisin jos sanoisin päivähoidossa olevan tilanteen optimaalinen tukemaan noin pienen kehitystä. Se olisi aivan kirkas valhe, kun mietin kaikkia tutkimuksia mitä olen elämäni aikana lukenut ja mietin millaista arki on päiväkodissa. Alle 3-vuotias tarvitsee yhden hoitajan johon kiintyä, kun hän on erossa äidistään. Tuon hoitajan pitäisi olla sensitiivinen lapsen aloitteita kohtaan, mukautua lapsen käytökseen (eli ei ottaa väkisin syliin, mutta kun lapsi siihen osoittaa halukkuutta niin sitten ottaa se syliin), lohduttaa ja hoitaa suurin piirtein kuin äitikin/ensisijainen hoitaja häntä hoitaisi kotona. Tämä ei toteudu Suomen päivähoidossa. Alle 3-vuotias voi kyllä olla hoidossa ja selvitä siitä ihan kunniakkaasti, mutta hoidon laatu ja kotona vietetty aika ovat siihen avainsanoja.
Silti mielestäni ap:n tapa puhua ikävästi ei auta yhtään ketään, vähiten perhettä. Äidillä on varmasti ollut syynsä, miksi on kokenut ettei jaksa. Hän tarvitsisi tukea, ei juoruilua ja panettelua. Minä olen sellainen ihminen, että aina kun näihin kuitenkin suhtaudutaan välinpitämättömästi (pienten lasten hoitoon siis), niin haluan kertoa oman mielipiteeni. En halua loukata sinua, ja ymmärrän teidän valinnat ja asumasi maan tavat, mutta koen tärkeäksi ettei tällaisia asioita, jotka ovat ihan tutkimuksin osoitettu todeksi, väännetä ihan muuksi. Pienen lapsen etu on ensisijaisen hoivaajan läheisyys, ja kun tämä ei ole saatavilla niin korvaavaksi hoitajaksi pitäisi valikoitua yksi hoitaja, joka pystyy hänen tarpeisiinsa vastaamaan yhtä hyvin kuin kotona vastattaisiin. Päivähoidossa näin ei ole. On hoitajia jotka väittävät toista, mutta he ovat joko puusilmiä, tietämättömiä tai valehtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, että hän tarvitsee äidin hoitoa 24/7 tuonne 3-vuotiaaksi asti. Tämä on uusi ilmiö ja tullut vasta 80-luvulla.
Vastaavaa systeemiä ei ole missään muualla maailmassa ja sielläkin lapset voivat ja kehittyvät hyvin. Samoin oli myös Suomessa 80-luvulle saakka.
Ja miksi syyllistät vain äidin, missä on lapsen isä?
Ihanko totta. Tilastojen mukaan 70-luvulla alle 35% alle kouluikäisistä oli päivähoidossa kodin ulkopuolella ja naisten työssäkäyntiaste oli alle 50 %.
Kodin ulkopuolella. Meillä oli kotona lastenhoitaja. Kotona. Ollaan siis ulkona tuosta tilastosta vaikka öidistä asianajaja sitten tulikin.
Yllättävän moni nainen Suomessa kannattaa naisten jäämistä kotiin ja pois työelämästä. Silti ihmetellään miesten keskimäärin korkeampia palkkoja. Kuinkahan tässä näin kävi, pitää saada kaikki, ura ja kotiäitiys, mullehetitännenytmullaonoikeus.
Tämäpä. Ja kun kauhistellaan kuinka lapset eivät noin nuorena hoidosta voi selvitä kannattaa vilkaista tilannetta maailmalla: millaiset ovat äitiyslomat esim USAssa tai Ranskassa nykyään - tai millaiset ne olivat 60-70-luvulla Suomessa? Itse olen virkaäidin lapsena jäänyt kotiin apulaisen hoitoon 2 kk ikäisenä, omat lapseni menivät perhepäivähoitoon n 11 kk ikäisenä. Olen itse tasapainoinen, sosiaalinen ja peruspositiivinen ja sellaisia ovat myös nyt jo aikuiset lapseni. On tällä mallilla ilman muuta ollut vaikutusta minuun ja lapsiini: äidin koulutus korreloi voimakkaasti lasten koulutushalun kanssa, meilläkin ollaan kolmessa polvessa ylioppilaita ja kohta kolmessa polvessa yliopiston käyneitä.
Minun äitini voisi aivan hyvin sanoa noin itsestään, mutta hänen välttelevä kiintymyssuhde on aivan selvä, kuten myös minunkin. Äitini on voinut hyvin, minä puolestaan kärsinyt mm. masennuksesta ja käynyt pitkän terapian, jossa olen ymmärtänyt paremmin miksi hänelle äitiyteen sitoutuminen oli vaikeaa ja tämä näkyi meidän välisessä vuorovaikutuksessa. Itse hän ei ole edes kyennyt näkemään mitään ongelmaa, mutta minä olen mm. ollut erittäin itsenäinen jo 1-vuotiaana, en ole tarvinnut äidin lohdutusta yms.
Älä käsitä väärin, sinulla voi olla ihan oikeasti kaikki hyvin, mutta haluan tämän nostaa esille. Kyllä kaikkien tutkimusten mukaan, tuossa on kuitenkin lähtökohdat sellaiset, ettei äidin ja lapsen välille ole mahdollista syntyä turvallista kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on yksi psykologian tutkituimpia ja yleisesti hyväksytyimpiä käsitteitä, ja esimerkiksi 2-kuukautta vanhalle vauvalle toistuva 8h ero ensisijaisesta hoitajasta ei ole hyvä asia vaan johtaa yleensä siihen ettei vauva pysty kiintymään hoitajaansa kunnolla.
Ihan jos suhteellistat vauvan ikään tuon 8h poissaolon määrän, niin se on todella pitkä aika olla erossa äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, että hän tarvitsee äidin hoitoa 24/7 tuonne 3-vuotiaaksi asti. Tämä on uusi ilmiö ja tullut vasta 80-luvulla.
Vastaavaa systeemiä ei ole missään muualla maailmassa ja sielläkin lapset voivat ja kehittyvät hyvin. Samoin oli myös Suomessa 80-luvulle saakka.
Ja miksi syyllistät vain äidin, missä on lapsen isä?
Ihanko totta. Tilastojen mukaan 70-luvulla alle 35% alle kouluikäisistä oli päivähoidossa kodin ulkopuolella ja naisten työssäkäyntiaste oli alle 50 %.
Kodin ulkopuolella. Meillä oli kotona lastenhoitaja. Kotona. Ollaan siis ulkona tuosta tilastosta vaikka öidistä asianajaja sitten tulikin.
Yllättävän moni nainen Suomessa kannattaa naisten jäämistä kotiin ja pois työelämästä. Silti ihmetellään miesten keskimäärin korkeampia palkkoja. Kuinkahan tässä näin kävi, pitää saada kaikki, ura ja kotiäitiys, mullehetitännenytmullaonoikeus.
Tämäpä. Ja kun kauhistellaan kuinka lapset eivät noin nuorena hoidosta voi selvitä kannattaa vilkaista tilannetta maailmalla: millaiset ovat äitiyslomat esim USAssa tai Ranskassa nykyään - tai millaiset ne olivat 60-70-luvulla Suomessa? Itse olen virkaäidin lapsena jäänyt kotiin apulaisen hoitoon 2 kk ikäisenä, omat lapseni menivät perhepäivähoitoon n 11 kk ikäisenä. Olen itse tasapainoinen, sosiaalinen ja peruspositiivinen ja sellaisia ovat myös nyt jo aikuiset lapseni. On tällä mallilla ilman muuta ollut vaikutusta minuun ja lapsiini: äidin koulutus korreloi voimakkaasti lasten koulutushalun kanssa, meilläkin ollaan kolmessa polvessa ylioppilaita ja kohta kolmessa polvessa yliopiston käyneitä.
Minun äitini voisi aivan hyvin sanoa noin itsestään, mutta hänen välttelevä kiintymyssuhde on aivan selvä, kuten myös minunkin. Äitini on voinut hyvin, minä puolestaan kärsinyt mm. masennuksesta ja käynyt pitkän terapian, jossa olen ymmärtänyt paremmin miksi hänelle äitiyteen sitoutuminen oli vaikeaa ja tämä näkyi meidän välisessä vuorovaikutuksessa. Itse hän ei ole edes kyennyt näkemään mitään ongelmaa, mutta minä olen mm. ollut erittäin itsenäinen jo 1-vuotiaana, en ole tarvinnut äidin lohdutusta yms.
Älä käsitä väärin, sinulla voi olla ihan oikeasti kaikki hyvin, mutta haluan tämän nostaa esille. Kyllä kaikkien tutkimusten mukaan, tuossa on kuitenkin lähtökohdat sellaiset, ettei äidin ja lapsen välille ole mahdollista syntyä turvallista kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on yksi psykologian tutkituimpia ja yleisesti hyväksytyimpiä käsitteitä, ja esimerkiksi 2-kuukautta vanhalle vauvalle toistuva 8h ero ensisijaisesta hoitajasta ei ole hyvä asia vaan johtaa yleensä siihen ettei vauva pysty kiintymään hoitajaansa kunnolla.
Ihan jos suhteellistat vauvan ikään tuon 8h poissaolon määrän, niin se on todella pitkä aika olla erossa äidistä.
Akateemisena ihmisenä, johtotehtävissä olevana kykenin lyhentämään päivää, olivat hoidossa 6-7 h/pv. Itse ne tiedä mitä ero 2kk ikäisestä teki minulle koska en muusta tiedä, toisaalta äitini oli kansakoulun opettaja jonka päivät eivät olleet 8 h/pv vaan paljon lyhyemmät. Minun persoonaani on testattu työn merkeissä useampaan otteeseen ja todettu tasapainoiseksi, itsetunnolta hyväksi - vaikka olin hoidossa 22 alkaen, Ovatko kaikki ranskalaiset tasapainottomia? On todella harmillista, että äitisi oli etäinen, minä en ollut, vaan olin hyvin kontaktihaluinen ja "äidillinen" lasten ollessa pieniä. Lapsillani ei ole mielenterveysongelmia enkä usko heidän jääneen lapsuudestaan katkeriksi, muistelevat lämmöllä hoitopaikkojaan, esim. ensimmäinen perhepäivähoitaja oli perheystävämme. Etäisyys ei varmastikaan riipu pelkästään siitä kuinka kauan äiti on kotona, vaan esim. äidin mielenterveydestä ja omasta persoonasta, täälläkin useat masentuneet kotiäidit valittavat kuinka eivät jaksa arkeaan, minulle koti ja lapset oli aina se paikka jonne halusi äkkiä takaisin. Lapseni ovat tosiaan jo aikuisia ja meillä on hyvin läheiset, välittömät välit, sanovat suoraan asiat josta haluavat minua kritisoida ja soittavat minulle/tulevat käymään kun haluavat tukea ongelmissaan. Sinä et varmaan tuota tee jos suhteesi äitiisi on etäinen, eikä tee myöskään monet kotiäitien lapset. Hyvä vanhemmuus ei minun kokemukseni mukaan ole kiinni kotonaolovuosista, kyllä se on kiinni ihmisen persoonasta, halusta aidosti huolehtia lapsistaan, kuunnella heitä, auttaa heitä ja nauttia elämästä heidän kanssaan.
"Taapero". Mikä sana. 😂😂😂😂