Opettaja palkitsee negatiivisen oppilaan ja jättää aktiivisen aina ilman palkintoa

OT mutta ihmettelen enemmän sitä, miksi erilaisissa liikuntakisoissa menestyneet oppilaat palkitaan näyttävästi joulu- ja kevätjuhlissa koko koulun nähden. Lapseni koulussa luokan parhaan keskiarvon saanut ja eniten keskiarvoaan korottanut saa stipendin, mutta niiden saajat mainitaan vain lyhyesti todistusten jaon yhteydessä oman luokan kesken. Millaisen viestin se antaa oppilaille siitä, mitä asioita koulussa arvostetaan?

Vierailija kirjoitti:

Tarkemmin ajatellen tämän opettajan omakin asenne on kyllä negatiivinen! Jokainen numero, minkä vaan voi laskea, niin laskee varmasti. Ja jopa aineesta jota lapsi harrastaa ja on todella innostunut ja taitava kyseisessä aineessa : numerona 9! Toki hyvä numero, mutta onko siis mahdollisuutta kenenkään saada 10? Tätä kysyi lapsi minulta ja sitä ihmettelen itsekin tosi paljon. Sanoin lapselle: sinä tiedät, että olet siinä tosi taitava ja minä tiedän sen. Ihan sama mitä mieltä siitä on opettaja.

Mutta miksi on niin vaikeaa olla kannustava ja REILU?? Onko se opettajalta jotenkin pois jos laittaa sellaisen numeron mikä kuuluu?

ap

Mikä tuo 10 harrastusaine on? Urheilu? Musiikki? Niissäkin arvioidaan useita eri "lajeja"

Mun pojan keskiarvo oli 9.4. Luokalle jaettiin ainakin 5 stipendit, en laskenut kuinka monta. Mun pojalle ei riittänyt yhtään. Mutta kai ne kaikki stipendinsaajat vain olivat niin paljon parempia.

Sellaista se on. Poika itse toivoi, että mennään ulos syömään. Joten mentiin. Ja poika sai valita ravintolan. Siinä oli perheen stipendiä.

Vierailija kirjoitti:

OT mutta ihmettelen enemmän sitä, miksi erilaisissa liikuntakisoissa menestyneet oppilaat palkitaan näyttävästi joulu- ja kevätjuhlissa koko koulun nähden. Lapseni koulussa luokan parhaan keskiarvon saanut ja eniten keskiarvoaan korottanut saa stipendin, mutta niiden saajat mainitaan vain lyhyesti todistusten jaon yhteydessä oman luokan kesken. Millaisen viestin se antaa oppilaille siitä, mitä asioita koulussa arvostetaan?

Mietin ihan samaa. Toinen lapsistani on päässyt joka joulu- ja kevätjuhlassa hakemaan kunniakirjan liikunnallisista saavutuksistaan raikuvien aplodien saattelemana, vaikkei kyse ole mistään poikkeuksellisen hyvistä saavutuksista. Sitä paitsi lapsi oli jo saanut niistä palkinnot varsinaisten kisojen yhteydessä. Onhan se kivaa kun menestyksestä palkitaan, mutta miksi juuri liikunta on erityisasemassa?

Vierailija kirjoitti:

Perusmeininki. Itteäkin ketutti ysipuolen keskiarvolla, kun stipendit meni aina jollekin acdc-tsemppaajalle, joka sai nostettua yhden vitosen kutoseksi

Ehkä se acdc on ylittänyt itsensä, kun taas itse saati ysipuolen keskiarvon valokuvamuistisi ansiosta tms. muun sisäsyntyisen ominaisuutesi ansiosta, ilman sen kummempaa huhkimista?

Tai ehkä acdc tarvitsee sinua enemmän kannustusta, jotta jaksaisi tavoitella parempia numeroita, vaikkei koskaan niitä saavuttaisikaan? Mielestäni tuollainen tsemppaaminen on ihan järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusmeininki. Itteäkin ketutti ysipuolen keskiarvolla, kun stipendit meni aina jollekin acdc-tsemppaajalle, joka sai nostettua yhden vitosen kutoseksi

Ehkä se acdc on ylittänyt itsensä, kun taas itse saati ysipuolen keskiarvon valokuvamuistisi ansiosta tms. muun sisäsyntyisen ominaisuutesi ansiosta, ilman sen kummempaa huhkimista?

Tai ehkä acdc tarvitsee sinua enemmän kannustusta, jotta jaksaisi tavoitella parempia numeroita, vaikkei koskaan niitä saavuttaisikaan? Mielestäni tuollainen tsemppaaminen on ihan järkevää.

Miksi pitää rankaista, jos on keksinyt itelleen parhaat opiskelumenetelmät? Joo voisihan sitä lukea ja polkea samalla yksipyöräistä ja soittaa säkkijärven polkkaa huuliharpulla ja sitten olla tyytyväinen, kun on "huhkinut" niin kovasti. Teki mieli vetää yksi vuosi ihan perseelleen ja sitten "tsempata" numerot takaisin ihan vaan paskan palkitsemissysteemin takia

Opettaja-parka ei voi vaan tehdä oikein. Jos palkitsee hankalan oppilaan, joka on pystynyt piirun verran tsemppaamaam jossain, hän on epäreilu eikä arvosta työtä tekeviä oppilaita. Jos hän taas palkitsee hyvin pärjäävän, on jän munapää, joka ei huomaa pieniä onnistumisia.

Sama tehdä oman pään mukaan, kun kuitenkin tulee haukut.

Just mun kakkoselta päässyt poika sanoi, että aika epäreilua, hän ei voi koskaan saada (tsemppari)stipendiä, koska kaikki menee jo niin hyvin ja on helppoa.

Toki selitin, että ei se stipendi = pieni rahasumma ole ollenkaan niin tärkeä kuin se hyvä todistus. Ja kutosen jälkeen on sitten mahdollisuus parhaan keskiarvon stipendiin, ja mitä niitä yksityisten tai säätiöiden lahjoittamia on, joissa myös palkitaan parhaasta koulumenestyksestä. :)

Taidan olla vähän kuvaamasi kaltainen opettaja. Mutta ajattelisin niin, että niiden hyvien palkinto on jo se kiitettävä arvosana todistukseen. Tosi hyvän ei edes pitäisi opiskella opettajan kehujen ja palkintojen toivossa, vaan ihan itseään varten. Eivätkä ne hyvät oikeasti edes tarvitse opettajaa, osaisivat lukea saman verran itsekseenkin. Toki heillekin on helpompi saada faktoja valmiiksi pureskeltuina. Ja tässä tullaan siihen, että miksi ope tuhlaa energiansa niihin negatiivisiin. No siksi, että jos heille antaa vain negatiivista palautetta, heidän negatiivisuutensa vain yltyy. Ja koska oppilaita ei nykyään saa luokasta mihinkään eikä heille voi antaa mitään sellaisia rangaistuksia, mitkä oikeasti tehoaisivat, niin on fiksumpaa yrittää kannustaa heitä positiivisemmiksi. Se tulee näiden parempienkin eduksi loppujen lopuksi. Jos luokka on täynnä negatiivisia räyhääjiä, opetuksesta ei tule mitään eikä kukaan hyväkään oppilas saa sitä opettajan tietopläjäystä. Jos negatiivisuus vähenee, myös häiriöt vähenevät ja kaikilla on kivempaa. Siksi. Ja myös siksi, että ne negatiivtronitkin ovat loppujen lopuksi ihmisiä. Eivät sen vähemmän arvokkaita kuin hyviksetkään.

Olen samoilla linjoilla edellisen kanssa. Hyvät arvosanat on palkinto itsessään, mutta kutosen oppilaasta seiskan oppilaaksi yltänyt tsemppaaja ansaitsee erillisen tunnustuksen kehityksestään, jottei arvosanojen keskinkertaisuus lannistaisi liikaa.