Niin pettynyt (ylioppilasjuhlat)

Huomenna pitäisi olla ihanan lapsemme suuri juhlapäivä. Ja tietenkin onkin, sen eteen teemme kaikkemme. Tulin juuri kotiin tekemästä työtä, joka ei oikeastaan olisi minulle mitenkään kuulunut. En valita, tietenkin olen valmis tekemään kaikkeni, jotta huominen päivä tulee onnistumaan. Olen vain niin katkera ihmisten epäluotettavuuden ja suoranaisen röyhkeyden takia, että itkettää.
Huomenna meillä siis juhlitaan ylioppilaaksi pääsyä, ensimmäistä isoa meriittiä hyvällä elämänuralla. Huomenna meillä on eximian ylioppilas!
Kun tämä ihana tieto saatiin, päätimme todella panostaa juhliin. Pitopalvelut ovat luonnollisesti kiireisiä, mutta sain sovittua että saamme exclusive-tason palvelun, kun vain järjestän kaksi ammattitaitoista apulaista auttamaan yritystä täksi ja huomiseksi päiväksi. Ystäväni lapset kun molemmat valmistuivat tänä keväänä ammattikoulusta kokkilinjalta. Kun ystäväni ensin kieltäytyi, pidin asiaa vain huonona vitsinä. Mutta se osoittautui todeksi. Hänen lapsensa muka pitivät tänään jotain valmistujaisjuhlia. Haloo, siis valmistujaisjuhlat ammattikoulusta? Eivätkö ne koulut juuri mainosta, että sieltä pääsee suoraan työelämään? Ja sitten kun se suora pääsy työelämään oli tarjolla, niin kieltäydyttiin. En ihmettele, että matalasti koulutetun työttömän synonyymi on työhaluton.
Ystäväni, nyt ex-sellainen, täydensi röyhkeytensä kutsumalla meidät täksi illaksi heidän "valmistujaisjuhliinsa", tietäen hyvin että meillä olisivat olleet oikeat juhlavalmistelut kiireisimmillään ihan ilman petostakin.
Itse en todellakaan ole mitään ammattikoulua käynyt, mutta ruoanlaitto onnistuu hyvin. Ja näköjään paremmin kuin niinsanotuilta "ammattilaisilta". Raadoin petollisen ex-ystäväni lasten puolesta tuntikausia lähtien oikeista töistäni jo puoliltapäivin.
Nyt en jaksa kuin olla äärettömän pettynyt ja surullinen. Mutta tiedän, että huominen palkitsee kaiken. Meille tulee kuin tuleekin ihanat juhlat!