Minä minä teen väärin??? väsynyt äiti...
Nyt olen ihan epätoivoinen.
Meillä on kaksi lasta, tyttö 1v ja poika pian 3v. Rakastan molempia yli kaiken ja hoidan heitä itse, olen hoitanut koko ajan.
Esikoinen on hirveän mustasukkainen, siis todella erittäin erittäin erittäin paljon ja osoittaa sen lyömällä, potkimalla, tönimällä yms kiusaa tekemällä siskoaan kohtaan.
Olen yrittänyt jos jonkinlaista keinoa - rakkautta ja rangaistusta - kiristystä ja lahjontaa - omaa aikaa - keskustelua -ja montaa muuta... en huomioi pikkusiskoa mitenkään erityisesti, päin vastoin, koitan ottaa isoveljen huomioon aina ensin.
Olen odottanut, että aikakin tekisi tehtävänsä, mutta ei.
Mun voimat alkaa olla aika vähissä tän asian kanssa. Selkäni kun käännän, niin aina jotakin tapahtuu... eikä aina tartte edes kääntää selkää.
Nyt ovat hyvät neuvot kalliit!
Kommentit (10)
http://jkk.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/perheeseen_syntyy…
Olisiko tässä mitään uutta?
mutta muistan kun keskimmäinen oli 11kk ja esikoinen lähes 5 v niin joskus saattoi yhä saada kauheita kohtauksia jos satuin pusuttelemaan pientä tms. Sillon sanoin tytölle suoraan että kuule tämä poika tulee olemaan meidän perheessä seuraavat 20 vuotta ja tulen jatkossakin sylittelemään, halimaan, hoitamaan jne. Rakastan vauvaa ja rakastan sinua enkä aio lopettaa vauvan kanssa olemista ja piste. Jotenkin sitten loppui tuo mustasukkasuus. Meillä oli myös esikoinen saanut paljon enemmän huomiota kun vauva ja hän sai tehdä kaikkia kivoja juttuja, sylittelin häntä tosi paljon. Toisaalta meillä tuo esikoinen oli jo sen verran vanhempi että ymmärsi tilanteen ehkä paremmin.
Harmillistahan tuo on, lievästi sanottuna! Toivottavasti jollakin muulla on kokemusta joka auttaisi sinuakin. Meillä keskimmäinen on nyt 2v8kk ja kuopus täyttää 1 v. Keskimmäinen ei ole oikeestaan koskaan ollut mustis vauvasta, ehkä kun oli jo tottunut siskoon, ehkä siksi että on aika rauhallinen ja omissa oloissaan viihtyvä tapaus.
Voisit hakea ulkopuolista apua ennenkuin väsähdät ihan lopullisesti. Esim perheneuvolat antavat hyviä neuvoja. Me ollaan ainakin saatu paljon hyviä vinkkejä paikkakunnan perheneuvolasta. Kun soitat heille, niin kerro akuutista tilanteesta ja koita " kerjätä" ns päivysaika.
Voimia sinulle!
Sun viesti oli aivan kuin omaa tekstiäni! Mulla on siis esikoinen poika 2,5v ja tyttö 9kk. Poikani on aivan kaamean mustasukkainen ja tekee samoja asioita eli lyö ja potkii ja kaataa kumoon ja tukistaa jne... Oon aivan ymmälläni, koska yritän kans antaa mahdollisimman paljon huomiota pojalle ja sylitystä, jotta hän tuntisi olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Ja vien myös jäähylle ja yritän keskustella (mitä nyt ton ikäisen kanssa voi). Mutta mikään ei oikein auta. Kai tässä pitää vaan todeta, että ajan kanssa menee ohi. Mutta tiedän ettei se auta, kun on aivan uupunut ja tuntuu ettei jaksa. Ja omat hermot menee ja rupean huutamaan ja sitte huutaa koko perhe...
Mä oon saanut apua paikkakunnan perheneuvolasta monella tapaa. Oon saanu apua omaan uupumukseen ja masennukseen. Ja oon käyny psykologin kanssa keskustelemassa pojan nukahtamisongelmista. Ja ollaan käyty miehen kanssa parisuhdeterapiassa. Ja nyt oon menossa puhumaan psykologin kanssa juuri noista kasvatusasioista eli mustasukkaisuusjutuista ja uhmasta ja muusta. Eli olen kyllä noiden palvelujen suurkuluttaja. Mutta miksen hakisi apua, jos kerran tuntuu että sitä tarvitsen ja jos sitä kerran saa! Perhekeskuksesta sain myös kotipalvelun numeron, josta voi saada apua arkeen ja lastenhoitoon. Mä sain sieltä kotiin ihmisen, joka oli kuopuksen kanssa että sain olla esikoisen kanssa kahdestaan. Koska luulen että sillä mustasukkaisuus vois helpottaa, että olen pojan kanssa ihan kahdestaan.
Ota selvää paikkakuntasi perheneuvolasta ja vaadi että pääset pian sinne puhumaan tilanteestasi!!!
Voimia sulle ja koita jaksaa!!! Kevät tulee pian ja tuo lisää voimia!
Otsikon olis tietysti pitänyt olla MITÄ minä teen väärin? Huomasin virheen otsikossa vasta nyt:)
Lohduttavaa jo saada näinkin " vertaistukea" ! Neuvolaan soittanen ja sitä perheneuvolaa aion kysyä, jos mustasukkaisuuteen saisi jotain vinkkiä. Tuntuu vaan, että olen jo kokeillut ihan kaikkea.. mutta en ehkä kaikkea sentään (toivottavasti löytyis jokin uusi " lääke" ).
Kevät joo helpottaa varmasti ihan jo käytännön asioissa, eli helpompaa lähteä ulos yms.
Ed. vastaaja mainitsi huutavansa välillä hermostuneena ja väsyneenä lapsilleen. Minäkin välillä valitettavasti siihen sorrun ja sitten vasta pahalle tuntuukin, eli se ei auta yhtään. Itselle vaan tulee vielä pahempi olo ja morkkis ja lapset ovat vielä niin pieniä, että eivät huutamisesta taatusti " tokene" , vaan ainoastaan enemmänkin pelästyvät tai tilanne muuten pahenee. Pitäis aina vaan jaksaa pysyä rauhallisena, mikä onkin vaikeaa väsyneenä ja turhautuneena, jos kieltää jo " miljoonannen" kerran samasta asiasta...
Jaksamista meille kaikille:)
Mitenkä teillä arki muuten pyörii? Saako isompi auttaa pienemmän hoidossa? Kehu isompaa aina kun hän auttaa sinua pienemmän hoidossa esimerkiksi hakemalla vaipan, tutin, harjan, lelun, vaatteen, kengän tms. Anna hänen tuntea olevansa ISO ja TÄRKEÄ ja TARVITTU. Järjestä tilanteita joissa hän voi " auttaa" sinua vaikkei se apu olisikaan oikeaa (eli tekisit sen itse tuhat kertaa nopeammin ja taitavammin, pyydä vaikka ottamaan kattilankansi kattilaa varten tai lautaset tai mitä tahansa), anna hänen kokea hyödyt siitä tosiseikasta että hän on se isompi. Lapsi siis auttaa nimenomaan sinua, ei pikkusisarustaan ja sinä kerrot kuinka paljon apua sinä saat häneltä. Kiistoja tulee näinkin, mutta vähemmän :-)
Huomioimme vain positiivisen käytöksen erittäin voimakkaasti (sanallinen ja fyysinen huomio),pienetkin asiat, kaikesta hyvästä keksitään, mutta oltava kuitenkin aitoa. Negatiiviselle käytökselle ei anneta lainkaan huomiota (mitä lapsi sillä usein hakee), pidetään vain huoli, ettei hajota/satuta. Ja ennakointi hyvin tärkeässä asemassa, niin pystyy tilanteita välttämään. Tietysti vaikeaa kahden lapsen kanssa, mutta itse kokeilisin huomion saamisen poistamista huonolla käytöksellä. Esim. kun satuttaa sisarusta, lohdutat tätä ja jätät satuttajan oman onnensa nojaan. Satuttajalle vain tiukka ei-kielto ilman selittelyjä tai lyhyellä selityksellä, siskoa sattuu tms.
Kiitos taas, hyvä vinkki tämä viimeinen. En ole tosiaan satuttajaa huomiotta jättänyt, mutta nyt Kokeilen:)
Vanhin lapseni oli 1 v. ja 11 kk, kun vauva perheeseemme syntyi. Kaksivuotiaan uhmaiän ja mustasukkaisuuden kanssa oli toimintatapoja mietittävä meillä tarkkaan. Toivottavasti näistä vinkeistä olisi teille apua. Jos vanhempi lapsi käyttäytyy epäsopivasti, niin sano hänelle heti, ettei niin saa tehdä. Jos hän tottelee, kehu häntä. Jos hän kiellosta huolimatta jatkaa esim. tönimistä, anna välittömästi teosta rangaistus. Meillä siirsin lapsen noin 10 minuutiksi tai siksi ajaksi, että hän oli rauhoittunut, omaan huoneeseen. Älä näytä lapselle, että hermostut, yritä toimia johdonmukaisesti ja rauhallisesti! Kun haet lapsen esim. lastenhuoneesta, käske hänen katsoa sinua silmiin ja kerro hänelle miksi hän ei saanut käyttäytyä niinkuin hän teki. Opetelkaa pyytämään anteeksi. Muista kehua lasta kun hän käyttäytyy hyvin, ja kehu häntä hänen kuullen toiselle aikuiselle. Voit vaikka korostaa, kuinka hyvin vanhempi lapsi osaa vauvaa hoitaa.
Joskus on helpompi antaa teoriassa vinkkejä, mutta toivottavsti nämä edes vähän auttaisivat. Kärsivällisyys palkitaan!
auttaa. Jos aina huomiot esikoisen niin luulee itsekin että on ykkönen ja saa käyttäytyä huonosti. Ja lapsihan kokee negatiivisenkin huomion huomiona - siis parempana kuin välinpitämättömyyden.