Miksi naiset ajattelevat, että heillä on oikeus tehdä lapsi ihan itsensä iloksi? (ei isää?)
Luin tuota "4 lasta eri isälle" keskustelua, ja alkoi suututtaa pahasti. Naiset argumentoi, kuinka heillä on oikeus saada mukavaa seuraa vanhuudenpäiviksi jne. Ja sitten hyökätään miehiä vastaan.
Unohtiko joku sen lapsen? Sen lapsen, jolla olisi oikeus syntyä rakastavaan parisuhteeseen, perheeseen? Kahden aikuisen huolehdittavaksi? Eikä mamman hormonikiiman fasilitoimaksi sylinukeksi, jonka tehtävä on tyydyttää äitizillan alkeelliset tarpeet, viis siitä ihmisestä joka syntyy, ja hänen oikeuksistaan, haluista ja tarpeistaan.
YÖKÖTTÄVÄÄ!!!!
Terveisin: yh-äidin pikku projekti, sittemmin aikuinen joka on kärsinyt isättömyydestään ja äitinsä lisääntymishaluista.
Kommentit (39)
Minullakin äiti teini-ikään asti pimitti tietoa isästäni, sain sen selville ja siitä lähtien olen kokenut hänet ensisijaiseksi vanhemmaksi. Jäänyt paljon hampaankoloon äitiäni ja hänen itsekkyyttään kohtaan. Jos vanhempi kuvittelee, että hänellä on oikeus riistää lapselta hänen toinen vanhempansa, niin se ei ole musta muuta kuin narsismia. Isäni on yhtä paljon vanhempi, kuin äitini.
Itse en todellakaan tee yhtäkään lasta, jos en saa mahdollisuutta edes yrittää sitä onnellisessa parisuhteessa. Minulle ei tule minäminäminä haluanhaluannnnnn VAUVAVAVAN ensin, vaan se, että lapsi voi kasvaa perheessä. Tiedän itse katkerasti, miksi se on hyvä :(
Kaikillahan nykyään on oikeus mielestään saada lapsi ihan mihin tahansa tilanteeseen. Myös yksinäisillä miehillä tai miespareilla, pitkäaikaistyöttömillä, sairailla joilla ei ole mahdollisuuksia huolehtia lapsestaan kunnolla, mielenterveysongelmaisilla jne.
Höpö höpö. Toisaalla syyllistetään, että kaikki epätoivotut vahinkovauvat ansaitsevat elää ja abortti on rikos. Nyt sitten onkin väärin tehdä ihan haluttu vauva.
Kellään ei ole takeita elämässä, äitisi saattoi ajatella että tulee vielä vastaan hyvä isäpuoli, tai että parempi ei isää kuin huono juoppo vaimonhakkaaja.
Jos oma äitisi on muuten pershäröinen, on eri asia, mutta älä yleistä kaikkiin yksinhuoltajiin.
Mullakin tulee aina sellainen olo, että nyt on hankittu lapselle nukke. Sama kun kuulee naisen sanovan, että haluaisi lapsen, että nyt pitäis löytyä joku mies. Siis ihan oikeasti? Todella häikäilemätöntä sekä miestä että tulevaa lapsiparkaa kohtaan :(
Joopa joo ja lässyn lässyn!
Ja se ydinperhe onkin aina sellainen paratiisi ettei edes sanoja löydy kuvaamaan sitä onnea ja autuutta.
Minulla on kaksi lasta ja sama isä molemmilla lapsilla ja yhä olemme naimisissa.
Mutta jos olisin yksin niin todellakin olisin tehnyt ainakin yhden lapsen enkä olisi siihen keneltäkään lupaa kysellyt tai syyllisyyttä tuntenut. Vituttaako ap että minä ja moni muu vaan elää elämäänsä niinkuin itse haluaa eikä sulla ole siihen mitään vinkumista?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta ja sama isä molemmilla lapsilla ja yhä olemme naimisissa.
Mutta jos olisin yksin niin todellakin olisin tehnyt ainakin yhden lapsen enkä olisi siihen keneltäkään lupaa kysellyt tai syyllisyyttä tuntenut. Vituttaako ap että minä ja moni muu vaan elää elämäänsä niinkuin itse haluaa eikä sulla ole siihen mitään vinkumista?
Varmaan kannattaa kysyä siltä sun lapselta, että vituttaako kuule että sulla ei ollut siihen vinkumista, että hankin sut ilman isää, lälläslää. Onneksi siellä nyt sitten näyttäis kuitenkin olevan toinen, toivottavasti vähän täyspäisemmän kuuloinen aikuinen sullakin apuna...
-eri
Isättömämä eläneenä äidin itsekkyydestä johtuen voin sanoo että joo raskas lapsuus oli. Myös ehkä vanhempana vaikeaa on ollut sitoa parisuhteita kun ei ole ollut sitä esimerkkiä missä on mies ja nainen. Olen tottunut olemaan enemmän yksin kuin parisuhteessa. No tässä mä olen vakituisessa suhteessa, yhden yhteisen lapsen kanssa ja arki sujuu. Vahvistanut oma isätön lapsuus sitä ajatusta että haluan vain enemmän lähentää omaa lastani ja hänen isäänsä.. Toki ymmärrän apn asian mutta kaikki ei tässä maailmassa ole niin mustavalkoista. Ja ihmiset ovat erilaisia
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo ja lässyn lässyn!
Ja se ydinperhe onkin aina sellainen paratiisi ettei edes sanoja löydy kuvaamaan sitä onnea ja autuutta.
Ei kai siitä olekaan kyse, vaan naisen lapsentekohimosta, jonka vuoksi tehdään lapsia sinne tänne olosuhteisiin, ja se on automaattisesti jonkun mielestä ok. Erot hyvistä syistä ymmärrän, ja sitten ollaan yksinhuoltajia lapsen parhaan edun vuoksi. Mutta nää, jotka hankkii vaan kenet hyvänsä, että saa toteuttaa mammuuttaan, ja sitten eroaa kun lapset on tehty niin... hyi.
Vaikka sinä ap et olisi halunnut syntyä niin 99% isättömistä lapsista varmasti valitsee tosin kuin sinä eli elämän! Mene hoitoon niin saat sinäkin pääsi kuntoon tai ota ainakin ne lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta ja sama isä molemmilla lapsilla ja yhä olemme naimisissa.
Mutta jos olisin yksin niin todellakin olisin tehnyt ainakin yhden lapsen enkä olisi siihen keneltäkään lupaa kysellyt tai syyllisyyttä tuntenut. Vituttaako ap että minä ja moni muu vaan elää elämäänsä niinkuin itse haluaa eikä sulla ole siihen mitään vinkumista?
Tää sun kommentti kiteytti just ap:n pointin.
"...ENKÄ olisi siihen keneltäkään lupaa kysellyt tai syyllisyyttä tuntenut. Vituttaako ap että MINÄ ja moni muu vaan elää elämäänsä niinkuin ITSE haluaa eikä sulla ole siihen mitään vinkumista?"
Minä, minä, minä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma olisi ratkennut jos äitinsä olisi tehnyt abortin! Voit ap yhä tehdä myöhäisen abortin jos elämäsi on niin paskaa ja katkeraa. Aikuisen ihmisen pitäisi jossain vaiheessa ottaa vastuu omasta elämästään ja lakata vellomasta lapsuudessa ja syyttää muita kaikesta paskasta.
Oi tuo pyhä äitiys, jota ei voi kritisoida. Taisi mennä tunteisiin? Kysy itseltäsi miksi, ja sen jälkeen yritä olla vähän parempi ihminen. Äidit ovat vahingollisia ja itsekkäitä ihmisiä, jotka aiheuttavat lapsilleen pahaa ja traumoja. Ei sellaista sivuuteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma olisi ratkennut jos äitinsä olisi tehnyt abortin! Voit ap yhä tehdä myöhäisen abortin jos elämäsi on niin paskaa ja katkeraa. Aikuisen ihmisen pitäisi jossain vaiheessa ottaa vastuu omasta elämästään ja lakata vellomasta lapsuudessa ja syyttää muita kaikesta paskasta.
Oi tuo pyhä äitiys, jota ei voi kritisoida. Taisi mennä tunteisiin? Kysy itseltäsi miksi, ja sen jälkeen yritä olla vähän parempi ihminen. Äidit ovat vahingollisia ja itsekkäitä ihmisiä, jotka aiheuttavat lapsilleen pahaa ja traumoja. Ei sellaista sivuuteta.
Montako lasta olisi ilman äitiä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sinä ap et olisi halunnut syntyä niin 99% isättömistä lapsista varmasti valitsee tosin kuin sinä eli elämän! Mene hoitoon niin saat sinäkin pääsi kuntoon tai ota ainakin ne lääkkeet.
Tuliko sulle mieleen, että on muitakin vaihtoehtoja? Pitääkö kaikkien alkkis-narkkariäitien lasten olla onnellisia, että ne sai syntyä, ja ne ei sais vaatia äidiltään parempaa ELÄMÄÄ? Mun mielestä jokainen itsenstä tästä tunnistava voi hyödyttää lastaan (lapsiaan) tuomalla lasten isän tasavertaiseksi vanhemmaksi ja kysyttävä itseltään, että olenko yrittänyt tuoda lapselleni hyvän elämän, vai itselleni. Sen jälkeen parantaa niitä olosuhteita.
Äitiyteen ei riitä, että antaa jollekin elämän. Sä et ole mikään jumalasta seuraava vaan siksi. Lapsilla on oikeus kritisoida vanhempaan, ei se elämän antaminen ole mikään vapaudu vankilasta kortti. Päinvastoin.
Niin no. Tietysti lapsen kannalta olisi parasta, että jokainen lapsi tehtäisiin rakastavaan avioliittoon jossa on isä ja äiti jotka rakastavat toisiaan hyvin paljon.
Mutta kun toisinaan esim. mies valehtelee rakastavansa hyvin paljon, mutta oikeasti ei rakastakaan. Ja sitten lähtee perheestä. Kun tuli se oikea rakkaus vastaan. Ja äitiä syyllistetään siitäkin. Että mikset osannut pitää miehestäsi kiinni. Miksi päästit lähtemään. Olisit miettinyt lastasi.
No missäs minun oikeuteni kahteen rakastavaan vanhempaan sitten ovat? Ihan olen avioliitossa siitetty ja syntynyt. Sitten isäni otti hatkat. Ei se kuule mitään takaa vaikka sun vanhemmat olisikin naimisissa syntyessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma olisi ratkennut jos äitinsä olisi tehnyt abortin! Voit ap yhä tehdä myöhäisen abortin jos elämäsi on niin paskaa ja katkeraa. Aikuisen ihmisen pitäisi jossain vaiheessa ottaa vastuu omasta elämästään ja lakata vellomasta lapsuudessa ja syyttää muita kaikesta paskasta.
Oi tuo pyhä äitiys, jota ei voi kritisoida. Taisi mennä tunteisiin? Kysy itseltäsi miksi, ja sen jälkeen yritä olla vähän parempi ihminen. Äidit ovat vahingollisia ja itsekkäitä ihmisiä, jotka aiheuttavat lapsilleen pahaa ja traumoja. Ei sellaista sivuuteta.
Montako lasta olisi ilman äitiä?
Montako ilman isää?
Joidenkin naisten mielestä naisen oikeus lapseen on suurempi kuin lapsen oikus isään. Siitähän tässä on kyse.
Hyviä kysymyksiä. Äitiys on itsekästä (ellei adoptoi, sitten vähän vähemmän) ja äidin on vaikea myöntää, ettei hän pysty täyttämään kaikkia lapsen tarpeita. Jos ikinä osaa edes niin ajatella. Ensisijaisesti lapsi hankitaan omaksi iloksi, viis siitä, minkälaisen elämän se lapsi oikeastaan ansaitsisi.