Miksi naiset ajattelevat, että heillä on oikeus tehdä lapsi ihan itsensä iloksi? (ei isää?)

No onhan tuossa puolensa ja kyllä monesti se isättömyys omat itkunsa elämänsä aiheuttaa. Silti aina vähän hämmästelen tätä paasausta, että lapsi tarvitsee kaksi osallistuvaa vanhempaa jne., sillä eiköhän nyt aika monessa perheessä etenkin ennen isät olleet varsin etäisiä. Olihan siinä joo se periaatteellinen isähahmo, mutta äidit ovat käytännössä lapset kasvattaneet. Aina ei olisi ollut käytännössä juuri mitään eroa vaikka isä olisi ollut kokonaan poissa. Elämä eletään kuitenkin käytännössä eikä periaatteessa. Usein käy vielä niin, että äitiä alkaa ihan oikeutetusti nyppiä isän osallistumattomuus ja valitettavasti hän purkaa sen vähättelemällä isää lapsen kuullen. Jossain vaiheessa aikuisena lapsi voi mennä isän puolelle katkeraa äitiä vastaan ja näin äidillä jää vain luu käteen, vaikka on kaiken kasvatustyön tehnyt. Olisi voinut olla selkeämpi kuvio kasvattaa lapsi alunperinkin ihan ilman isää niin ei olisi tullut tätä sättineeksikään. Sitä en ymmärrä, miksi se lapsi olisi joku vauvanukke ja äidin itsekkyyden tulos, jos isää ei ole kuvioissa. Jotain itsekkyyttähän lastenhankinta kai aina on, tuskin meistä kukaan ensisijaisesti ajattelee, että teenpä lapsen, jotta Suomi saa uuden veronmaksajan.

Asia ei ole mustavalkoinen.

Jokaisella pitäisi olla oikeus vanhemmuuteen.

Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus isään ja äitiin.

Jokaisen tulisi miettiä omassa elämässään voimavaransa ja tehdä lapsia sen verran että niistä pystyy huolehtimaan ja kasvattamaan tasapainoisia aikuisia... yksin ei kenenkään täydy eikä pidä pärjätä, kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä tueksi ja ihmiseksi ihmiselle.

Lasta ei sen sijaan pidä tehdä itselle tukihenkilöksi ja voimavaraksi.

En tunne ihmistä joka EI kärsisi isättömyydestä.

Vaikka isät eivät automaattisesti ole aina hyviä ei tämä tarkoita sitä että syntymättömän lapsen on parempi olla isätön. Ihmiseen täytyy ensin tutustua että voi sanoa että on parempi olla ilman. (tämä siis kaikille niille jotka vouhkaat kuinka paska isä heillä oli ja olisi ollut parempi ilman)

En ymmärrä miksei, koska eihän kukaan kuitenkaan voi olla täydellinen vanhempi, eikä avioliitto takaa ettei isä vaan lähde yks päivä. Eihän lapsi silloinkaan saa isää. Sama kun ihmettelisi miksi köyhillä olisi oikeus lisääntyä kun lapset ei kuitenkaan saa kaikkea mitä haluaa.

Ihmisistä on tullut iljettäviä paskoja hirviöitä. Eikö voisi vähän miettiä mitä sieltä peräpäästä vääntää maailmaan ja varsinkin KENEN KANSSA. Ei ole kivaa kasvaa huonossa perheessä..

Olen itse kasvanut ilman isää, sillä isääni minun syntymäni jälkeen kiinnosti lähinnä viina eikä perhe-elämä. Olin noin 1,5-vuotias kun vanhempani erosivat, ja isäni jäi omalle tielleen, mutta siitä olen hänelle kiitollinen että osasi pysyä poissa ja olla sekoittamatta minun lapsuuttani kun ymmärsi ettei hänestä ole isäksi. (Kerran olen isäni tavannut vanhempien eroni jälkeen.)

Ja ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa ilman isää kasvamisesta, minulla oli hyvä ja onnellinen lapsuus yksinhuoltajaäidin ja sisarusteni kesken.

Ja äidilleni olen kiitollinen kaikesta mitä hän meidän lasten vuoksi teki ja kuinka hän opetti meistä vastuuntuntoisia ja ahkeria ihmisiä. (Toki rahaa ei ollut paljoa ja äitini teki aina useampaa työtä yms, ja jotkut ihmisistä halveksuivat meitä/ pitivät B-luokan kansalaisina, mutta minä en ole sellaisen antanut koskaan vaikuttaa itseeni eikä raha muutenkaan ole elämässä tärkeintä, vaan onnellinen täytyy olla kun on ruokaa pöydässä, (vuokra)katto pään päällä sekä saa itse ja oma perhe olla näinkin terveenä kuin ollaan).

Meillä oli aina lapsuudenperheessäni todella hauskaa enkä osannut kaivata mitään sellaista mitä Ei koskaan ollut ollutkaan (kuten isää tmv.)

Ja vaikka kuinka olisi molemmat vanhemmat aluksi, niin tänä päivänä monet eroaa (osa jopa riitaisasti, ja ollaan katkeria yms valtataistelua lasten kustannuksella), tai molemmat vanhemmat voivat olla päihteidenkäyttäjiä tai vaikka kuolla autokolarissa, niin kyllä yksinhuoltajuus voi monessa tilanteessakin olla parempi kuin ns parisuhde.

Ja, jos en itse tulevaisuudessa löydä elämänkumppania niin kyllä minä ainakin vakaasti voin harkita yksinhuoltajaksikin ryhtymistä (adoptio, sijaislapsi tmv.), ja uskon että pystyn tarjoamaan lapselle/ lapsille onnellisen, turvallisen ja hyvän lapsuuden ihan yksinkin. :)

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuossa puolensa ja kyllä monesti se isättömyys omat itkunsa elämänsä aiheuttaa. Silti aina vähän hämmästelen tätä paasausta, että lapsi tarvitsee kaksi osallistuvaa vanhempaa jne., sillä eiköhän nyt aika monessa perheessä etenkin ennen isät olleet varsin etäisiä. Olihan siinä joo se periaatteellinen isähahmo, mutta äidit ovat käytännössä lapset kasvattaneet. Aina ei olisi ollut käytännössä juuri mitään eroa vaikka isä olisi ollut kokonaan poissa. Elämä eletään kuitenkin käytännössä eikä periaatteessa. Usein käy vielä niin, että äitiä alkaa ihan oikeutetusti nyppiä isän osallistumattomuus ja valitettavasti hän purkaa sen vähättelemällä isää lapsen kuullen. Jossain vaiheessa aikuisena lapsi voi mennä isän puolelle katkeraa äitiä vastaan ja näin äidillä jää vain luu käteen, vaikka on kaiken kasvatustyön tehnyt. Olisi voinut olla selkeämpi kuvio kasvattaa lapsi alunperinkin ihan ilman isää niin ei olisi tullut tätä sättineeksikään. Sitä en ymmärrä, miksi se lapsi olisi joku vauvanukke ja äidin itsekkyyden tulos, jos isää ei ole kuvioissa. Jotain itsekkyyttähän lastenhankinta kai aina on, tuskin meistä kukaan ensisijaisesti ajattelee, että teenpä lapsen, jotta Suomi saa uuden veronmaksajan.

Tällä on ollut myös seuraksensa ja nykytietämyksen valossa lapsella on kehitysvaiheita joissa isällä on hyvin suuri merkitys lapsen kehitykseen.

Koska moni äiti on myös huono niin näitä veronmaksiajia voitaasiin tehdä keinokohduissa ja synnyttyään suoraan päiväkodinomaiseen hoitolaitokseen.

Voi hyvänen aika, kun olette vieraantunu luonnosta. Luuletteko, että ihmisiä ois tänäpäivänä, jos lapsia tehtäis vaan sillon kun olosuhteet on just täydelliset, ja jokanen ois odottanut sitä täydellistä kumppania ym? Ihminen on eläin, eikä todellakaan tarvitse mitään lupaa tai kenenkään myöntämää oikeutta lisääntyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, kun olette vieraantunu luonnosta. Luuletteko, että ihmisiä ois tänäpäivänä, jos lapsia tehtäis vaan sillon kun olosuhteet on just täydelliset, ja jokanen ois odottanut sitä täydellistä kumppania ym? Ihminen on eläin, eikä todellakaan tarvitse mitään lupaa tai kenenkään myöntämää oikeutta lisääntyäkseen.

Mies tarvitsee aina naisen luvan, mutta nainen ei koskaan tarvitse miehen lupaa. Tasa-arvo rules.

Koska "pillerit pettää" ja niin edelleen. Pääasia on että äityli saa haluamansa. Nähty on moneen kertaan, ja tällä palstalla tuntuu olevan jopa ihailtavaa. Lapsen tilille talletetut rahatkin on sopivaa kavaltaa, koska äityli.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, kun olette vieraantunu luonnosta. Luuletteko, että ihmisiä ois tänäpäivänä, jos lapsia tehtäis vaan sillon kun olosuhteet on just täydelliset, ja jokanen ois odottanut sitä täydellistä kumppania ym? Ihminen on eläin, eikä todellakaan tarvitse mitään lupaa tai kenenkään myöntämää oikeutta lisääntyäkseen.

Kyllä eläinkin tekee pentuja sen verran että niitä pystyy hoitaan eikä niin et lähtis heti uutta pentuetta tekemään kun on vielä pienet jaloissa. Ei siitä lisääntymisestä oo mitään hyötyä eläin(tai ihmis)kunnalle jos ne pennut jää sitten heitteille eikä kasva itse lisääntymiskykyisiksi tasapainoisiksi emoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, kun olette vieraantunu luonnosta. Luuletteko, että ihmisiä ois tänäpäivänä, jos lapsia tehtäis vaan sillon kun olosuhteet on just täydelliset, ja jokanen ois odottanut sitä täydellistä kumppania ym? Ihminen on eläin, eikä todellakaan tarvitse mitään lupaa tai kenenkään myöntämää oikeutta lisääntyäkseen.

Mies tarvitsee aina naisen luvan, mutta nainen ei koskaan tarvitse miehen lupaa. Tasa-arvo rules.

Nämä kommentit ovat vaan niin typeriä. Vaikka kuinka jankkaat niin silti miehen ei ole mahdollista lasta kantaa ja synnyttää, ja se on ihan tasa-arvoista koska luonto on näin luonut.

Minä olen yksinhuoltajaäidin kasvattama ja paljon parempaa lapsuutta en osaisi edes kuvitella. Äiti oli varsinainen leijonaemo, paras ystäväni ja olemme edelleen tiimi. Olen paljosta kiitollinen ja kun aika koittaa, aion vuorostani huolehtia äidistäni.

Isää taas eivät minun kuulumiseni ikinä kiinostaneet.

Mietityttää vain, että pidittekö te, joilla on kokemusta isän puutteesta lapsuudessa, mitään ääntä asiasta silloin, kun sukupuolineutraalista avioliittosta keskusteltiin? Olisi hyvä kuulla teidän äänenne, koska teillä kokemusta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mustavalkoinen.

Jokaisella pitäisi olla oikeus vanhemmuuteen.

Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus isään ja äitiin.

Jokaisen tulisi miettiä omassa elämässään voimavaransa ja tehdä lapsia sen verran että niistä pystyy huolehtimaan ja kasvattamaan tasapainoisia aikuisia... yksin ei kenenkään täydy eikä pidä pärjätä, kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä tueksi ja ihmiseksi ihmiselle.

Lasta ei sen sijaan pidä tehdä itselle tukihenkilöksi ja voimavaraksi.

En tunne ihmistä joka EI kärsisi isättömyydestä.

Vaikka isät eivät automaattisesti ole aina hyviä ei tämä tarkoita sitä että syntymättömän lapsen on parempi olla isätön. Ihmiseen täytyy ensin tutustua että voi sanoa että on parempi olla ilman. (tämä siis kaikille niille jotka vouhkaat kuinka paska isä heillä oli ja olisi ollut parempi ilman)

Mä tunnen kaksi ihmistä, jotka ei oo ikinä tunteneet isäänsä, eikä asia vaivaa kumpaakaan. Molemmilla on ollut hyvä äiti. Varmaan sit jos se äiti on ollut jotenkin huono niin aletaan haikailla sitä isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, kun olette vieraantunu luonnosta. Luuletteko, että ihmisiä ois tänäpäivänä, jos lapsia tehtäis vaan sillon kun olosuhteet on just täydelliset, ja jokanen ois odottanut sitä täydellistä kumppania ym? Ihminen on eläin, eikä todellakaan tarvitse mitään lupaa tai kenenkään myöntämää oikeutta lisääntyäkseen.

Mies tarvitsee aina naisen luvan, mutta nainen ei koskaan tarvitse miehen lupaa. Tasa-arvo rules.

Nämä kommentit ovat vaan niin typeriä. Vaikka kuinka jankkaat niin silti miehen ei ole mahdollista lasta kantaa ja synnyttää, ja se on ihan tasa-arvoista koska luonto on näin luonut.

Kuka tässä nyt jankkaa? Otin kantaa tuohon ihminen on eläin -soopaan, jonka mukaan lupaa tai oikeutta ei tarvita.

Olen varmaan jotenkin outo, mutta enemmän minua kammottavat aina nämä erotarinat, joissa isän ja lapsen pitäisi tavata toisiaan, mutta isäpä ei halua tai sitten hoitaa tapaamiset tavalla tai toisella vastuuttomasti. Siinä sitten itketään, että miten saadaan isä reipastumaan ja miten hänen isyyttään tuetaan jne. Minusta tuollainen isä pitäisi heittää yli laidan ja opettaa lapselle oikeaa oman arvon tuntoa ja tervettä ylpeyttä: lapsen ei tarvitse sietää mitä vain ja kääntyä joka mutkalle, jotta tukisi isänsä vanhemmuutta. Eri asia tietysti ovat tapaukset, joissa äiti yrittää torpedoida isän asemaa, mutta valitettavan paljon olen kuullut näistä isistä, jotka mieluummin vain jurnuttavat naisten kamaluutta ja kuinka vievät heiltä lapset, mutta kun pitäisi itse ottaa lapsi luokseen pariksi päivää ja HUOLEHTIA tästä, niin ei onnistukaan. Tällöin on minusta kuitenkin parempi elää ihan ilman isää sillä vaikka varmasti on tunne, että jotain tärkeää puuttuu, niin ei ole kuitenkaan jatkuvaa pettymystä. Olematon isä on parempi kuin huono isä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka isät eivät automaattisesti ole aina hyviä ei tämä tarkoita sitä että syntymättömän lapsen on parempi olla isätön. Ihmiseen täytyy ensin tutustua että voi sanoa että on parempi olla ilman. (tämä siis kaikille niille jotka vouhkaat kuinka paska isä heillä oli ja olisi ollut parempi ilman)

Niin että pitäisi altistaa lapsi paskalle isälle ja pahoinpitelylle siihen asti että lapsi on tarpeeksi vanha muistamaan pahoinpitelyn, jotta voi sitten itse todeta että ei kaipaa isäänsä?

Aika naiivi näkökulma. Vaikka olisi surkeakin vanhempi, niin lapsi saattaa silti epätoivoisesti yrittää samaistua ja ihannoida vanhempaansa, mikä johdattaa aikuisiällä yleensä ongelmiin käytöksessä ja parisuhteissa, sillä huonon vanhemman antisosiaalinen käytös ja muut traumat kun eivät kasvata yleensä optimaalisella tavalla elämässään pärjääviä ihmisiä.

Lapsi tekee mitä tahansa ja muokkautuu miksi tahansa tullakseen huononkin vanhemman rakastamaksi, ja on nimenomaan vastuun ottavan aikuisen rooli arvioida onko tuollainen kiintymyssuhde lapsen kehitykselle terveellinen vai ei. Ja tämän vuoksi isäänsä kaipaava mutta yleisesti ottaen äitinsä kanssa hyvin pärjäävä lapsi on parempi vaihtoehto kuin isänsä traumatisoima lapsi. Ideaalitilanteessahan lapsi olisi alun perinkin hankittu täysipäisen henkilön kanssa jolloin lapsi saisi nauttia kahden vanhemman _hyvästä_ yhteisestä vanhemmuudesta. Jos näin ei syystä tai toisesta käy, on nimenomaan lapsen edun mukaista rajata vahinko jollain tavalla.

Äidit muutenkin omivat vanhemmuuden ja pitävät isiä jonain pikku apulaisina, joiden tekemisiä voi sitten "vitsikkäästi" haukkua kaikkien kuullen.

Minullakin eräs ystävä etsi ihan kenet tahansa, ei mitään suurta rakkautta tmv. että saisi ne lapset. Pari vuotta jäkätti ukolleen ja sitten kun pystyi jo omillaan pärjäämään niin mies ulos ja ihanaa elämää sitten lasten kanssa viettämään.

En pysty ymmärtämään. Jotkut naiset on kai biologisesti jossain neandertalinihmisen tasolla, pelkkä lisääntymiskiima päällä.