Miten te erityisnuorten vanhemmat jaksatte?

Vierailija kirjoitti:

Ajat ovat muuttuneet aloituksen jälkeen. Nyt kaikkien pitää mennä lukioon tai amikseen. Erityisnuoret menevät sinne, minne pääsevät. Jotkut voivat mennä lukioon, jotkut menevät erityisammattikouluun. Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia näistä, jotka eivät ole voineet mennä lukioon.

Ap:n asenne on muuten surullinen. Sillä ei pitkälle pötkitä.

Erityispuolella on melkein kaikki samat tutkinnot tarjolla, ei tosin välttämättä lähialueella.

Erityisopetuksesta on myös täysin sallittua vaihtaa tavalliseen amikseen, jos käyttäymisen ja opiskelun taidot siihen riittävät.

Korona sotki täysin valmistumiset. Se että erityisnuoret lyödään etäopetukseen on täyttä perseilyä. No ei muuta kuin uudestaan vaan kouluttautumaan johonkin missä ei maata kotona ja jossa koulu hommaa harjoittelupaikat jne. Turha siitä on vanhempana lannistua Suomessa voi opiskella vaikka lopun ikää kyllä ne paperit jostain tulee.

Kertokaa noista telma- ja valma-jutuista. Saako siellä edes opiskella mitään kieliä tai muuta järkevää? Vai onko se ihan älyvapaiden luusereiden paikka? Olisi surullista laittaa oma lapsi sellaiseen, missä ei yhtään käytetä hoksottimia.

Aika harvoin varmaan nykyisin erityisnuoretkaan jäävät pelkän peruskoulun varaan. Toisella asteellakin voi tehdä erilaisia järjestelyjä. Vaikeat mielenterveys- ja/tai päihdeongelmat voi toki pudottaa nuoren opinnoista, ei niinkään muut diagnoosit.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa noista telma- ja valma-jutuista. Saako siellä edes opiskella mitään kieliä tai muuta järkevää? Vai onko se ihan älyvapaiden luusereiden paikka? Olisi surullista laittaa oma lapsi sellaiseen, missä ei yhtään käytetä hoksottimia.

En tunne telmaa. Valmasta on vähän kokemusta oman nuoren kohdalla. Hän aloitti lukion, mutta keskeytti sen ja siirtyi valmalle. Hän on korottanut siellä muutamaa peruskoulun arvosanaa. Lisäksi siellä on tehty esimerkiksi ammatinvalintatestejä jne. Valma vaikuttaa ikäänkuin tehostetulta oppilaanohjaukselta, jossa pyritään suunnittelemaan toimiva opintopolku nuorelle. Pyritään löytämään oikea reitti opinnoille.

No en mä vielä voi tietää mistä mun nuori valmistuu. On ns erityisnuori, mutta käy koulua tuettuna. Ei kukaan ole sanonut etteikö hän voisi valmistua mistään. On vasta aloittamassa yläasteen. On hyvin näppärä ja älykäs,mutta tarvitsee tukea asioihin tarttumisessa. Ei voi kuulkaa tietää. Yksi lapsistani valmistui kunnioitettavan ammattiin vaikka teininä oli mahdoton! Aika näyttää! Ja niin , hyvin jaksan,meillä on tukea ja verkostoa;) Lapseni ovat rakkaita,olivatpa millaisia vain.

Outo ap. Luulisi, että erityisnuoren vanhemmalla on muitakin huolia kuin yo-juhlat.

Jaksan aina mainiosti kun ei tarvitse klo 6 herättää nuorta kouluun ja avata Wilmaa eikä soitella kaikkia läpi kuraattorista psykiatriseen hoitajaan. Rasittavinta erityisnuoressa on aikataulutettu elämä hänen vuokseen. Olen itse erityisaikuinen ja minun terveyteni on rapautettu hänen aikataulutetun elämänsä vuoksi. En saa nukuttua tarpeeksi kun eläkkeelläkin on pakko nousta klo 6 ylös, unihäiriöisen ihmisen. Toisaaltaan nuori ei päästä nukkumaan ennen puolta kahtatoista, koska minun pitää valvoa hampaiden pesut ja se että menee nukkumaan ylipäätään. Elän jatkuvassa unen puutteessa joka vaikeuttaa elämää. 

Lapsella on lukuisia sairauksia mutta kaikki missä on hyvä on käännetty voimavaraksi ja panostetaan niihin asioihin vaikka ei pysty tekemään kaikkea mitä kaverit tekevät... se syö aikaa ja voimia mutta on sen arvoista...

Vierailija kirjoitti:

Korona sotki täysin valmistumiset. Se että erityisnuoret lyödään etäopetukseen on täyttä perseilyä. No ei muuta kuin uudestaan vaan kouluttautumaan johonkin missä ei maata kotona ja jossa koulu hommaa harjoittelupaikat jne. Turha siitä on vanhempana lannistua Suomessa voi opiskella vaikka lopun ikää kyllä ne paperit jostain tulee.

Mä en oikein ymmärrä tällaista opiskelun vuoksi opiskelua. Onko edellytyksiä olla työelämässä sitten kuitenkaan? Parempi olisi löytää matalan kynnyksen työpaikkoja tällaisille nuorille.

Erityisnuoruutta on monenlaista, koska myös mm. kehitysvammaa on eri tasoissa, samoin neuroepätyypillisiä. On niitä, joista ei päällepäin arvaisi ja niitä, joista se ilmenee helpommin.

Riippuu monista eri asioista, miten pärjäävät ja mihin päätyvät tulevaisuudessa. Osa voi ihan työllistyä (kuten joku täällä mainitsikin)