Lue keskustelun säännöt.
Hoidatko mielelläsi sukulaistesi ja ystäviesi pikkulapsia? Kysytäänkö sulta usein hoitoapua?
31.05.2017 |
Multa kysytään usein ja vähän siihen tyyliin, että siinähän noi meidän kolme alle 5-vuotista menee mukavasti teidän lasten kaverina, voisin tuoda ne lauantaiksi teille niin kaikilla on hauskaa. =O Suostun välillä ja välillä keksin jonkun tekosyyn. Omat lapset jo koululaisia, joten ei heille sinänsä ole pikkulapsista seuraa.
Kommentit (34)
No en todellakaan hoida. Jos meille aikoo lapsen hoitoon jättää, sen on syytä osata ainakin vessassa suoriutua alusta loppuun omatoimisesti. Sillä ei myöskään saa olla mitään erikoisruokavaliota tai "erikoisruokavaliota". Jos meille lapsensa hoitoon jättää niin hoito sisältää vaan päältä katsomisen, ettei itteensä tai muita tai omaisuutta riko tai vammauta tai tapa.
Omat on jo isoja, pikkuisia en ota hoitoon. Eikä kyllä kysytäkään. Enkä yhtään ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalta mieheltä ei yllättäen juuri lastenhoitoapua kysytä, enkä kyllä missään tapauksessa suostuisikaan.
Mikset?
Välillä kysytään. Hoitaisin mielelläni useamminkin. Ihan pieniä en hoida (siis näitä keitä joutuu oikeasti hoitamaan ja vaihtamaan vaippoja tms) mutta päiväkoti- ja kouluikäisiä viihdytän mielelläni.
Lapseton nainen 23v
Oletetaan kyllä liiankin usein, että haluan hoitaa toisten lapsia. No en haluaisi. Sukulaisuussuhteet edellyttää kuitenkin jonkinlaista käyttäytymistä, ei ainakaan ihan tylysti voi kieltäytyä. Mutta mulle tekee tiukkaa jo se, jos kotonani on lapsia kylässä, vaikka heillä olisi vanhemmat mukana. En vaan jaksa, kaikki energia menee päivävierailuun, saati sitten jos lapset olisivat yötä. Olen ammatiltani opettaja, työssä jaksan lapsia mutta vapaa-ajalla en yhtään. Tätä vaan en muut ihmiset jotenkin kykene käsittämään, olettavat vain että ilman muuta kaikki on innoissaan lasten seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidan mielelläni, mutta ei kysytä kovin usein, koska näillä taaperoilla on paljon muitakin vapaaehtoisia hoitajia. Omat lapseni ovat jo aikuisia eikä mulla ole vielä lapsenlapsia. Minusta on mukavaa käydä joskus hoitamassa siskoni lapsenlapsia. Ihanat lapset ja täysjärkiset vanhemmat. Ei siis ole mitään kilometrin mittaista listaa, millä tavalla "uniikkeja lumihiutaleita" pitäisi hoitaa. Samalla tavalla saa hoitaa kuin heitä itseäänkin hoidettiin 30 vuotta sitten. Maalaisjärjellä. Jos nauru pidentää ikää, mulla on jokaisen hoitokeikan jälkeen useita elinvuosia lisää.
En ole koskaan hoitanut lapsia (leikin kyllä muuten mielelläni), mutta ilmeisesti tästä johtuen minua ei koskaan kysytä. Olen jo reilusti yli kolmikymppinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalta mieheltä ei yllättäen juuri lastenhoitoapua kysytä, enkä kyllä missään tapauksessa suostuisikaan.
Mikset?
En pidä lastenhoidosta ollenkaan.
Ennen ei kysyttykään.Nyt kun olen raskaana niin olen todella"suosittu" hoitajaehdokas...Ja no ihan mielellään olen hoitanutkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä täytyy suostua. En kyllä siitä mitenkään nauti, olen lapseton keski-ikäinen. Sen takia että auttamisesta tulee hyvä mieli. Kumma kyllä lapset viihtyy mun kanssa, pyytävät tänne hoitoon.
Kysytään parilta taholta aina välillä. Useamman kerran vuodessa kuitenkin. En oikein innoissani tästä ole. Jaksaisin paremmin jos hoidettavat lapset olisivat joko omien lasteni ikäisiä (jolloin viihdyttäisivät omia lapsiani meillä ollessaan) tai sitten jos omia lapsia ei olisi tai olisivat jo muuttaneet pois kotona. Nyt kun omat lapseni ovat teini-iän kynnyksellä, niin koen ettei jaksamiseni oikein riittäisi kenenkään pikkulasten hoitamiseen. Käyn kokopäivätöissä ja opiskelen vielä lisäksi, vihdoin mulla on aikaa omiin harrastuksiinkin ja kyllähän nuo omatkin ala-asteen loppupäässä ja yläasteella olevat lapset vielä jonkin verran hoitoa ja kasvattamista vaativat. Juuri alan nauttia hieman lisääntyvästä vapaudestani, niin en oikein mielelläni kuitenkin melko vähällä vapaa-ajallani hoitaisi pikkulapsia, kun siitä ajasta olen juuri itse päässyt omien lasteni kohdalla ohi.
Mutta hoidan yleensä silti, koska en viitsi kieltäytykään.
Muakin rasittaa jo pikkulasten kyläilyt vanhempiensa kanssa. Moni vanhempi ei oikein katso lastensa perään, kait olettavat mun opettavan lapsilleen mihin saa koskea. Kahvittelevat rennosti sillä välin kun ipanansa tuhoavat kämppäämme. Ja se sotku minkä jättävät jälkeensä lähtiessään, moni ei siivoa lastensa sotkuja yhtään. Ja se ääni ja pitää katsoa etteivät rääkkää meidän lemmikkejä yms.
Mutta kyllä toi hoitaminen ilman vanhempien täällä oloa on vieläkin rankempaa jos kyse jostain alle 3-vuotiaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein mielelläni hoida tai ainakaan minnekään leikkikentälle ja muuta aktiviteettia. Sillä tavalla voin vahtia, että viihdyttävät itseään ja minä teen omia juttujani. Mutta sellaista "tylsää ei mitään tekemistä" -shaibaa en jaksa.
Kummilapsen äiti joskus yritti saada koko lapsilaumaa meille (4!). En ottanut kuuleviin korviinikaan. Jos kysyisi hoitoa vain kummilapselle, voisin harkita velvollisuuden tunnosta (vilkkaita tapauksia ja meillä pieni asunto). Miehen sisko yrittää välillä vihjailla, että otettaisko heidän lapset lomalla vaikka viikoksi - ei olla tätäkään pyyntöä kuunneltu, kun lomat halutaan viettää omalla tavalla ja rentoutua, nikkaroida, laittaa puutarhaa ja matkustella eikä pyörittää 24/7 päiväkotia. En koe velvollisuudekseni hoitaa muiden lapsia, kun omissakin on tekemistä ja just alkaa vähän helpottaa, kun kasvavat. Jos joskus on lapsenlapsia, niin se on sitten eri asia ja yritän auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä täytyy suostua. En kyllä siitä mitenkään nauti, olen lapseton keski-ikäinen. Sen takia että auttamisesta tulee hyvä mieli. Kumma kyllä lapset viihtyy mun kanssa, pyytävät tänne hoitoon.
Ei ole pakko suostua, jos ei halua.
Hoitaisin mielelläni mutta harvoin pyydetään! Yhden ystäväni lapsia saan silloin tällöin pari tuntia vahtia. Oma tyttöni on jo esiteini ja tykkää myös pienistä vieraista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä täytyy suostua. En kyllä siitä mitenkään nauti, olen lapseton keski-ikäinen. Sen takia että auttamisesta tulee hyvä mieli. Kumma kyllä lapset viihtyy mun kanssa, pyytävät tänne hoitoon.
Ei ole pakko suostua, jos ei halua.
Niin no pakkohan ei tietysti ole kuin kuolla. Kuitenkin jos haluaa säilyttää omat tukiverkostonsa ja läheiset ihmiset ympärillään, niin silloin kantsii välillä suostua itselleen tärkeiden ihmisten lastenhoitopyyntöihin.
Ei ole juuri pyydelty. Jonkin verran hoidin siskoni esikoista, kun hän oli pieni. Silloin ei lastenhoito kyllä oikein napannut, kun olin silloin vielä teini, mutta nykyään voisi olla ihan kiva hoitaa silloin tällöin, kun on omiakin lapsia.
Silloin tällöin hätäapuna (kun vanhempi joutuu vaikkapa lääkärissä käymään) otan pari sukulaislasta hoitoon, jos satun olemaan kotona. Nykyisin on helppoa vaikkakin rasittavaa, kun osaavat jo sanoa itse mikä hätänä, jos itkettää. Vauvojen kanssa olin tosi avuton ja odotin vain, koska vanhempi tulee noutamaan. Haukoja juttuja kyllä kertoilevat.
Joskus hoidan mielelläni ja joskus en. Riippuu siitä miten väsynyt olen ja miten paljon on muuta puuhaa. Yleensä suostun kuitenkin pyyntöön. On jaksoja kun mua pyydetään usein hoitamaan lapsia ja välillä on pitkiä jaksoja ettei pyyntöjä tule. Vaihtelee.
Lapsettomalta mieheltä ei yllättäen juuri lastenhoitoapua kysytä, enkä kyllä missään tapauksessa suostuisikaan.